Miten voisin hyväksyä paremmin miehen työreissut?

Itse käyn kohtuu paljon työmatkoilla, mutta TIETENKIN ne ajoittuvat ARKIPÄIVIIN ja niistä maksetaan päivärahakorvaus (ja tietenkin matkakulukorvaukset). Toki niillä kännätään enemmän tai vähemmän, mutta työasioita reissuilla hoidetaan. Ei kukaan voi ympäripäissään olla ja krapuloissa seuraavan päivän kokouksissa...

mutta ei ikinä viikonloppuisin. Ihan arkisin, ja oikeasti TYÖreissuja ei mitään laskettelua, golfausta tms mistä joskus kuulee.

Tuo kuulostaa AP tosi kurjalta, enkä kyllä osaa sanoa, että miten noi voisi paremmin hyväksyä. Mikä työ velvoittaa työntekijänsä viikonloppureissuihin??

Mun mies aika iso pomo keskisuuressa firmassa ja reissut olennainen osa työtä, ei niistä voi kieltäytyä, mutta ne on työaikana eli esim ti-to joka viikko ja niistä saa aina päivärahat ja bonukset päälle (myyntiä). Mieheni ei suostuisi reissaamaan viikonloppuisin, se on perheen omaa aikaa.

tekee myös paljon työreissuja, on välillä kaksikin viikkoa toisella puolen maapalloa. Itse stressasin alussa noista reissuista, mutta lopulta päätin, että mullakin on oma elämä ja se ei pyöri sen miehen ympärillä. Jos se jotain on tehdäkseen, niin se tekee ja siihen ei mun resuamiset ja stressaamiset auta.



Eli opettelin suhtautumaan siten, että matkustelu kuuluu työhön ja sillä sipuli. Nykyään nukun yöni hyvin, vaikka mies on reissussa ja puhelimenkin laitan illalla tyynesti kiinni. Ja mies saa hoitaa lapsiakin vaikka olisi kuinka väsynyt :) Nykyään mies on itsekin ihan ylitympääntynyt reissaamiseen ja monelta matkalta on jäänytkin pois. Monesti käy myös illanvietoissa omalla autolla ja tulee mielummin kotiin istumaan iltaa saunaillan päätteeksi.



Mutta suhtaudu siten, että sä et voi määrätä miehesi työmenoista, eikä pitäisikään. Miehesi on aikuinen ihminen ja vastaa ihan itse teoistaan, ei sun tarvitse olla hänelle moraalinvartija. Jos jotain sattuu, niin se sattuu kaikesta huolimatta, ei siihen silloin viinaa ja laskettelureissuja edes tarvita. Itsellesi tulee parempi olo ja elämästä helpompaa, kun lopetat moisen kiukuttelun ja huolehtimisen.

Mies huomaa, ettei siellä kotona ole niin helppoa ja hauskaa yksin kykkiä koko viikonloppua...

Olen jättänyt 99 % viikonloppumatkoista väliin, koska ei se ole perheellisen elämää. Varsinkaan silloin kun lapset ovat vielä pieniä.



Joskus on pakko lähteä matkaan sunnuntaina ip jotta on maanantaina paikalla ajoissa ja pirteänä.



Teenkö tämän koska olen äiti? Miksei isä tekisi samoin?



Luottamuspula onkin sitten jo aivan toinen juttu.

vaikka sen tekisi työkavereiden kanssa! Siis ihan käsittämätöntä jos mies väittää että on ihan pakko lähteä TYÖreissuun viikonlopuksi laskettelemaan. Se ei voi olla millään muotoa työn kannalta pakollista.

Mielestäni sinun pitäisi keskustella miehesi kanssa että miksi hän käy työkavereiden kanssa ryyppyreissuilla jotka kestävät koko viikonlopun, ja väittää nitä työmatkoiksi...



Mä joudun kanssa jonkin verran töideni takia matkustamaan kokouksiin. Mutta niinkuin joku muukin jo mainitsi, työasiat, myös kokoukset hoidetaan työajalla, eli viikolla. Ja niistä saa matkakorvaukset ja päivärahat.



Lukeeko miehesi työsopimuksessa tosiaan että hänen pitää olla työnantajan käytettävissä myös vapaa-ajallaan?En usko.

jos mies vie asiakkaitaan/yhteistyökumppaneitaan mm.laskettelemaan, katsomaan ralleja ja samalla reissulla käydään myös sopimusneuvotteluja? Vieläkö olette sitä mieltä, ettei voi mennä? Ihan samalla tavalla siellä on naisiakin mukana, töitään hekin tekevät.



Käyn itsekin työkavereiden kanssa joskus esim. risteilyllä, eikä asiassa ole mitään pahaa.

työpaikoista tietyt työt vaativat ikävä kyllä näitä asiakkaan kestityksiä, illanviettoja, viikonloppumatkoja joissa on yhdistetty vähän asiaa ja paljon huvia. Näistä on todella hankalaa luistaa jos ei sitten vaihda työpaikkaa. Meillä on firmassa sama juttu. Tiettyjen ihmisten vastuulla on hoitaa asiakaskontakteja ja niiden hankintaa, tämä tuo aina paljon näitä pakollisia "huvimatkoja". Tähän työhön valitessa uutta ihmistä on aina yritetty korostaa että ei ole mikään perheellisen ihmisen unelma homma. Työ on vaativaa muutenkin. Toisaalta hyvä palkka saa ihmiset aika usein sokeiksi.

