Miten imetys lähti sinulla käyntiin?

Sain esikoiseni joulukuussa -07 ja vieläkin suren, ettei minun imetykseni onnistunut lainkaan. Mitään "järkevää syytä" imetyksen epäonnistumiselle ei ole.



Koko raskauden ajan yksi suurimmista huolistani oli, että en osaa imettää tai maito ei nouse lainkaan. Neuvolassa yrityksiini puhua asiasta suhtauduttiin olan kohautuksella ja sanottiin, että sittenhän sen näkee, turha nyt surra.



Synnytyksen jälkeen minut jätettiin "heitteille". Vietiin lapsivuodeosaston huoneeseen, osoitettiin pinkkaa papereita ja sanottiin, että sieltä löydän tarvittavat tiedot. Koko sairaalajakson oloni oli kuin pilvellä, leijuin vain nurkissa ja ihmiset kävelivät lävitseni.



Lapseni oli aavistuksen keltainen, joten häntä olisi pitänyt syöttää usein. Minä en vain tiennyt kuinka kummassa häntä syötän, kun hän ei rintaa suostunut suuhunsa ottamaan. Hän vain huusi ja huusi ja huusi. Hain aina epäonnistunee imetysyrityksen jälkeen lisämaitoa ja sain kuulla kunniani.



Pyytäessäni apua imetykseen, minua tuli avustamaan kiireinen, äreä hoitaja. Hän yritti väkisin sovittaa huutavan lapsen suuta rinnalle, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten hän käski minun tulla hänen perässään hakemaan maitopullo. Rohkaisevaa.



Lähdin sairaalasta kolmantena päivänä ja olin iloinen päästessäni pois painostavasta ilmapiiristä. Maito ei ollut noussut eikä imetys ollut lähelläkään sujuvaa. Neuvolassa korttiin merkittiin "riittävä maidontulo" vaikka nimenomaan valitin, ettei maitoa tule juurikaan eikä imetys onnistu. Mitään ohjausta en saanut.



Siirtyessämme lastenneuvolan puolelle terveydenhoitaja totesi, että imetys ei aina onnistu. Ehkä sitten toisella kerralla. Esikoisemme kasvoi pulloruokinnalla ja minulle jäi vajavainen olo. Masennuin ja lihoin, ihan vain koska tunsin jääneeni yksin ongelmieni kanssa. (onneksi paino lähti melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, kun sain itseni jälleen pirteäksi)



Nyt odotan toista lastamme, laskettuaika on elokuussa -09. Ja toivon totisesti, että tällä kertaa onnistuisin imettämään lapsen. Toisaalta olen nähnyt, että terveitä lapsia saadaan myös korvikkeella. Mutta minusta olisi silti ihanaa imettää. Pelkään vain todella paljon, että kaikki menee kuten ensimmäiselläkin kerralla.



Apua yritin esikoisenkin kohdalla hakea monta kertaa, mutta silloin sitä ei tarjottu. Suositeltiin vain jotakin imetysopasta kirjastosta lainattavaksi. Uskokaa tai älkää, siitä ei ollut mitään apua.

Käypä sivuilla www.imetys.fi



Imetystukilistalle voit liittyä jo raskausaikana. Sitten sinulla on tuttu paikka josta hakea apua jos sitä tarvitset.

silti imetys tuntui hankalalta noin kuukauden. Ensimmäinen ongelma oli se, ettei vauva saanut otetta eikä jaksanut imeä. Työvuorossa olevasta hoitajasta riippuen vauva sai lypsämäni maidon hörpyttämällä tai pullosta ja lisäksi luovutusmaitoa, aina ensin yritin kuitenkin tarjota rintaa. Soitin aina hoitajan apuun kun yritin imetystä ja sain todella ihanaa kädestä pitäen -ohjausta. Lopulta vauva oppi imemään rintakumin avulla ja neljännen päivän syöttöpunnituksessa vauva oli saanut kumin avulla imettyä 5 g maitoa! Kotona imetys sujui niin, että vauva sai masunsa täyteen, mutta en osannut imettää kuin tyynyn ja kumin avulla ja maitoa oli joka paikassa. Parin viikon jälkeen aloin vieroittaa kumista ja kuukauden kohdalla se onnistuikin. Vähitellen maidon tulokin tasaantui ja imetys alkoi tuntua helpolta ja luonnolliselta. Olen iloinen, että sain paljon apua ja jaksoin itsekin taistella hankalalta tuntuvan imetyksen kanssa. Etenkin ensisynnyttäjän kannattaa asennoitua niin, että se ensimmäinen kuukausi on imetystä, imetystä, imetystä! Katso telkkaria, pyydä miestäsi tuomaan sinulle juomista ja välipalaa. Meillä mehupalvelu toimi myös yöllä ensimmäinen kuukauden ajan, mulla oli koko ajan ihan järjetön jano.

Esikoisen oli hieman vaikea oppia oikeaa imuotetta. Sairaalassa jouduin muutamaan otteeseen pyytämään apua ja sitä myös sainkin. Maito räjähti rintoihin (kätilöt nauroivat pumppaamani maitosaalista kotiutuessani) aika pian ja sitten imetyskin alkoi sujua hyvin. Täysimetin 6kk.

Toinen lapsi osasi jo synnytyssalissa "haukata" oikein rinnasta ja söikin usein ja antaumuksella. Häntäkin (lähes) täysimetin 6kk (5kk ikäisenä sai pari annosta velliä hoidossa).

