Mietinnässä kolmas lapsi..Kokemuksia, mihin muut olette päätyneet??

Meillä on neljäs hankinnassa.

On ennestään talo ja molemmilla työt johon mennä (ellei nyt lomauteta miestä jossain välissä). Auto tartti vaihtaa 7 paikkaseen.



Valinnoista se kai on myös kiinni miten rahat riittää? Nyt kotona teen sopan 3 päiväksi ja sitten makaroonilaatikkoa pari päivää. Ainakin näin pienille lapsille se riittää, kun kasvavat niin syö varmaan päivittäin kattilallisen.. ;)

Vaatteita taas voi saada vaihtamalla kavereitten kanssa, kirppikseltä, netistä, halppiskaupoista eikä Stockalta. Tai säästää jostai muusta kuten lopettamalla tupakoinnin? :D

Tai ostamalla itselleen nahkatakin sijasta jonkun UFF- vaatteen!



Pitäähän talokin hankkia samalla varovaisuudella, miettiä onko varaa jos korot nousee 500 euroa kuussa. Silloin ei paljoa auta jos on lapsia 1 tai 5.

1 lapsi saattaa viedä enempi rahaa jossain perheessä kuin 3 lasta yhteensä.



* Muuten tästä lapsi on lahja asiaan tulee niin minusta se on väärin sanottua: miksi joku ei lahjaa voisi saada?

Me ollaan saatu lapsi kun ehkäsy otettu pois, eli yritetty lasta.

Entä mitä jos tulee raskaaksi ei- toivotusti? Lapsi on aina lahja?

Lahjoja lapset meille on, uskoon kastettuja siksi.

ja kolmas olis ihana, mutta mutta:



- en tiedä jaksaisinko enää sitä heräilyä, olen huono nukkumaan

- olen jo reilusti yli 30, riskit saada esim vammainen lapsi on jo kohonnut

- edellinen raskaus oli loppuvaiheessa melko vaikea - mites kolmas...

- molemmat synnytykset ovat olleet tosi nopeita, en tiedä uskallanko enää kolmatta - syntyisi varmaan kotiin

- toisella lapsella on krooninen sairaus jonka hoitaminen vie välillä molempien vamhempien voimat täysin. Tuntuu että nyt on jotenkin tasapainossa asiat vaikka se kolmas lapsi välillä haluttaisikin

- tuntuu että voin olla parempi äiti näille kahdelle kuin väsynyt kiukkuinen kolmelle...

Muut lapset ovat 4 ja 6 v. Oikeastaan nyt vasta on tullut tajuntaan se, että oikeasti olen taas monta vuotta kiinni vauvassa, nukun huonosti ja kärsin kotielämän negatiivisista asioista (yksinäisyydestä, oman ajan puutteesta ja ties mistä). Vauvakuumeisena en osannut ajatella, että haluanko todella jäädä taas kotiin pariksi kolmeksi vuodeksi. Muistin vain ne ihanat imetyshetket ja vauvan hymyn ja leppoisat päivät kotona yms. Todellisuus oli kyllä monesti ihan muuta ja lisäksi isommat vaativat paljon aktiviteettia. Nyt ehdin jo pääsemään helpomman elämän makuun, joten pienempi ikäero kakkosen ja kolmosen välillä olisi voinut olla parempi.



Raha-asioissa minulla ei ole vielä huolta. Uskon, että niistä aina selviää. Toki jos tilanne on ennestäänkin huono, niin sitten kannattaa vielä miettiä.



Uskon kuitenkin, että teki päätöksen minkä tahansa, niin se on varmasti hyvä. Kaksi lastakin on jo paljon. Ja toisaalta kolmaskin on ihana ;).

Taas on vuosia hoitomaksuja ja kampetta ja ruokaa kuluu.



Ei tänne maailmaan kannata väkisin lapsia tehtailla. Liian paljon on nyt jo ihmisiä. Kannattaa miettiä sitäkin.

syntyi kolmas sopivasti niin, että sain olla kotona vauvan kanssa, kun isommat (vauvan syntyessä olivat 6v ja 5v, mulla ikää 30v) menivät eskariin ja kouluun. Ei tarvinnut miettiä onko aamulla lähdetty kouluun, kun itse laittoi lapsia matkaan. Sittemmin taloon on tullut pari uuttakin vauvaa ja vielä yhdestä haaveilen... Nelosenkin tulo toi enemmän muutoksia kuin kolmonen, kun piti vaihtaa mm. auto.

