Sairaalloinen itsensä häpeäminen ja aliarvioiminen, miten eroon :(

minä en ole mikään terapeutti mutta mitä jos???

Tekisit huomenna jonkin asian (siis pikkujutun) mistä olet haaveillut pitkään? Tai sellaista mitä se " yliminä" kieltää?? Mitä ne jutut ovat?

Onko se just sellaista, että esim. enhän minä voi lähteä matkalle...kun -jokin syy-... Mitä jos.. varaat vaikka huomenna vaikka pikku matka esim. Tallinnaan, Ruotsinristeilylle.. jne. Olisiko ihan mahdotonta?? Paikanvaihdoskin voi auttaa alakuloisuuteen.. masennuksesta en kyllä tiedä mitään - pienistä (ja välillä aika rankoistakin) alamäkikausista kylläkin..

Tai sitten teet joka päivä/viikko jonkin " tavoitteen" mitä sinun täytyy tehdä sellaista mukavaa, mitä olet kieltänyt itseltäsi.. tai mitä se yliminä on kieltänyt..

Olen aikoinaan kulkenut terapioissa mutta siitä on kauan aikaa.



En jaksaisi enää tällaista elämää :(

ap

Aluksi lopetat vanhempiesi syyttämisen " sellaiseksi minut on kasvatettu" - löpinät. He ovat sinut aikuiseksi kasvattaneet, oman sen hetkisen parhaansa mukaan, sen hetkisellä tiedolla ja taidolla ja voimavaroilla..

Nyt on sinun oma elämäsi, SINUN...!!! Pistä vaikka kaikki hyvät puolesi paperille ja myös ne huonot. Ja sitten lue ne itseksesi tai pistä vaikka tähän! Huomaat, että loppujen lopuksi ne huonot puolet eivät ole sen kummempia kuin muillakaan.. voin pistää vaikka omiani huonoja puolia myös, jos tuntuu että vain sinulla niitä olisi.. ei näin ole!! Kaikilla niitä on! Ai niin, joskus huonot puolet ovat hyviä puolia - tarkoitan esim. puheliaisuutta.. joskus hyvä jos osaa pitää suunsa kiinni ja joskus siitä puheliaisuudesta on hyötyä.. :)

hanki itsellesi masennuslääkitys, masennus voi aiheuttaa moisia tuntemuksia. Puhu asioista avoimesti ystävillesi. Tee asioita joista pidät. Aloita uusi harrastus, harrasta liikuntaa. Poista elämästäsi asiat, joita teet vain velvollisuudentunnosta, sellaiset mitä voi poistaa ilman että harmia koituu. ;) Nauti elämästäsi, se on ainutkertainen. Tai pohdi syvällisesti mitä voisit muuttaa, että se olisi sellaista. Lykkyä tykö! Olet ainutlaatuinen.

Huonoja puolia:

- jatkuva itsensä tarkkailu ja häpeäminen

- ujous

- olen liian hiljainen, tarkkailen itseäni niin paljon etten keksi mitään järkevää sanottavaa ja sitten olen tuppisuuna hyvin usein :( lisää häpeää...

- äkkipikaisuus

- ihmispelko

- herkkyys

- asioitten liika miettiminen ja vetvominen

- muista ihmisistä eristäytyminen, omiin oloihin vetäytyminen :(



Hyviä puolia:

- kiltteys

- hyväntahtoisuus

- olen useimmiten kuitenkin iloinen (varsinkin ennen olin)

- empaattisuus

- halu auttaa muita



Siinäpä niitä mitä mieleen tuli.

ap

masennuslääkitys, yli puoli vuotta olen jo syönyt..

ap

give me just a little smile

that it´s all i ask of you



Give me give me

give me just a little smile

we got a message for you



Sunshine Sunshine Reggae

don´t worrie

don´t hurry

take it easy



Sunshine Sunshine Reggae

Voi johtua masennuksestasi nuo negatiiviset ajatukset ja masennushan voi kestää valitettavasti pitkäänkin. Tsemppiä sinulle!

eihän nuo huonot puolet niin pahoja ole.. sanoisin että osa niistä johtuu eristäytymisestä ja asioiden ns. kasautumisesta.. Eli kun ei ole ihmisten kanssa niin ei osata puhua enää.. esim. mulla kävi niin tuossa taannoin kun olin ollut neljän seinän sisällä vaan lasten kanssa että puhuin aivan älyttömiä kun pääsin yksikseni kaupoille jne.. mm. heiluttelin niitä ostoskärryjä (kuin vauvaa) ja jotenkin haeskelin katseellani lapsia.. ja jossain vaiheessa ihan säikähdin että missä ne ovat kunnes muistin että kotonahan ne.. :) Ei varmaan vakavia juttuja, mutta sama voi käydä isommassakin mittakaavassa, eli tottumus toinen luonto..

