Anopin outo käytös lasta kohtaan

Juu ei kyllä olla lasta tuputettu anoppilaan hoitoon. Oma äitini vaatimalla vaatii lasta yökylään joten siellä on muutaman kerran ollut hoidossa. Mutta anoppilan "hoitojaksot" ovat menneet aina niin, että appi sanoo meille, että menkää te käymään kaupassa me hoidamme "Maijaa". Mutta ehkä se on tuo että hoivakiintiö on täysi.. Ja huom. lapsi ei ole enää vastasyntynyt vaan taapero.

Meillä taas oma äitini on myöntänyt ihan avoimesti, ettei pidä isoista lapsista (selittääkin pari juttua mun ja äitini väleissä...). On meidän alle kouluikäisille oikein yli-ihana mummo, jaksaa touhuta ja askarrella ja jutella ja paijata. Olenkin miettinyt, että mahtaako mummointo sitten lopahtaa jossain vaiheessa, kun lapset ovat liian isoja mummon makuun? Lasten kannalta se olisi tosi surullista. :/



Toisaalta oma mummoni ei ole innostunut meidän lapsista vauvoina, eikä edes osoittanut minkäänlaista kiinnostusta heihin, mutta nykyään, kun lapset jo touhuavat ja juttelevat, isomummo on aivan onnessaan, kun näkee heitä. Ilmeisesti ei ole oikein vauvaihminen. :)

Ei minkäänlaista hoivaviettiä. Kyselee kyllä kuulumiset, mutta ei hoida lapsenlapsia, ei ota yökylään tai ehdota mitään toimintaa lasten kanssa. Käydään anopilassa parin viikon välein kylässä ja se siitä.



Oma äitini taas lentää innoissaan Suomesta meille Irlantiin, vaikka päivän varoitusajalla (kerran oli nimittäin pojalla vesirokko, mies reissussa ja mulla tentit) ja tykkää hirveästi, kun saa osallistua lasten elämään niin paljon kuin mahdollista. Nytkin odottaa ihan täpinöissään kolmosen syntymää, että pääsee ostamaan vauvan vaatteita ja hoitamaan pikkuista. Täällä ollessaan patistaa mut ja miehen aina ulos tuulettumaan. Arvatkaa, kumpi mummi on suositumpi ja lapsille rakkaampi...

Ja lapsen työntäminen toisen syliin on typerää.

mutta silti pienen vastasyntyneen vauvan hoitaminen tuntuu oudolta ja vaikealta, sitten kun omani syntyi se oli tosi luonnollista mutta edelleen jos jollain on pieni vauva niin mielummin katson vierestä kun otan syliin. Toiset osoittaa rakkautta eri tavalla.

Hoito oli lainausmerkeissä, jos huomasit. Lähinnä tarkoitin ettei halua koskea lapseen esim. ottaa syliin. Ja tosiaan oma äitini tykkää "hoitaa" lastani. Ja mitä olen käsittänyt niin näin tekevät monet muutkin mummot. Siis tykkäävät "hoitaa" lapsenlapsiaan..

Mä luulen, että siinä on kanssa sitä, että anoppi on vieraskorea. Ei vain halua aiheuttaa tunnetta, että olisi omimassa lasta. Toinen sukupolviero. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä osaa helliä, koska sen on katsottu pilaavan lapsen. Kysypä mieheltäsi, että muistaako hän, että äitinsä olisi hellinyt häntä lapsena ja nuorena.

Mitä on sitten lapsen hoitaminen? Ehkä anoppi ei vain jaksa olla niin innostunut "hoitamisesta", kun on sitä työkseen tehnyt.

itsestään lapsen seurassa, etenkin kun te vanhemmat olette läsnä. silti vaikka on ollut pph:na. ei se tarkoita välttämättä mitään negatiivista teitä tai lasta kohtaan.

Pelkää "sortuvansa" lapseen. Tätäkö analyysiä hait?

juu juuri tuota hain :D

Mutta mitä vieraskoreuteen tulee niin olen tosiaan yrittänyt antaa anopille ja lapselle aikaa ilman meitä vanhempia. Olemme esim. lähteneet mieheni kanssa käymään kaupassa vierailulla ja jättäneet lapsen siksi aikaa anopin ja apen luo. Mutta aina kun palaamme on appi leikkimässä lapsen kanssa ja anoppi tekemässä ihan mitä tahansa muuta. Ihan kuin oikein välttelisi ettei joudu koskemaan lapseen. Kovasti aina hänestä kuitenkin innoissaan puhuu. Esim. kertoo mitä kaikkea on tehnyt tyyliin: "maija oli ihan innoissaan kun pertti antoi hänelle omenan palan", " Maija otti itse vaipan pois niin pertti laittoi hänelle uuden".

pieniä, jos on ollut pitkään pph:na. Oma äitini oli tarhassa lastenhoitajana 20 vuotta ja teki työnsä hyvin - lapset tykkäsivät jne. Mutta oikeasti äitini ei ole mikään "lapsirakas". Jotenkin vaan aikanaan ajautui tuohon ammattiin.



