Mietinnässä kolmas lapsi..Kokemuksia, mihin muut olette päätyneet??

tässä kaikessa ja lasten lahjaluonteen. Ei niitä päätetä hankkia, niitä saadaan jos saadaan.



Me halusimme kolmatta lasta, mutta olimme silti vähän epävarmoja saatuamme tietää raskaudesta. Olimme onnellisia, mutta mietimme paljon käytännön asioita. Iloitesminen raskaudesta jäi taka-alalle.



Sitten selvisi, että raskaus oli kohdun ulkoinen ja meinasin kuolla. Sikiö kuoli tietenkin. Minulta poistettiin toinen munajohdin ja sen koommin en ole raskaaksi tullutkaan.



Minulla on huono omatunto siitä, etten ymmärtänyt kolmannen raskauden arvoa heti. Tuntuu, että minua ikään kuin rankaistiin sillä, että en sitten lastani saanutkaan.

ollaan ajateltu, että kolmas voisi vielä tulla, mutta yrityksen ajankohasta ei ole vielä tehty päätöstä ja siis katsellaan muuttuko vielä mieli ja mitä tuleman pitää :) Sekavaa ;)

Meillä 3 ja 5v lapset. Tarkoitus oli jäädä kaksilapsiseksi perheeksi kunnes noin puoli vuotta sitten aloimme miettiä, että mitä jos sittenkin kolmas... Vuoden vaihteessa jätimme ehkäisyn pois. Nyt kuitenkin näiden kahden lapsen kanssa on ollut raskas vaihe menossa. Kolmannen yritys on ainakin hetkeksi jäänyt. Ihan vain siitä syystä, että en tiedä jaksaisimmeko sittenkään.

Totta, ettei aina tule ajatelleeksi tuota. Kaikki lapset on lahjoja, ihania sellaisia. =) Mutta aina kaikki ei mene hyvin, ikävä kyllä. Lähipiirissä on myös lapsettomutta, joten olen kyllä todella iloinen lapsistani, osaan arvostaa jo olemassa olevaa. Silti mulla on varmaan ikuinen vauvakuume.. =)



Kaksi edellistä on muuten sektio- vauvoja, eikö silti kolmas voi olla alatiesynnytys? Vai onko jo automaattisesti sektio? Mites se menikään..?



ap

Minusta elämä kolmen lapsen kanssa on ollut ihanaa ja helppoa. Etenkin kun esikoispoika on ollut alusta asti ihan hullaantunut uuteen siskoonsa. Isommat lapset leikkivät mukavasti keskenään ja heistä on paljon todellista apua arjessa. Meillä on minusta tosi kivaa :-)

Ehkä noinkin isot ikäerot ovat syynä siihen, että elämä on tuntunut pelkästään ihanalta ja helpolta kolmannen syntymän jälkeen. Meillä kakkonen ja kolmonen ovat molemmat tyttöjä ja samat vaatteet siis menevät kuin kakkosellakin. Samoin tulevat menemään polkupyörät, luistimet, sukset jne. harrastusvälineet.

Meille oikeastaan oli aika pian kakkosen syntymän jälkeen selvää että haluamme myös kolmannen. Ja päätimme että siihen se jää Logistisesti on helppoa vielä kolmen kanssa: tavallinen farmariauto riittää ym.... MUTTA nyt olemme molemmat taas alkaneet miettiä, voisimmeko kuitenkin vielä "hankkia" neljännen... :-)

Meillä kaikki lapset ovat olleet erityisen helppoja ja tyytyväisiä vauvoja, joten univelkaa tai väsymystä ei ole juurikaan ollut kummallakaan. Minä myös nautin täysillä raskausajoista ja synnytykset ovat olleet helppoja.

Emm osaa ajatella lapsiasiaa raha-asiana... Tai siis raha ei meille ole mikään kriteeri lasten hankkimiselle / hankkimatta jättämiselle.

Monet ovat varmaan miettineet samaa..miten elämä muuttuu, jos lapsia kahden sijaan kolme? Onko joku päätynyt ajatelmissaan pysymään kahdessa? Miksi? Hyviä/huonoja puolia kolmessa lapsessa? siis ovathan ne lapset ihan yhtä ihania kaikki, mutta mietin käytännön asioita.. =) Eniten mietityttää raha-asiat, pärjääkö sitä kolmen lapsen menoilla? Välillä tuntuu, että kahdenkin kanssa rahat on tiukilla.

Kertokaas kokemuksia saman asian kanssa painineet, mihin olette päätyneet ja miksi?

Meillä myös aika tempperamenttisia nämä kaksi, 3 ja 6- vuotiaat. Jotenkin uskon kuitenkin, että sen kolmannen jaksaisi, vaikka välillä kyllä mietityttääkin..En ole edes varma, onko mies vielä lämmennyt ajatukselle. Vielä hetki sitten vannoin itsekin, että nämä meidän lapset on nyt tässä..Eniten tosiaan mietityttää, miten talous kestää.



ap

nyt tulossa jo seitsemäs...