Pystytkö löytämään jotain esim. hyväntekeväisyystyötä, kun sinulla on tuo auttamisen halu? Tai onko ammattisi siihen suuntautunut? Kiinnostaako sinua jokin harrastus? Uskallatko lähteä rohkeasti mukaan?

Ja pakko tähän sanoa sekin että itseluottamusta ei oikein voi opettaa - se tulee kun luottaa ja koettelee itseään. Mikään siis ei tule ilmaiseksi (kuten ei mikään muukaan elämässä!!) eli jos haluat opetella esiintymään niin pistät itsesi sellaiseen paikkaan että on pikku pakko alkaa opetella.. Ja pienet adrenaliinit pistää se veressä pyörimään mikä ihan hyvä juttu onkin.. :)

Erehtyminen tai epäonnistuminen ei ketään tapa tai vahingoita, mutta yrittämättä jättäminen tappaa - sinut. Ja miksi sinä voisit tulla...

Aloituksesi olisi voinut olla minun kirjoittama, ja olenkin vastaavia tänne kirjoittanut. Jotenkin vapauttavaa huomata, ettei nämä omat ongelmani ole mitenkään uniikkeja. Mä satuin löytämään kirjaston poistohyllystä kirjan nimeltään Täydellinen nainen. En muista tämän amerikkalaiskirjailijan nimeä. Siinä on naisnäkökulmaa täydellisyyden tavoittelusta syömishäiriöihin.



Itse sain paljon siitä, mikä käsittelee näiden asioiden ketjuttumista, samojen vikojen, tai siis ajattelutapojen siirtymistä äidiltä tyttärelle. Mä tunnistan sen omassa suvussani. Mä kärsin valtavasta negatiivisuudesta, lähinnä itseeni kohdistuvasta. Huomaan, että samoin tekee mun äiti, ja sen äiti. Mä olen juuri havahtunut siihen, että tällaisena mä siirrän saman ajattelutavan vaivihkaa mun tytölle, joka täyttää kohta 3 vuotta.



Mä saan todennäköisesti tiistaina B-lausunnon kelaa varten psykiatrian erikoislääkäriltä. Oon opiskelija, joten hakeuduin YTHS:n mielenterveyspalveluihin syksyllä ja silloin alkoi tilanteen kartoitus. Nyt saan sen lausunnon ja ilmeisesti etsin itse yksityisen terapeutin ja kela maksaa osan kustannuksista.



Lääkäri suositteli mulle luettavaksi Tiina Tikkasen kirjaa Psykoterapiaopas. Siinä on aika selkeästi kuvattu eri terapiamuotoja ja terapeuttien ja potilaiden kokemuksia. Itsellenikin oli yllätys, että terapiaa on todellakin hyvin erilaista tarjolla, joten kannattaa miettiä mikä olisi juuri itselle ja omaan ongelmaan paras.



Voimia! Se on ensimmäinen ja tärkein askel, että huomaa tarvitsevansa muutosta ja apua. Mä veikkaan, et elämäni rankimmat vaiheet on edessä kun alan pääkoppaani tonkimaan ja hylkäämään näitä mun " turvallisia oireita" . Mutta ajatella, tässä on mun loppuelämästä kyse. Samoin sinulla. Se on sen arvosta, edes yrittää.

Mä en ymmärrä miksi en voi luottaa itseeni ollenkaan. Minulla on paljon ideoita, ajatuksia ja asioita joita haluaisin toteuttaa.. mutta sitten joku ihme " yliminä" jostain kieltää multa sen tyyliin " ethän sä voi, ajattele mitä muut ajattelis ja mitä se ja se on siitä mieltä" . Jätän siis toteuttamatta kaiken vähänkään radikaalimman mitä haluaisin tehdä.

Pysyttelen vaan tutussa ja turvallisessa tylsyydessäni.

:(

ap