Mies haluaa, että laihdutan:(
Mies kertoi, hiukan kierrellen ja kaarrellen, että otettaiskos yhdessä semmonen vatsanpienennysprojekti, kesäksi kuntoon. Järkytyin, en kyllä sanonut mitään hänelle. Pitääkö hän minua kauheana läskinä...
Minulla on ollut nuorena syömishäiriö. Sen paraneminen kesti vuosia, jonka mies hyvin tietää. Tästä syystä tuo aihe on minulle tosi arka paikka. Tiedän toki, että olen nykyään pyöreämpi kuin ennen, mutta toisaalta tykkään itsestäni (ja esim. rinnoistani) nykyään paljon aiempaa enemmän.
Lupasin miettiä asiaa. Miehellä ei edes ole mitään mahaa, joten kyllä hän nyt puhui vain halustaan saada minut laihtumaan, vaikkei sitä suoraan sanonutkaan. Hän myös teki minulle naistenpäivänä iltapalaylläriksi salaattia, vaikkakin herkullista, niin ei se suklaata ollut, kuten ennen.
Nyt huomaan, että mietin taas ruokaa ja mahaani koko ajan. Itse asiassa, kun mietin tarkasti, haluaisin olla taas hoikka. Silti minua ahdistaa suunnattomasti ajatus laihduttamisesta. Olen myös mielialalääkityksellä, jolla aikoinaan hoidettiin pahaa masennusta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen miehelleni loukkaantunut. Ei ole mielestäni hänen asiansa huomautella laihtumistarpeestani.
Kommentit (100)
Ei varmasti läheisyys ole kovin innostavaa, jos toisen ulkomuoto "inhottaa". Ja ei nyt tarvitse pillastua, tottahan tosirakkaus ne kilotkin kestää, mutta onhan se mukavampaa olla siitä puoliskostaan ylpeäkin.
Ja kun vielä ihan nätisti on asiansa ilmaissut, niin ihan turhaan olet loukkaantunut. Mun mielestä sä keksit nyt vain tekosyitä olla laihduttamatta ja kuitenkin tekstistäsi huokaa se että et ole itsekään tyytyväinen kiloihisi.
ja kyll mieheni mullekkin huomauttelee painostani ja itseäkin se häiritsee.
Ja olen kyllä näkyvästi pulska jo 64 kiloisena.
Ehkei se viiden kilon pudotus niin kamala asia ole? Miehet on miehiä...
Luulen että itsekin viihtyisit paremmin hiukan hoikempana.
Tsemppiä ja nauti keväästä kevyemmin ;)
Mä ainakin otin itselleni tavoitteeksi tuon viisi kiloa.
Voi olla, että keksinkin tekosyitä, mutta minua kyllä oikeasti huolettaa sairauden uusiminen. Ja se, että nyt olen ollut melko tyytyväinen itseeni eli en ole miettinyt joka hetki vartalonkuvaani, se muuttui kertaheitosta. Eikö tuo ole kuitenkin oma asiani?
Ei ole tehonnut. Ainoastaan on alkanut tekemään aloitteita seksiin nyt joka päivä. Yrittää kait seksin määrällä kompensoida ulkonäköongelmaa. Seksin laatu kyllä paranisi, jos hän laihtuisi.
Voisit ottaa asiasta vaarin ja pikkuhiljaa alatte miehen kanssa yhdessä liikkumaan ja syömään kevyempää mutta maukasta ruokaa. Tuo salaatti oli todella hieno ele.
Voisit vaikka ajatella kesää kun on kuuma niin on mukava pitää ohuempia vaatteita päällä ja mieskin voi olla ylpeä siitä.
Onhan se oma asiasi,mutta eikö ole kiva tehdä rakastama ihminen tyytyväiseksi pienellä pudotuksella?
Eli itsesi!
Ja samalla miehesi...
Itselläni ei ole ylipainoa, BMI 20. Mutta miehellä on. Hän oli ennen tosi hoikka, nyt tullut selvästi äijävatsaa... Olen huolissani hänen terveydestään, mutta tietysti myös ulkonäöstä, esteetikko kun olen.
Ehkä sinulle olisi hyvä paino se 55-58. En pitäisi sitä pahana, kunhan vedät rajan siihen. Älä laihduta enempää.
Itselläni on myös syömishäiriötausta, alimmillaan paino oli alle 40 kg. Silloin nykyinen paino olisi tuntunut hirveältä. Mutta aikuisen naisen ei tarvitse olla luuranko.
Ja jos itsekin vartalossasi viihdyt, niin hiukan ihmettelen miehesi halua saada susta "laihempi" kun et nytkään lihava ole.... Mutta tämä siis vain minun mielipiteeni.. :)
Kun jos on sairastanut syömishäiriötä se ei olekaan niin yksinkertaista pudottaa vaan se muutama kilo. Helposti lipsuu vanhaan tapaan vahdata kaikkea syömistään ja sitten laihduttaa lisää ja lisää...