Minä tunsin kakkosen jälkeen vahvasti, että perhe ei ollut vielä koossa. Kolmosen annettiin tulla, kun kakkonen oli vähän yli 2-vuotias, ja ikäeroksi tuli 3 vuotta. Nyt lapset ovat 6, 4 ja 1.



Meilläkin kaikki on mennyt todella helposti. Kolmen vuoden ikäero oli helpompi kuin kahden ensimmäisen välinen 2 v, tai ehkä esikoinen oli aikoinaan kakkosesta enemmän mustasukkainen, koska menetti ainokaisen aseman, en tiedä. Nyt on kuitenkin selvitty ihan ilman mustasukkaisuutta.



Rahallisesti näkyy sitten varmaan vähän myöhemmin, vielä kolmonen on mennyt isosiskon varusteilla. Me ollaan vähän maanläheisiä ihmisiä, kulutetaan lähinnä ruokaan ja matkailuun, eikä raha-asiat huoleta yhtään.



Nelosta emme varmaan tule yrittämään: nyt tuntuu, että perhe on valmis. Mutta jos toisaalta ehkäisy pettäisi, niin vauva olisi tervetullut ylläri kuitenkin :-)

että mä en osaa lapsilukua edes ajatella ns. hinnan perusteella. Talouden voi aina sovittaa siihen malliin, että on kolmeen lapseen varaa (siis jos puhutaan suunnilleen edes keskipalkoilla olevasta perheestä). Esikoisemme syntyi opiskeluaikanamme, joten tunnemme elintasomme kohonneen niistä päivistä aivan järjettömästi!



Toisekseen asiaa pitää ajatella siltä kannalta, että ne vauvavuoden vaivat ja muut ovat kuitenkin aika lyhyen ajan ongelmia. Lapsi on todella riippuvainen olio vain muutaman vuoden, mutta äidin lapsena hän pysyy lopun elämää. ;)

Veljekset ovat niin hitsautuneet yhteen, että olisi ihan outoa jos tähän tupsahtaisi vielä yksi lisää. Muita syitä:



-en jaksa enää vauva-aikaa, mukavuudenhalu on lisääntynyt, kun nyt on alkanut helpottamaan elämä

-taloudellinen tilanne, olisi kauhistus taloudellisesti olla taas kotihoidontuella, koska en kuitenkaan voisi laittaa alle 2,5 vuotiasta hoitoon

-pää ei kestäisi vauvanhoitoa ja virikkeiden keksimistä vanhemmille lapsille

-suunnitelmissamme on omakotitalo, yksi lisähuone maksaa aika paljon

-matkustelu ja hoitokuviot helpompia kahden kanssa

Se mitä 25 kirjoitti, siltä minustakin tuntui.



Rahapulaa en minäkään ajattelisi ensin, mutta koska olen ehdoton pienen lapsen kotihoidon kannattaja, niin taas useamman vuoden kotihoidontuki ei helpottanut asuntolainen maksua ja montaa hankintaa siirrettiin. Eli raha ei ollut ongelma, mutta ylimääräisistä piti tinkiä.



Ikäero minusta vaikuttaa myös siihen miten tuo aika menee. Se mikä eniten meillä tuntui että isommat lapset olivat jo sen verran isoja että osasivat paljon asioita ja heidän kanssaan olisi kiva ollut tehdä kaikkea perheenä. Kun vauva syntyi niin niin toinen aikuisista oli aina vauvassa kiinni, lähinnä minä imetyksen vuoksi. Ja toinen vanhempi teki isompien lasten kanssa kaikkea (kävi pyörälenkillä, uimassa, luistelemassa, pulkkamäessä yms.). Ja taaperoikäisenä taaperon kanssa sai yrittää keksiä tekemistä kun muut puuhailivat jo ihan eri tasolla. Tuntui siis todellakin että kolmas sitoi minua ja se oli pois isompien lasten kanssa touhuista. Samoin matkat ja reissut jäi vähemmälle juuri kun kaksi edellistä olisi ollut kiva ikäisiä.