Jos sulla ei oo mitään perusturvallisuustraumoja, niin vaistos voi olla oikeessa. Vaikka kuinka olis jotain asiakkaille-edustustilaisuuksia, niin kyllä perheellinen (ja itsetuntoinen) ihminen voi valita perheen- ja siis ajatella siellä reissussakin mikä on perheen parhaaksi. Ei aamuun saakka tarvii heilua ja on niin junttimaista kuvitella että pitää olla kaatokännissä. Muutama seurustelujuoma ja nukkumaan- siinä mun mielestä perheellisen ihmisen pääsääntöinen käytösmalli. Mut suomi on täynnä näitä surkealla itsetunnolla varustettuja ääliöitä jotka ei osaa ajatella omilla aivoillaan ollenkaan.

VOimia sulle.

Jos osa työnkuvaa on luoda uusia asiakassuhteita ja pitää entisitä kiinni ja firman tapa on ollut järkätä heille neuvotteluja siten että ensin neuvotellaan ja sitten huvitellaan, vaikka siellä rinteessä tai hankirallissa niin aika vaikeaa sen suunnittelevan ja asiakkaista huolehtivan porukan sieltä on poissa olla. työehtosopimus ei sano myöskään sitä mikä on työaika vaan esim. siinä voi olla ehto että tarvittaessa matkustaa ja siinä se. matkustaa minne asiakkaat on päätetty viedä rilluttelemaan.

Jos matka on TYÖTÄ niin mitä sitten onko kokouksessa, laskettelemassa tai tehtaassa? Se on silloin TYÖmatka.



Oma mies joskus viikkoja pois kotoa. Tietää mitä on mulla kun olen kotona yksin lasten kanssa, mutta mitä se mihinkään kuuluu? Se on miehen TYÖ. Jos se ei sovi mulle niin mies etsii joko toisen homman tai jättää minut jos ei voida sopia elämää. Mutta mieheni reissaa. Hän ei laskettele vaan tehtaassa, joskus palaveroi ja joskus juovat ravintolassa. Mutta ymmärrän että on ammatteja joissa asiakkaan kanssa vietetään aikaa vaikka laskettelussa..



Jos et voi luottaa, eikä mies tee mitään joka on luottamista vastaan niin SULLA on silloin ongelma joka kannattaa hoitaa.



Jos et selviä yksin kotona niin hanki siivousapua tai pakkaseen ruokaa, valmisruokaa jne ja tee vaan välttämättömät jutut, pyydä mummolasta apua tai kummeilta, ystäviltä jne.

Eli niitä minne lähdetään työporukalla, ja joista ei saa työnantajalta korvauksia ( päivärähat yms. ) sekä niitä joissa mm. kestitetään jotakin tilaajaa, ja joka on oikeata työaikaa. Kannattaa selvittää kummankolaisissa tapahtumissa miehesi käy ja edetä sitten sen mukaan. Mikäli työreissut ovat todellisia ja pakollisia eikä miehesi voi niistä kieltäytyä, niin silloin sinun on ne hyväksyttävä. Mitä luottamukseen tulee, niin hulluksihan sitä tulee jos koko ajan pelkää pahinta. Mutta mikäli sinulla on todellista aihetta siihen, että et mieheesi luota, niin vaikeaa varmasti tulee olemaan.



Nykypäivinä on paljon käytössä ns. joustava työaika, eli säännöllistä työaikaa ei ole. Minunkin työsopimukseen on merkitty että keskimääräinen työaika päivässä on 7,5 tuntia ja kuukaudessa 37,5 tuntia. Kellonaikoja ja viikonpäiviä ei ole mainittu. Eli periaatteessa työnatajani voi määrätä minut töihin viikonloppuna mikäli tarve vaatii. Jonkin verran reissaan, olen ollut reissussa myös viikonloppuna, mutta pääasiallisesti viikolla. Oma järjestelemisensähän noissa reissuissa on, mutta ihan mukavasti mies on niihin suhtautunut.

on miehellä sekä työreissuja että virkistysreissuja. Työreissut muutaman päivän-pari viikkoa. Virkistysreissut viikonlopun, paitsi piakkoin alkavan mp-kauden reissut, jotka ovat kestoltaan noin viikonlopusta reiluun viikkoon.

Yleisesti ottaen on vain helpompaa, kun mies ei ole kotona meluamassa ja sotkemassa. Virkistysreissuista auon päätäni, mutta edes mies ei kuvittele minun olevan tosissani. Kesäkauden moporeissut harmittavat lähinnä siksi, että ne ovat pois siitä vähäisestä yhteisestä vapaa-ajasta. Toisaalta en haluaisi sitäkään, että mies mököttäisi sohvalla kyrpä otsassa, vaikka mieli tekisi päästä baanalle.

