Miten voi kasvaa henkisesti??

menemällä niille omille epämukavuusalueille. Kasvu on aina hieman kivuliasta, vaivalloista ja inhottavaa. Lapsikaan ei opi kävelemään ilman kolhuja, ihminen ei kasva ilman epämukavuutta. Mutta kun sen oppii sietämään, on kasvanut taas hiukan.

Aidosti, ilman horoskooppeja ja muita luonneanalyysejä. Tekemällä itsestään havaintoja ja yhdistelemällä niitä. Hyväksymällä omat rajansa, vahvuutensa ja heikkoutensa. Sietämällä välttämätöntä.

jos sellaiseen ei ole voimia, on valmis hautaan. Pienten lasten äitinä (kun olivat alle 2v tms) en jaksanut olla perillä esim. sen hetken politiikasta, pörssikursseista tms, mutta jaksoin matematiikkaa ja kieliä. Luin romskuja kotona vierailla kielillä ja iltalukiossa parantelin pitkän matikan arvosanoja (olin kirjoittanutkin lukiosta ajat sitten, mutta oli hyvää aivojumppaa).



Alitajuisesti sitä kasvoi, kun tapasi uusia ihmisiä esim. siellä iltalukiossa ja sai uusia kokemuksia. Ei se kovin mieltäylentävää alkujaan ollut jättää pientä esikoista ja lähteä polkemaan useita kilsoja pyörällä syysiltaan vain päästäkseen ratkomaan korkeamman tason yhtälöitä. Mutta koin sen tarpeelliseksi, etteivät aivoni näivettyisi.