Reagoinko turhaan?
Kyse on siis lapsettomasta ystävästäni. Hän ei koskaan kysy mitään minun lapsestani eikä myöskään kehu häntä millään lailla. SEN SIJAAN, muitten kavereiden lapsia kehuu usein ja kertoo kuinka näitä on niin mukava nähdä.
Tulee aika surkea olo. Reagoin varmaan ihan turhaan. Miltä kuulostaa?
Kommentit (2)
eikä liity sinuun tai lapseesi mitenkään. Kun itse olin lapseton, huomasin joskus lässyttäväni jotain tuollaista ihan vaan sen takia että vaikuttaisin normaalilta. Etten toisin sanoen paljastaisi miten yhdentekeviä lapset on ja miten hankala minusta niiden kanssa on olla tekemisissä. Ajattelin että se jotenkin kuuluu asiaan. Käytiin juuri Virtasilla ja voi että niiden pikku Netta on su-loi-nen ja osasi hienosti kuolata ruokalapulleen. Näinhän ihmisten "kuuluu" puhua lapsista.
Nyt kun itselläni on lapsia ja rakastan heitä hullun lailla, en edelleenkään innostu muiden lapsista ja NÄYTTELEN :).
Jos hän ei halua/osaa kommentoida lasta sinun kuultesi.
Itse en jaksaisi moiseen kauheasti ehkä reagoida, toki riippuu ihmisestä/ystävästä/tilanteesta, en ole moiseen kohdallani törmännyt että paha sanoa tietty.