Luottamuspulaa ei meillä ole matkojen suhteen. Olen aivan varma, että jos jompi kumpi on aulis pettämään, sen voi hoitaa omalla työpaikalla, lähipubissa, ihan missä vaan ilman, että tarvitsee lähteä pois normaaleista ympyröistä.

Nykypäivinä on paljon käytössä ns. joustava työaika, eli säännöllistä työaikaa ei ole. Minunkin työsopimukseen on merkitty että keskimääräinen työaika päivässä on 7,5 tuntia ja kuukaudessa 37,5 tuntia.

Virhe tuli, viikossa ei suinkaan kuukaudessa.

Komppaan nro 4sta. Koko asia on omien korviesi välissä ja muutos lähtee sieltä, ei miehen toiminnasta. Kuka on keksinyt, että nykyaikana viikonloppu on "perheen aikaa"? Monista perheistä toinen on viikonloppuna töissä, vaikka ei työmatkalla toisessa kaupungissa olisikaan. On iltatöitä, yötöitä ja useimmissa töissä ollaan myös sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten ihmisten/vastakkaisen sukupuolen kanssa.



Meillä naimisiin mennessä (tai oikeastaan jo ensimmäistä yhteistä asuntoa hankittaessa :) ) mies tiesi mitä saa ja sitoutui ottamaan koko paketin; naisen, jolla on epäsäännölliset työajat, töitä joskus myös viikonloppuisin, työmatkoja ja aika-ajoin myös lähes aamuun kestäviä paineenpurkutilaisuuksia.



Vuosien saatossa on miehenkin työ muuttunut ja matkojakin on ollut ja mun puolestani saa edellenkin olla.



Kiistaa ei näistä ole koskaan käyty. Työt on töitä ja jos niihin joskus liittyykin jotain vapaa-ajan mukavaa, mikäs sen hauskempaa.



Sitä paitsi elämäntilanteet muuttuvat nopeasti; tänä viikonloppuna molemmat lapset pyysivät päästä kavereilleen yökylään ja meille vanhemmille yllättäen tuli ns.vapaa viikonloppu ihan keskenämme :) :)

en minäkään tuollaista elämää haluaisi. Pitäisikö teidän miehenne kanssa keskustella asiasta ihan rauhallisesti, siis silloin kun tilanne ei ole päällä ja et ole itse vihainen.



Elämässä voi tehdä valintoja ja tällä hetkellä miehesi valinta ovat työ-rilluttelureissut.



Kuinka pakollisia ne miehellesi ovat, sitä en tiedä, mutta päivän päätteeksi kyse on kuitenkin miehesi tekemästä päätöksestä.



En ihmettele yhtään ettet luota mieheesi, en minäkään luottaisi, sen verran olen aiemmin sinkkunaisena noilla työreissuilla mukana rampannut.

että tarkoitatko nyt miehen valinnoilla sitä, että miehen tulisi luopua työstään, koska vaimo ei siedä työreissuja? Toivottavasti et tarkoita tätä, en jaksa uskoa, että näin itsekkäitä ja minä-keskeisiä ihmisiä onkaan. Jos jonkun itsetunto ei kestä miehen työreissuja, eiköhän asialle pitäisi tehdä jotain muuta, kuin laittaa mies vaihtamaan työpaikkaa...eikö kuitenkin asialla ole aikuiset ihmiset.

ja yrität elää sillä viikon.



Huomaat, että miehesi tuo taloon rahaa, joka edesauttaa perheenne hyvinvointia.



Juttelet miehesi kanssa, millaisia reissut ovat so. olet kiinnostunut hänen elämästään, etkä suhtaudu työreissuihin "täysin turhaa"-asenteelle.



Sunnuntaina sanot, että kiva kun tulit kotiin ja riidan sijasta vietätte mukavan illan perheen kesken. Jos yhteistä aikaa on vähän, sitä ei todellakaan kannata tuhlata riitelyyn, joka ei johda mihinkään.



Sitten listaat kotityöt ja juttelette, mikä on miehen osuus ja mikä sinun, ettet nyt katkeroidu siitäkin.



Ja hankit hyvä nainen oman elämän! Omia ystäviä, hemmottelua yms. Hoitaja kotiin, että pääset sinäkin noina viikonloppuina johonkin. Ja sitten myös yhteistä aikaa parisuhteelle.



Jos teillä on luottamuspulaa, niin siihen nyt ei kyttääminen auta yhtään. Jos mies haluaa pettää, hän keksii kyllä keinot.



Koittakaapa muistaa, että monet hyvät suhteet perustuu keskinäiselle kunnioitukselle.

Sopikaa, että ko. päivärahat käytetään yhteiseen hyvään... onhan ne korvaus menetetystä yhteisestä vapaa-ajasta.



Jos mies ei kerkiä ja jaksa reissujensa takia hoitamaan lapsia tai osallistumaan kodin hoitoon, niin hankkikaa ko. rahoilla siivooja ja lapsen likka...



Ole sinäkin joskus viikonloppu pois kotoa, ehkä se avaa miehen silmät näkemään mitä toisen poissaolo perheeseen vaikuttaa.

Tilaisuus tekee varkaan