Ja tuo nyt riippuu paljon ihmisestä näyttääkö noissa mitoissa pulskalta. Itse en ainakaan näyttänyt. =)
Nätisti miehesi on kyllä asian ilmaissut , mutta jos joku 5kiloa on hänelle liikaa, niin se on kyllä hänen ongelmansa ei sinun ap. =)
tärkeintä on, että itse nauttii itsestään juuri sellaisena kuin on. Itsetunto ei saisi
olla kiloista kiinni ja meille naisille voi hienovaraiset vihjailutkin painosta tuntua loukkaavilta, vaikkei toinen sitä niin tarkottaisikaan. On tärkeää nyt, ettet ala liikaa vahtimaan painoasi, sillä se on nytkin ihan ok, mutta jos itse koet, että haluat muutaman kilon pois, niin tee se, mutta harkiten ja hitaasti syöden normaalisti ja monipuolisesti. Kerro miehellesi tunteistasi ja eihän se loppupeleissä ole miehen asia huomautella painostasi, varsinkaan kun sinulla ei ole varsinaista ylipainoa. Miehesi ei varmaankaan tarkoittanut loukata sinua. Nauti keväästä ja rakkaudesta ja keskustele asiasta avoimesti miehesi kanssa:)
Mun mielestä on outoa ettei pari voi puhua asioista!
Miehesi VAROVASTI kysyy voisitteko vähän liikkua yhdessä ja sinä otat sen merkkinä että hän pitää sinua läskinä?
Jos sinä olet nyt nippanappa edes normaalipainonen (etkä sairaalloisen laiha) niin sinä varmaan näet toisetkin ihmiset vähän virheellisenä? Tai ainakin ajattelet ettei normaalikokosen miehen tartte liikkua jos ei ole sairaalloisen laiha?
En käsitä miksi ihminen ei voisi liikkua? Se on normaalia!!! Ja jos teillä on vaikka tapana liikkua yhdessä eikä yksin niin mikä siinä? Mukavaa jutella samalla parisuhteesta, lapsista, tulevasta kesästä jne. MUTTA EI, mies jotenkin vihjaa että olet LÄSKI?!
Mitä jos sää avaisit suusi sille miehelle ja sanot mitä ajattelet, että kuvittelet sairaassa päässäsi sen vihjailevan olevasi lihava.
Minusta on normaalia että parit harrastaa vaikka sulkkista yhdessä samanvärisillä verkkareilla!
Ei siitä taida olla kovinkaan kauaa kun täälä sivulla joku masennuslääkkeitä popsiva mamma halusi apua laihdutukseen ja parisuhdepulmiin. Ettet se ollut sinä? Kannattaisko ottaa vaikka neuvolan kautta ravintoterapeuttiin yhteys? Katos kun jos sulla on tyttöjä niin ne oikein imee sulta kaikki ruokailu- ja liikkumistavat ja ajatukset.
Et sää vaan voi tehdä johtopäätöksiä mitä mies ajattelee! Koita nyt ryhdistäytyä!
mies toivoo sinun laihtuvan ja sanoo siitä ehkä vähän kömpelösti, mutta nätisti ja tekee sinulle vielä naistenpäivänä herkullista ruokaakin.
On sitten ihan eri asia täytätkö hänen toiveensa vai et. Kerrot että syöt lääkkeitä "joilla aikoinaan hoidettiin masennusta". Miksi syöt lääkkeitä edelleen, jos et enää ole masentunut?
Jätä nyt vaan ne suklaat ja muut mässyt (jos niitä syöt) pois, et tarvitse niitä mihinkään. Ja ajattele muita, kivempia asioita. Esim sitä että miehesi välittää sinusta. :)
On selvää, että miehesi ei arvosta sinua, koska haluaa ottaa riskin, että tauti uusii. Näillä aikaisemmilla kommenteilla, ihmiset (naiset??) viestittää selvästi, etteivät tiedä syömishäiriöstä yhtään mitään.
Voi olla, että ehkä hiukan hermostuit turhasta, koska sä olet mitä olet, ja jos mies tarttuu johonkin niinkin turhaan kuin normaaliin painonvaihteluihin, niin aikasta tyhmeliini on.
Mutta mä jaksan aina välillä hämmästellä että, eikö jotkut parit oikeesti puhu asioista? jos mun mies mulle vihjaisi tolla tavalla, niin mä varmasti samantien täräyttåäisin ja kysyisin että, "olenko susta liikalihava"? Siitä se sitten lähtee..ei tartte miettiä omassa pikkupäässä että, mitä se mies mahtaa oikeesti ajatella?
Kysymys ei varmaan ole laihtumisesta tm. ulkonäköön liittyvästä, vaan siitä, että sinusta tuntuu, että miehesi ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Juttele tästä miehesi kanssa.
Olen itse kokenut ihan saman.
Ymmärtäisin, jos olisit OIKEASTI lihava, siis niin että se olis jo terveysriskikin, mutta en tuollaista.
Itse olen 155cm ja 58kg enkä tippaakaan liian lihava. Muodokas, pieni nainen =D
En suosittelisi sinulle laihduttamista, mutta muutaman kuukauden juoksulenkkien jälkeen huomaat varmasti vyötärönseudun kiinteytyneen. Ja aivan ilman muutoksia ruokailussa.
Ei miehesi varmaan muistanut/ajatellut/tajunnut syömishäiriötäsi. Jos olet muutenkin allapäin niin ajatteli sinun saavan voimia ja iloa liikunnasta ja terveestä ruokavaliosta. Mies ajattelee parastasi. Keskustele huolistasi niin yhdessä vältätte ettei syömishäiriötä tule vaan normaali kuntoilu.
sairastin, painoin noin 48kg, lasten jälkeen terveempänä noin 55-58kg.