Toisaalta meillä vauva-aika ei tuntunut hirveältä rasitukselta fyysisesti. Isommat lapset olivat omatoimisia ja me vanhemmat emme olleet ihan poikki. Eniten minua ärsytti juuri tuo että seinät välillä tuntuivat kaatuvan päälle. Enää ei päässyt liikkumaankaan kuin alle kouluikäisten kanssa, sillä esikoista piti kuskata eskariin ja kun koulu alkoi, niin meidän aikataulut oli siihen kiinni sidottu. Lisäksi keskimmäinen lapsi ei enää halunnut mihinkään taaperoiden kanssa perhekahvilaan ja leikkipuistoihin. Piti siis ottaa isompienkin lasten toiveet huomioon ja löytää heille sopivaa seuraa. Isoin halusi olla koulun jälkeen kavereiden kanssa ja minä olin passissa kotona saatavilla. Sitten kun lapset sairastivat, niin kotiympyröissä sai olla viikkotolkulla kun tauti kiersi lapselta toiselle. Eli kolmannen kanssa sai todella olla paljon enemmän kiinni kotona kuin kahden edellisen.



Ja nyt kun pieninkin on jo 4v elämä on muuten mukavaa, paitsi että esikoinen jo harrastaa aikasen paljon, niin taas minä olen pienimmän kanssa kotona. Keskimmäisen voi sopia olevan kavereiden kanssa, mutta pienimmän kanssa olen kiinni. Olisi kiva päästä esikoisen harrastuksiin enemmän mukaan, mutta ehkä sitten aikanaan kun nuorin on koululainen... Eli täytyy myöntää että eniten tuolla kolmannella meidän perheessä on vaikutusta miten molemmat vanhemmat pääsevät osallistumaan niiden kahden vanhemman lapsen elämään.



Kuitenkin meillä en ikinä ole katunut kolmannen lapsen saantia, sillä halusin lasta ihan mielettömästi. Ei ollut epäilystäkään tuosta halusta. Ainoa mitä muuttaisin jos voisin olisi tuo 3,5v ikäero keskimmäiseen- olisi saanut olla lyhyempi alle 3v, mutta toisaalta 2v olisi ollut liian lyhyt oman jaksamisen kannalta: No joo aika pienestähän tuo minulla tuntuu olevan kiinni.

Meillä on 4 vuotiaat kaksoset. Syitä siihen, ettei enää yritetä kolmatta:



* rakastan lapsiani valtavasti ja pelkään, että he jäisivät paljosta paitsi jos perheeseen tulisi vielä vauva. He ovat koko elämänsä joutuneet jakamaan vanhempien ja muiden huomion. Jos meille vielä tulisi vauva se tarkoittaisi sitä, että minä olisin hyvin kiinni nuoremmassa ja se rajoittaisi kyllä touhuamista ja harrastamista kaksosteni kanssa



* meillä on nyt ihana koti, jossa on huoneet kaikille. Ahdasta tulisi jos olisi kolmas lapsi.



* taloudellinen tilanne on nyt ihan ok. Jos perheessämme olisi kolmas lapsi se tietäisi hyvin tiukkoja aikoja. Ei välttämättä vielä mutta kolme koululaista tai teini-ikäistä tarvitsee rahaa.



* tarvitsisimme lapsen "tekoon" lapsettomuushoitoja ja siihen rumbaan ei ihan vähässä kummassa ryhdy uudestaan..



Olemme siis päättäneet, että emme yritä aktiivisesti kolmatta lasta... Ehkäisyä ei ole kyllä käytetty, joten pikkiriikkinen mahdollisuus on, että raskaaksi saatan tulla, mutta jos niin käy (mikä on hyvin hyvin epätodennäköistä) otamme lapsen ilolla vastaan :)

lapset on jo 7 ja 4 eli elämä heidän kanssa alkaa olla aika helppoa. Isommalla on paljon harrastuksia ja pienempikin varmaan seuraa perässä. eli vauvaa saisi sitten joka ilta retuuttaa milloin minnekkin.



Myös taloudelliset seikat mietityttää, auto pitäisi varmaan vaihtaa eikä kaikille lapsille olisi omaa huonetta.



Lisäksi aikaisemminkin on ollut vaikea raskautua eli en tiedä onnistuisiko enää....



Oma jaksaminen on myös yksi tärkeimmistä syistä. Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Eli minulle jäisi käytännössä yksin lasten ja kodin hoito. Eli ei olisi mitään leppoisaa vauva-aikaa... Isompi kouluun, kakkonen kerhoon, siivousta, ruoanlaittoa ja illat kuskaisin harrastuksiin.



Tykkäämme myös matkustella ja talvisin lasketella. Minä olsin sitten taas monta vuotta sidottu vauvaan.



Eli tarkoitus on lyhentää ensi syksynä työpäivää kun esikoinen lähtee kouluun ja nauttia ylimääräisestä ajasta lasten kanssa.

OLET ilmeisesti aika ahdasmielinen?