te jotka olette menneet uudestaan naimisiin!
itse olen pari vuotta sitten eronnut miehen alkoholismin vuoksi, ja uusi miesystävä tuli kuvioihin melkein heti eron jälkeen. Mies haluaisi joskus tulevaisuudessa naimisiin, mutta minua ajatus hävettää. Siis olisi noloa pitää uudestaan häät ja kutsua samat ihmiset toistamiseen omiin häihini. Pelkään myöskin että jos myös uusi liitto kariutuisi jossain vaiheessa. Kammostuttaa ajatus siitä että olisin kahdesti eronnut! Tietenkään en naimisiin menisi olettaen että ero tulee kuitenkin, mutta elämästä kun ei koskaan tiedä. Mies haluaisi kuitenkin pitää isot häät, eli maistraattivihkiminen ilman hääjuhlaa ei olisi mahdollista. Miten te uudestaan naimisiin menneet olette selvinneet häistä ilman häpeää ja pelkoa erosta?
Kommentit (4)
joo, olis miehelle ensimmäinen liitto eli ymmärrän kyllä että häät on hänelle tärkeät. Varmaan sen voisi sitten ajatella noin että kutsuisin itse vaan muutamia ihmisiä. Jospa olisi sitten vähemmän noloa ;)
-ap
ja toisessa liitossani elelen edelleen.
En kyllä ymmärrä, mitä se muille kuuluisi, jos sinä uudelleen naimisiin menet. Ja miksi uuden, hyvän miehen pitäisi saada vähemmän sen vuoksi, että sinä olet kerran iskenyt kätesi paskaan? Kukaan ei ole täydellinen, joten kenellekään ei kuulu, eikä se ole keltään pois, jos sinä avioidut miehen kanssa, jonka kanssa onni on todella mahdollista.
Olen ylpeä miehestäni ja hänen suloisesta lapsestaan. Toiset hääni olivat paljon intiimimpi ja ihanampi tilaisuus kuin ensimmäiset, koska kutsuimme vain ihmisiä, jotka tunsivat meidät jo ennestään. Yhtään sukulaista ei ollut mukana vain siksi, että hän on serkku tai täti.
Eikä häistä suinkaan tarvitse tulla toistensa kopioita, vaihtoehtoja on niin paljon. Ajattele nyt: vihkiminen kirkossa/kotona/maistraatissa, samppanja-, ruoka- tai tanssihäät, sukulaisille, ystäville, molemmille tai vain hyvin rajattu joukko.
Ero on tietenkin epäonnistuminen, mutta on hienoa toipua siitä ja jatkaa elämäänsä kokeneempana ja viisaampana. Valtaosa eronneista alle 50-vuotiaista perustaa uuden perheen ja puolet heistä saa lapsia uudessa suhteessaan.
En myöskään pellkää eroa yhtään (ensi kerralla pelkäsin), koska tällä kerralla olen valinnut paremmin. En mennyt naimisiin, koska olin sopivassa iässä ja se kuuluu asiaan, en myöskään pitääkseni miehen kiinni itsessäni. Menin naimisiin, koska tiedän, että vietämme loppuelämämme yhdessä ja haluamme näyttää sen kaikille ulkopuolisille, mukaanlukien molempien exät ja sukulaiset.
Itse asiassa tärkein syy toiseen avioliittoon meillä molemmilla olikin juuri tuo, että se on eronneelle AINOA tapa osoittaa ulkopuolisille, että tässä ollaan nyt tosissaan eikä mitään isin ja äidin tyttö- ja poikaystäviä. Tunteiden ohella siis.
Kun toinen suhteen osapuoli on ollut aiemmin naimisissa.
Muutamia ajatuksia;
-Osa ihmisistä ei pidä siitä, että joutuu toisen kerran saman ihmisen häihin.
-Ensi kertaa avioituvalla voi olla sekin, että häät eivät ole se " pääjuttu" , vaan se että voi olla ex:ää " parempi" (isommat häät, paremmat ruuat, komeammassa paikassa jne.)
-Voi olla kumppanille loukkaavaa, että toinen on aiemmin rakastanut jotain niin paljon että on mennyt naimisiin. Jos nyt häät eivät kiinnosta, saattaa nousta ajatuksia; Eikö hän rakasta minua yhtä paljon? ymv.
Jos ihmiset ovat vakavasti yhdessä, niin kehoitan menemään naimisiin jo perintö ymv. asioiden vuoksi.
Mutta millaiset häät pidetään, se onkin sitten vaikeampi juttu... Katsos ap, tavallaan miehesi ansaitsee ne häät:) Hän ei ole aiemmin ollut naimisissa(?) ja tahtoo järjestää juhlat suvulleen. Tähän hänellä on täysi oikeus. Mutta toisaalta jos se ei sinusta tunnu luonnolliselta, niin sekin on hiukan huono juttu...
Minä tekisin ehkä niin, että suostuisin pitämään häät, mutta karsisin omaa vieraslistaani. Eli mies voisi kutsua koko suvun ymv. mutta sinä kutsuisit vain kaikkein lähimmät sukulaiset (esim. vanhemmat, sisarukset perheineen+muut LÄHEISET sukulaiset olivat he sitten setiä, tätejä, serkkuja tmv) ja lähimmät ystävät. Eli toisin sanoen sinun vieraslistallasi ei olisi kun muutamia ihmisiä.