Raha-asioista mietityttää lähinnä, miten se raha riittää.. Pakko vaan miettiä sitäkin puolta, koska haluame kuitenkin tarjota lapsillemme edes kohtuullisen elintason. Kaikki vanhat vaatteet, vauvan tarvikkeet ym. olen jo myynyt pois, koska meillä tosiaan piti lapsiluvun jäädä kahteen..Ja saattaa se nytkin jäädä. Kirppikseltä löytää kyllä pienelle vielä hyvin tavaraa ja vaatetta. Sitäkin mietin, että pärjäisimmekö ilman autoa. Nytkin se on lähinnä vaan mukavuustekijä, työmatkoilla emme sitä tarvitsisi. Helpottaahan se tosin elämää. =) Mutta tekee aika loven lompakkoonkin..



hyvä puoli olisi tosiaan, että ikäeroa on meillä näinkin paljon, jos vauva tulisi. Isommat ovat jo silleen kuitenkin omatoimisia, esikoinen menee kouluun ensi syksynä. =)



ap

Lapset ovat lahjoja!!!



Meilla on kaksi lasta ja kolmatta olemme yrittaneet 1,5 vuotta. Tuloksetta!

Ensimmaiset raskaudet ovat alkaneet ensimmaisesta kierrosta (3 raskautta yksi niista km).



On opettanut noyraksi.

En usko, että taloudellisesti tekisi mitään mahdotonta menoerää, kun kaikkea voi kuitenkin kierrättää vaatteista harrastusvälineisiin jne. Eikä vielä tarvisi mitään tila-autoakaan hankkia, kun normaaliinkin vielä mahtuisitte. Itse olen pohtinut lähinnä, että tulisiko lapsille jo liikaa ikäeroa, kun vanhemmat nyt 4 ja 6.

Vaikka työtilanne ei olisi raskaudelle paras mahdollinen. Olen vain ajatellut että haluan kolme lasta. Nyt kyllä voisin "hankkia" enemmänkin jos mies olisi samaa mieltä.

Meillä siis mies ei ole valmis vielä kolmanteen. Toivottavasti joskus on.

Meillä lapset 4v ja 6v.

mutta tulimme siihen tulokseen, että näillä näkymin nykyiset kaksi ovat tarpeeksi. Syitä:

*Molemmat nykyiset ovat nukkuneet koko vauvavuoden huonosti ja kuopus vielä nyt taaperonakin heräilee öisin. Univelkaa on reilusti.

* Kuopus oli koliikkivauva ja allerginen ja vatsavaivainen. Itkua oli elämän alkutaipaleella PALJON, ja se on vielä valitettavasti tuoreessa muistissa.

* Molemmat lapset ovat temperamenttisia ja kuopuksen pahin uhmaikä juuri alkamassa, joten työsarkaa piisaa vielä näissäkin ennen kuin kuopuksellakin helpottaa.



Meillä siis lapset 3,5 vuotta ja 1,5 vuotta. Arki on vasta nyt alkanut helpottaa, ja lapset lähentyneet ja leikkivät paljon yhdessä. Nyt tuntuu, että työläiden vuosien jälkeen on ihanaa NAUTTIA kotiäitiydestä ja näistä ihanista lapsosista. Jos nyt hankkisimme kolmannen, me vanhemmat väsähtäisimme. Valitettavasti.

myös sama asia pohdinnassa. Tai siis ollaan mietitty että loppu kesästä voisi jättää ehkäisyn pois. Mutta vielä tässä pohdin että onko se varmasti kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Lapset ovat nyt 3.5v ja 1v. Hyvin pystyn kuvittelemaan tänne vielä yhden tai vaikkapa kaksikin lasta pyörimään, mutta käytännön asiat mietityttää. Kulkeminen, raha ja suurin "peikko" tietysti ajatus että mitä jos 3. lapsi ei olekaan terve? Onko useampi sisarus lapselle rikkaus vai rasite (mm. vanhemmilla vähemmän aikaa yhdelle ja rahat tiukemmassa...) ? Auto menisi vaihtoon, mutta se on kyllä muutenkin listalla. Vaikea päätös.

että ensimmäinen ja toinen lapsi tuovat suurimmat muutokset, mutta sen jälkeen ei enää mitenkään erityisemmin muutu se, että kuinka raskasta on.



meillä on just kolmas tulossa. tuntuu että rahat tulee olemaan tiukilla mutta ihan positiivisilla mielillä odottelen silti. voin hyvin jättää kaikki turhuudet pois, esim. lehtitilaukset (joita mulla on varmaan 5kpl), leffojen vuokraukset (niitä tulee töllöstäkin) ja maksulliset kanavat peruttiin jo.

