Lue keskustelun säännöt.
Mies ei haluakaan lapsia :(
21.04.2008 |
Ollaan oltu kohta 8 vuotta yhdessä, tosin ei vielä naimisissa. Kun nyt len ryhtynyt puhumaan, että haluaisin lapsen, mies on ilmoittanut, että meille ei tule lapsia.
Syy on kuulemma minussa, koska olen aina puhunut sitä, että molempien pitää tasapuolisesti hoitaa kotia ja lapsia. Miehen mielestä siitä tulee vaan riitaa. Eipä hän kotona paljon mitään teekään.
Viimeiseen 4 kk meillä ei ole ollut edes seksiä. Kuulemma syy siinä, että mies pelkää minun tulevan raskaaksi. Silti hän haluaisi mennä naimisiin, puhuu siitä vähän väliä.
Mitä tekisin? Olen jo 34v., mahtaako sitä uutta miestä löytää mistään, vauvakuumeileva nainen...? Tekisi mieli kerätä kimpsut yhteisestä kodista ja jättää mies, mutta mahtaako sitä uusiakaan enää tällä iällä löytää.
Kommentit (20)
Jätä mies nopeasti ja kirjoita tälle vaikka selkeä kirje, jossa kerrot syyn.
Tällöin vältyt turhilta neuvotteluilta. Jos mies on sinulle oikea, hän ottaa sinuun takaisin yhteyttä. Sano rakastavasi miestä, mutta tee selväksi, että haluat myös lapsen hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tätä asiaa noin kuukauden. Kun otan miehen kanssa tämän vauva-asian puheeksi, hän toteaa vain virnistellen, että syy siihen, ettei hän halua lasta kanssani on täysin minun. Minä kun olen puhunut niin paljon siitä tasapuolisesta lapsenhoidosta.
Yksi syy on varmaan se, että miehen kaverit ovat nyt parina viime vuonna saaneet lapsia ja mies on huomannut, että isäkään ei voi noin vaan tulla ja mennä, jos on perhettä. Ja jos kaverien luona vieraillessamme lapset mekastavat, mies ei kestä sitä yhtään vaan haluaa heti kotiin. Koko ajan hän suunnittelee miesten yhteisiä kala- ja Tallinnan-reissuja ja marisee, kun ei saa perheellisiä mukaan.
Samalla miehen mielestä, jos meille tulisi lapsi, minun pitäisi paitsi hoitaa lapsi ja koti, myös tehdä täyttä työpäivää. Koko ajan mies jaksaa jauhaa siitä, miten tärkeää olisi, että minä nyt hankkisin hyväpalkkaisen työn ja uran... Olen juuri valmistumassa uuteen ammattiin.
Jos olet tosiaan 34-vuotias ja miehesi on tuota mieltä, kannattaa laittaa omat elämänarvot puntariin aika pian. Et enää kovin monta vuotta voi saada lapsia, varsinkaan, jos haluat parisuhteen (nykyisen tai jonkun toisen) jossain määrin vakaalle pohjalle ennen sitä. Toki vielä nelikymppisenäkin saattaa tulla raskaaksi, mutta sen varaan et voi jättää.
Miehesi kuulostaa hyvin keskenkasvuiselta. Oma, kohta 25-vuotias mieheni oli jo seurustelumme alkuvuosina kypsempi: n. 20-vuotiaana hän totesi, ettei ole vielä moneen vuoteen valmis isäksi, sillä ei vielä usko voivansa omistautua lapselle sillä tavoin, kuin kokee isänä haluavansa. Nyt, seitsemän vuoden seurustelun, avioitumisen ja usean aktiivisen opiskeluvuoden jälkeen mieheni on oma-aloitteisesti alkanut toivoa lasta.