Nappaanpas osoitteen muistiin ja käyn tutustumassa! :) Olen nyt paljon yrittänyt etsiä jo valmiiksi tietoa ja neuvoja onnistuneeseen imetykseen. Tukea kaipaan varmasti synnytyksen jälkeen - varmasti jo ennenkin päästäkseni irti esikoisen kanssa koetusta.



T: Kakkonen

Sain myös esikoiseni -07. En etukäteen murehtinut imettämistä, mutta alitajunnassa oli pelko ettei maito minulla jostain syystä nousisi... vaikka todella luulin, että imetys oikeasti kyllä sujuu kaikilta ja kaikilla maito nousee. Halu imetykseen oli kova, olisin halunnut täysimettää 6kk ikään asti.



Maito ei vain kunnolla sitten noussutkaan, kuten alitajunnassani olin pelännyt (tämän pelon tiedostin tosin vasta paljon myöhemmin). Tunsin oloni kurjaksi ja epäonnistuneeksi, en laitoksella kehdannut vaatia apua, kun en sitä kainoilla ja varovasilla pyynnöillä saanut. Opetettiin vain lypsämään, mikä tuntui oudolta, koska maitoa ei juurikaan tullut. Aika tuskallista oli siinä yrittää lypsää! Imuotetta käytiin pari kertaa katsomassa ja todettiin, että kyllä se siitä. Sanoin, etten tunne vauvan imua mitenkään rinnoissani ja vastaus oli, että ei se oikein tunnukaan.



Imetin esikoistamme työn ja tuskan kanssa n. 5,5kk ikään, kiinteitä tosin aloin antaa jo 2,5kk iässä. Taistelin rintakumin ja lypsylaitteen kanssa, etsin netistä tietoa, yritin itse saada korjattua imetysasentoani tai vauvan imuotetta. Apua en kehdannut pyytää esim. neuvolasta (vähän yritin aluksi, ei pahemmin reagoitu), luulin olevani epäonnistuja... "ainut kenelle näin käy". Väsyin itse varsinkin ekan 3kk aikana ja en tuosta ajasta paljoa muistakaan. Kun hieman rentouduin vauvan ollessa 4kk ikäinen, aloin jaksaa paremmin ja sain kuulla muitakin vastaavia tapauksia. Aluksi luulin, että vika on minussa ja rinnoissani. Nyt vauvakuvia katsoessani olen ymmärtänyt, että imuote oli väärä ja lapsemme muutenkin osoittautui heikoksi imiäksi. Esim. velliä ei koskaan mennyt tuttipullon kautta (vaikka oli isompi reikä tuttiosassa), hän ei sitä vain saanut imettyä.



Esikoisestamme on kasvanut reipas, terve, iloinen ja kaikinpuolin ihana lapsi. Äiti-lapsi-suhteemme tms. ei ole kärsinyt, vaikka en ole imettänyt kovin pitkään enkä missään vaiheessa VAIN rintamaitoa antanut. Kyllä se syhde muodostuu ja kehittyy ihan muidenkin asioiden kautta.



Kun toinen lapsemme kesän alussa syntyy, aion vaatia laitoksella kunnon opastuksen (olen sen jo esitietolomakkeeseenkin laittanut). Vaikka olisin sitten kuinka inhottavan tai rasittavan tuntuinen äiti jonkun kätilön tai hoitajan mielestä. Ja jos imetys ei onnistu täysin, teen sen niin hyvin kuin pystyn. Niin pitkään kuin jaksan. En unohda enää omaa jaksamistani. Haluaisin imettää kunnolla, se on haave edelleen.

kaikki kätilöt ei tosiaan osaa auttaa.



Meillä oli pulmaa imuotteen saamisessa. Vauva ei sitä osannut enkä minä osannut sitä vauvalle auttaa. Mutta ei osanneet kaikki kätilötkään. Tiesin nähdessäni ovesta sisään tulevan kätilön, onnistuuko homma tämän kanssa vai ei. Yritin sanoa, että odottaisi ennen huoneesta poistumista viisi imaisua, koska vauva teki kolme imaisua, vaikka ei maitoa saanutkaan. Jos vauva teki ne viisi imaisua, tiesin, että imuote on päällä. Vaan usein kätilö ei ennättänyt odottaa sitä muutamaa sekuntia, että olisi katsonut ne viisi imaisua. Toisaalta joku odottikin, mutta totesi, ettei saa vauvaa imemään ja haki lopulta pullon.



Rinnanpääni ovat normaalit (eivät sisässä), enkä osaa sanoa, miksi meille oli vaikeaa se imuotteeen saaminen. Oli tosiaan kätilöriippuvaista. Toinen kätilö onnistui auttamaan imuotteen päälle ilman mitään vaikeuksia.



Pulmista huolimatta vauva oppii jossakin vaiheessa imuotteen ja sen jälkeen imetys jatkui pulmitta.



Toivoisin, että kätilöt saisivat enemmän opastusta imetyksen ohjauksessa.



M

myös käydä paikallisessa imetystukiryhmässä. Sinne voi mennä jo raskausaikana kuuntelemaan ja kyselemään. :)



Itse aloin lypsää toisena päivänä synnytyksestä ja kolmantena sain koittaa imettää vauvaani teholla. Joka imetyskerran päätteeksi syötin vauvalle pullosta lisämaitoa. En tuolloin vielä tiennyt että imetysmäärää voi nostaakin (vaikka nyt tuntuu vähän tyhmältä kun tieto on lisääntynyt). Vauvan ollessa 2kk sain lisättyä oman maidon määrää niin, että jätin lisämaidon kokonaan pois.

Ja imetys jatkuu edelleen, neiti 1v 5kk. :)