suurin pelkoni varmaan tällä hetkellä on se että lapsi ei ole terve. siihen on ihan syitäkin, esim. minulla oli tämän raskauden ekat viikot käytössä lääkitys jonka vaikutuksia sikiöön ei ole oikein tutkittu.

no toivotaan että kaikki menee hyvin ja tulee terve vauveli. :)



sori muuten epäselvä teksti. toivottavasti saatte jotain selkoa. :)

kolmatta tavallaan kuumeillaan miehen kanssa. sitä vaan on jotenkin niin kahden vaiheilla. toisaalta haluaisi kolmannenkin ainakin yrittää saada mutta toisaalta miettii miksi sotkea toimivaa konseptia niin sanotusti. nyt kun pikku hiljaa alkaa arki kahden kanssa olemaan "helppoa" ja hommat sujuu niin miksi sotkea kuviot uudella pienellä. todella ristiriitaiset fiilikset ja siksi päättänytkin että ennen ei yritetä ennen kun on edes lähes varma.

Joku tuolla edellä sanoi et ensimmäiset kaksi muuttais eniten, mun mielestä kyllä kolmas muutti enemmän kuin toinen. Johtuu varmaan siitä, et meillä esikoinen on vanhempi ja nuoremmat kaks tuli melkein peräkkäin. Mut nyt kun keskimmäinen on 2v ja nuorin 10kk, on varmasti kaikista hankalin aika, siis rankkaa on. Sellaiselle jonka mies osallistuu täysillä lasten ja kodin hoitoon niin tuskin on kolmas lapsikaan liian rankkaa, varsinkin jos lapsi on terve. Meillä ei ihan näin ole, kolmas lapsi olikin "vahinko", vaikka harkinnassa oli, ja nimenomaan mies toivoi, vaikkei siis kauhean innokkaasti osallistukaan kaikkeen.

Mietin sitä että olisko 3.lapsi vielä kiva, mutta niin kiva kun oliskin, niin ei oo varaa. Pitäisi muuttaa vielä suurempaan asuntoon, olisi autossakin ahdasta, ja kaikki mutkistuisi kun lähtiessä pitäisi huomioida ja pukea aina 3 lasta. Siis muistaa ottaa mukaan tykötarpeet kolmelle.

Päätin että nautin täysin siemauksin näistä kahdesta ihanasta lapsesta ja jätän kolmannen väliin. Elämä on meillä näin mukavampaa ja stressittömämpää kun mitä voisin kuvitella että olisi 3 lapsen kanssa.



Mutta noita asioita jokaisen pitäisi miettiä ittekseen.

paitsi, että lapset ovat 7, 4 ja 3 kk. Elämä on helppoa ja ihanaa ja mietimme salaa, että miksi pitäisi jäädä tähän - paitsi auton vuoksi ja onko se oikeasti joku syy?

Luoja on määrännyt meille nuo pitkät välit eli ei ole ihan suunniteltu näin. Mutta ehkä siitä syystä kuitenkin en koe pikkulapsiaikaa raskaaksi.

kolmas meille tuli,kun minä sairastuin ja lääkäri sanoi, että nyt tai ei koskaan eli olisi pitänyt aloittaa lääkitys, joka estää lapset lopullisesti. Raskauden ja lapsen piti olla riski sairauden pahenemiseen, mutta toisin kävi. Olen elämäni kunnossa.

toisaalta haluaisin kolmannen lapsen mutta itse olen "jo" 40 v ja vanhimmat lapset 5 ja 7 vuotiaat. Lapset olisivat innoissaan vauvasta, sen tiedän, ja ovatkin monesti sanoneet haluavansa "hoitaa" pikkusisarusta. Mutta oma ikä mietityttää ja se jaksaisiko kaiken vielä alusta kahden ollessa jo noinkin isoja.

samansuuntaisia pohdintoja näköjään muillakin. =) Ja mielelläni luen lisää teidän ajatuksia asiasta.



Jokin aika sitten mietin ja vannotin ääneen, että lapsilukumme on ns. täysi. Kuopus on nyt 3,5v ja alkaa olla ihanan omatoiminen, vaikka pieni uhmis onkin. =) mietin, etten halua enää sitä täysin sitovaa vauva/taaperoaikaa kokea. Mieli muuttuu näköjän nopeaan..Olisi ihanaa, kun olisi pieni suloinen vauva, jonka kehitystä ja kasvua saisi taas seurata. Yöheräilyt ei haittaa, koska niitä on meillä ollut viimeiset 6 vuotta, joten ne ikäänkuin on normaalia arkea meillä. =D Ja haluaisin imettää vielä kerran pientä, esikoista en saanut imetettyä, kuopusta kyllä ja se oli ihanaa! =) niin paljon olisi plussaa, mutta myös mietityttää, kuinka paljosta pitäisi luopua. Esim. miten käy matkustelun, joka on meille todella tärkeä harrastus. Autosta tosiaan voisi sitten ehkä luopua..Pitää keskustella ja suostutella tuota miestä miettimään asiaa... =D



Ap