Jos mies ei vielä lähempänä neljääkymppiä ole valmis ottamaan vastuuta lapsesta ja vieläpä syyllistää sinua ja lykkää päätöksenteon harteillesi, hänessä ei kuulosta olevan isäainesta... Surullista, mutta näin mielestäni on.
ettei todellakaan ole sinun " vikasi" , jos mies ei lasta halua. Tasa-arvoinen lapsesta huolehtiminen on ihan lähtökohta nykypäivänä. Tuolla kommentilla miehesi sanoutuu irti vastuusta ja vierittää sinun niskoillesi sen, ettei ole valmis luopumaan " helposta" elämästä ilman lapsia. Älä siis usko tai ota itseesi!
Ikävää tässä vain on se, että miehesi voi vielä vaikka kuusikymppisenä todelta sittenkin haluavansa lapsia (vaikkapa jonkun silloin 30-vuotiaan kanssa, joka lupaa ne lapset hoitaa kokonaan), mutta sinulla ei siinä vaiheessa ole enää mahdollisuutta tulla äidiksi. Harkitse siis tarkoin, mitä teet - se vaikuttaa tulevaisuuteesi. Tsemppiä!
Vierailija:
Nämä ovat asioita, jotka pitäisi keskustella halki jo siinä vaiheessa kun yhteisestä tulevaisuudesta aletaan haaveilla.
Niin no minkäs teet jos on keskusteltu ja toinen muttaa mieltänsä... T. vähän vastaavassa tilanteessa oleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosta taida kyllä mitään enää tulla, ap. Kuka tietää, mitkä on miehen pohjimmaiset syyt siihen että ei lapsia halua, mutta jos seksistäkin kieltäytyy (naurettavaa) niin taitaa aika tosissaan olla.
Yksi mahdollisuus on myös se, että mies haluaa muuten vaan lopettaa seurustelun - esim. on joku toinen - mutta on niin raukkamainen että koittaa vyöryttää päätöksen ja jättämisen sulle.
Ja vaikka ei haluaisikaan eroa, niin lapsekkaasti haluaa että mennään hänen ehdoillaan, " mää voin sit leikkiä sun kaa jos annat mulle joka päivä kaikki sun pikkuautot ja ei mun siltikään tarvi aina leikkiä sun kaa" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tollasesta lapsellisesta ukosta joka yrittää syyttää naisia siitä että haluavat tasa-arvoa.. haluaa selvästi elää elämänsä huolettomana, eikä se siitä mihinkään muuttuisi. jos teet sen kanssa lapsia niin hoidat lopulta ittes, ne lapset, sen miehen ja kodin ja olet todella kiukkuinen. joten vaihda semmoseen mieheen joka tajuaa miten ihanaa on tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat niin sitte pakkaat kamat ja lähdet, mutta jos et niin sitte jäät.
Siksi merkki kalenteriin, että teet sen päätöksen etkä vaan jaappaa ja ihmettele. Tiedän parikin naista, jotka ihmettelivät ja jaappasivat. Nyt 45-vuotiaina ei niitä lapsia sitten enää ole tulossa. Eivätkä he koskaan oikeasti päättäneet etteivät lapsia halua.
Sitäkö sinä haluat?
Jos pysyt tuon miehesi kanssa, niin vaihtoehdot ovat tässä:
a) et hanki lapsia miehesi painostuksen takia ja kadut murehdit mahdollisesti koko loppuikäsi.
b) hankitte lapsen sillä ehdolla että tasa-arvo unohdetaan. Kun olet hoitovapaalla alle 300e kuukausituloin kymmenkuisen lapsesi kanssa, miehesi tienaa normaalisti ja sinä saat pyytää erikseen rahaa jokaiseen maitotölkkiin kun tulosi eivät riitä edes puolikkaaseen asumiskustannuksistanne.
Jos vaihdat miestä (tai jättäydyt miehettömäksi)
a) voit saada lapsen vaikka yhdenillantuttavuudelta ja olla perheellinen yksinhuoltaja.
b) etsit äkkiä uuden miehen joka suhtautuu lapsiin positiivisesti ja hankitte lapsen ja elätte tasa-arvoista perhe-elämää.