Nyt kun on lapsenlapsia, niin on just tuollainen, että innoissaan soittelee ja lähettelee lahjoja jne., mutta ei kauheasti jaksa leikkiä tai ulkoiluttaa tai "hoitaa". Vaippoja varsinkin inhoaa vaihtaa, eikä tykkää mistään pyllynpyyhkimisvelvollisuuksista. Samoin syöttäminen kuuluu inhokkihommiin.



Kouluikäisten lastenlasten kanssa sitten touhuaa aivan innoissaan.



Musta on toisaalta luonnollistakin, että "hoivakiintiö" tulee täyteen, jos sitä on kokopäivätyönä tehnyt vuosikymmenet. Mulla tuli ihan tarpeeks vaipanvaihtoa ja syöttämistä ja potatusta noitten omien kolmen kanssa. Ei mitään intohimoja tehdä noita hoitohommia vaikkapa siskoni lasten kanssa. Vaikka tosi paljon siskoni lapsista tykkäänkin. Toki tarvittaessa hoidan heitä ja teen sen niin hyvin kuin osaan, mutta mielummin itsekin vietän aikaa sitten jo vähän itsenäisempien isompien lasten kanssa.

tilaisuudesta hoitaa tätä ihmenyyttiä, kun on hoitanut niitä työkseen?



En minäkään tykkää sylitellä vieraiden lapsia, tai vaihtaa vaippoja, Muuten voin jutella lapsen asioista äidin kanssa (tai lapsen, jos osaa). En vaan ole sen tyyppinen ihminen, joka ottaa tuota fyysistä kontaktia luontevasti. Olen ollut päiväkodissa töissä, siellä se oli osa työtä, vaikka tarvittaessa tietty hellyttäkin osoitettiin (ei ollut mikään natsileiri;)... ) Vähän eri asia kuitenkin.

Ja tosiaan, jos on vanhempi ihminen, niin sekin selittää erilaista suhtautumista. Lapset hoituivat siinä sivussa, kun tehtiin sitä "ihan mitä tahansa muuta".



Ihan mukavastihan anoppisi kuitenkin tuntuu suhtautuvan muuten, on kiinnostunut lapsesta jne.

Olemme esim. lähteneet mieheni kanssa käymään kaupassa vierailulla ja jättäneet lapsen siksi aikaa anopin ja apen luo. Mutta aina kun palaamme on appi leikkimässä lapsen kanssa ja anoppi tekemässä ihan mitä tahansa muuta. Ihan kuin oikein välttelisi ettei joudu koskemaan lapseen. Kovasti aina hänestä kuitenkin innoissaan puhuu. Esim. kertoo mitä kaikkea on tehnyt tyyliin: "maija oli ihan innoissaan kun pertti antoi hänelle omenan palan", " Maija otti itse vaipan pois niin pertti laittoi hänelle uuden".

Meilla nimittain anoppi ostelee esim. lapsille lahjoja apen nimissa (TIEDAN etta appi ei ole koskaan ostanut yhtakaan lahjaa) ja puhuu aina niin ylpeana apen isovanhemmuudesta, omansa jaa siina taka-alalle. Meilla kyse on kai lahinna siita etta anoppi pitaa appea itseaan tarkeampana ihmisena, on kasvanut perheessa jossa naisia ei juuri arvostettu, ja appi menee kaikessa hanen itsensa edelle, myos tassa isovanhemmuudessa. Tosi omituista ja vahan kieroutunuttakin, mutta tamakin vaihtehto tuli mieleen.

Mun äiti on lto ja anoppi pph. Ihannemummot monen mielestä, paitsi meidän... Hoivakiintiöt on selvästi tulleet täyteen, nyt kun meidän lapset jo koululaisia, niin mummoille alkaisi lapset kelvata "hoitoon" ja yökylään, mutta eihän nuo enää mihinkään mummolaan lähde edes kahvin ajaksi käymään. Kun eivät siis pienempänäkään ole siellä koskaan mitään hoivaa tai hellittelyä saaneet. Me on aina käytetty MLL:n hoitajia tai naapureiden teinejä lastenvahteina, mitä meidän kaverit eivät voi käsittää (kun siis "ammattihoitajia" mummoina). Mummot vaan ei ole koskaan ottaneet lapsia hoitoon. Harmittaa lasten puolesta kun jääneet käytännössä täysin vaille isovanhempia vaikka samassa kaupungissa kaikki asutaan. Kyllä meilläkin mummot lapsista puhuu ja jotain niille aina ostavatkin, mutta ei se mitään läsnäoloa korvaa. Ja lapset kyllä vaistoavat herkästi tuollaiset asiat.

Mulla kaksi lasta ja kaveri sai lapsen jonka sitten tuppasi meille yöksi lapsen ollessa 6vk,en ollut nähnyt kaveriani moneen kuukauteen ja lapsenkin näin silloin ekaa kertaa.Tämä lapsi tuotiin siksi meille että vanhempien piti päästä ryyppäämään,ei todellakaan ollut mitään hohdokasta hoitaa vieraan vastasyntynyttä vaikka muuten lapsista tykkäänkin ja tulen heidän kanssa toimeen,oli omissa lapsissa ihan tarpeeksi tekemistä (toinen oli silloin 1v ja toinen 2 ½).



En nyt tiedä liittykö tämä ollenkaan tähän juttuun mutta tuli nyt mieleen...