Muistuttaisin että jos jäät nykyisen miehesi luokse, hän voi jättää sinut koska tahansa, mutta lapsi/lapset pysyy elämässäsi aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siitä voi tehdä todella taakan molemmille. Ihan älytöntä sunkin vaatia että miehen pitää tehdä sitä ja tätä, teet minkä oot tehdäksesi, turha valittaa, ja jos oot hömpännyt 34 asti, ni oot jo yli nelikymppinen ku lapses menee kouluun, eli ei sitä aikaa nyt niin kauheesti ole.
Sitten tekisin sen lapsen miehen kanssa, ehkä ehtisin mennä naimisiinkin sitä ennen. lapsen syntymän jälkeen katselisin pari kuukautta herääkö miehessä vastuullinen isä vai ei. Jos ei, niin ottaisin lapsen ja lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jään yh:ksi. Tai sit lähtisin ja etsisin miehen joka oikeasti haluaa lapsia.
Ap:n mies kuulostaa kyllä niin lapselliseselta, että mieluummin melkein eläisin yksin kuin tuollaisen miehen kanssa. Jos jäisitte kahden loppuelämäksiksi, niin jaksatko kokata hänelle, siivota, pyykätä ja tiskata hänenkin puolesta, luultavasti et ja suhde päättyy josaain vaiheessa.
Suoraan sanottuna en minäkään tuollaista miestä katselisi. Ei kuulosta lainkaan aikuiselta ja vastuulliselta ihmiseltä. Jos tosiaan on sitä mieltä, että kodista ja lapsista huolehtiminen kuuluu vaimolle, on arvomaailmaltaan jossain kivikaudella. Se taas tietää vaimolle rankkaa loppuelämää! Voin sanoa, että itse jaksan parisuhteessa niinä ankeampinakin aikoina juuri sen avulla, että mies niin luontevasti pitää omalta osaltaan elämää pystyssä. Ei tarvitse ajatella, että se olen aina vain minä, joka huomaa epäsiisteyden, tyhjentää astianpesukoneen, käy kaupassa, pyykkää jne. Näitä tekee mies oma-aloitteisesti ja yhtä mielellään/välillä ei mielellään kuin minäkin. Toisin sanoen: ei TODELLAKAAN kuulosta hyvältä lähtökohdalta, jos mies ihan tieten tahtoen väittää näitä yhteisiä asioita vain naisen vastuulle kuuluviksi ja lisää työvuoren päälle vielä lapsetkin. Ja KIRISTÄÄ noin lapsellisilla argumenteilla.
Jos päätät mennä hänen kanssaan naimisiin ja jossain vaiheessa uuvut kotityötaakan ja lastenhoidon alla, tulet aina kuulemaan: " Minähän SANOIN silloin, kun suunnittelimme naimisiinmenoa, ja sinä ITSE halusit tätä." Et siis tule saamaan apua ja tukea, kuten elämänkumppanilta kuuluu, vaan syyllistämistä, kuten nytkin!
Sitten vielä: jos reilusti päälle kolmikymppiset ihmiset lykkäävät lasten hankintaa odottaen " täydellisiä olosuhteita" , ts. omistusasuntoa (mielellään omakotitaloa), omaa autoa ja vakituista virkaa, he ovat nykymaailmassa lastensaanti" kunnossa" vasta viisikymppisinä. Minusta ei ole millään tavoin vastuutonta " hankkia lapsia vuokra-asuntoon" , kun kodin ja perheen puitteet ovat muuten kunnossa. Tämä on ARVOkysymys, ei mikään laki tai sääntö. Pieni lapsi ei tarvitse olemassaoloaan ja turvallista kasvuaan varten niitä ulkoisia, " täydellisiä" puitteita - perustarpeet ja katto pään päälle riittävät. OLENNAISTA ovat välittävät, rakastavat ja osallistuvat vanhemmat. Mielellään monikossa tietenkin, mutta yksikin asialleen omistautunut riittää.
Et ehkä 34-vuotiaana TUNNE itseäsi vanhaksi, etkä sitä henkisesti varmasti olekaan vielä pitkään aikaan, mutta hedelmällisyyden kannalta kannattaa ehdottomasti tässä vaiheessa miettiä kantansa ja tulevaisuudentoiveensa. Jos vielä viisi vuotta jahkaat, alat oikeasti olla vanha ensisynnyttäjä.
Mies on näköjään jo lyönyt lukkoon kantansa lasten hankkimiseen, asia ei sinun jahkailemisellasi miksikään muutu.
pitäisi itsestään selvänä asiana sitä, että kumpikin puoliso hoitaa oman osuutensa yhteisistä töistä. En voi uskoa, että nykyajan nuoret miehet on paljon takapajuisempia kuin oma isäni!
mä en olisi tuollaisen idiootin kanssa edes siinä tilanteessa että en itsekään haluaisi lapsia. Sehän on täys kusipää, jätä se!
Huh, vähän kauhistutti tuo, kun oli pariltakin ihmiseltä tullut kommenttia, että olen jo kamalan vanha... Ihan nuoreksi kyllä koen itseni, enkä tätä ennen kyllä olisi ollut lainkaan valmis äidiksi. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa olla sellainen olo, että nyt voisi olla valmis. Kunhan nyt vaan saisi hankittua talon, kerrostalossa en haluaisi lapsen kanssa asua.
Mies taitaa tosiaan olla typerän lapsellinen. Eilen hän tosin taas otti tämän naimisiinmenon uudestaan esille. Sanoin, että en mene naimisiin, ennen kuin hänkin ryhtyy tekemään kotitöitä ja haluaa lapsen. Eilenkin laitoin ruokaa ja tiskasin, mies vaan istui koko illan sohvalla. Mies sitten vaan totesi, että hyvä, ei sitten, jollen halua.
Oikeastaan en jaksa enää vääntää asiasta miehen kanssa. En vaan oikein tiedä, mistä löytäisi sen isäehdokkaan, ainakaan ravintoloissa ei kohtaa kuin sellaisia oman ikäisiä miehiä, jotka on jo naimisissa ja etsii yhden yön lämmittäjää (niitä on muuten pelottavan paljon, onko kaikki miehet sellaisia?).
Onko sitten parempi elää loppu elämä yksin, ilman miestä ja lapsia, vai miehen kanssa ilman lapsia.
Lapsista kyllä keskusteltiin jo suhteen alussa. Mies itse ilmoitti silloin, kun olimme 26-vuotiaita, haluavansa kaksi lasta sitten joskus. Itse silloin kauhistuin ajatusta sillä hetkellä, koska en todellakaan ollut silloin valmis vastuulliseksi perheenäidiksi, halusin elää omaa elämääni.
Tosin mies on itse aikoinaan jättänyt edellisen tyttöystävänsä, kun tämä valmistui ja ryhtyi puhumaan lasten hankkimisesta. Silloin mies oli todennut, ettei halua olla naisen tiellä, jos tämä haluaa lapsia vuokra-asuntoon, kun kummallakaan ei ole työpaikkaa, mutta itse ei sellaiseen olisi valmis. Silloin hän tuntui minusta vastuulliselta.
Edelleenkin mies varmasti haluaa lapsen, jos hänen ei sitten tarvitse hoitaa sitä. Mutta sellaiseen en halua ryhtyä. Miehen mielipide lastenhankinnasta on myös muuttunut sitä myötä, kun hän on omien kavereidensa luona nähnyt, miten paljon vaivaa lapsista on.
Nämä ovat asioita, jotka pitäisi keskustella halki jo siinä vaiheessa kun yhteisestä tulevaisuudesta aletaan haaveilla.