Vinkkejä miten saa ekaluokkalaisen tulemaan reippasti kotiin koulusta!

Minä olisin huolissani ja katsoisin jopa peiliin.

Pelkääkö lapsi jotain kotona?

Mitä meillä onkaan edessä ensi syksynä, kun haaveilija-esikoiseni aloittaa koulun!



Myötätuntoa ap:lle, vaikka en osaakaan auttaa..

Kaikki hyvin ja kivasti, lapsi viihtyy kuulemma kotona...

Sama matka. Olen sitten mennyt vastaan ja autosta kurkkinut kulmien takaa ja hoputtanut. Sanonut, ettei saa kävellä kotiin, jos vitkastelee. Vaihtelevalla menestyksellä.

Itselläni aikanaan kesti kotimatka usein toista tuntia. Kaverin kanssa hypittiin lumihangessa, tutkittiin sammakonpoikasia, kerättiin kukkia ym.

Vanhemmat eivät onneksi olleet koskaan asiasta vihasia.

Kiitti kolmonen =)



tsemppiä teille syksyn koulun alkuun..

Silloinhan asia korjaantuisi, jos lapsi muistaisi pistää puhelimen päälle ja vastaisi kun soitatte.



Jos hän on vaan sellainen tutkijaluonne, että matkanteko kestää? Onko se paha? Myöhästyykö ruoalta vai mitä? En oikein ymmärrä, mitä rankaiseminen tässä auttaa...

lapsi voi ihan hyvin "unohtua" haaveilemaan matkalle tai pysähtyä ihmettelemään jotain mielenkiintoista juttua eikä huomaa ajan kulua. Omat lapseni ovat kyllä lähes aina tulleet suorinta tietä kotiin ja aika nopeastikin, pari kertaa on pitänyt lähteä katselemaan että missä se lapsi viipyykään. Erään kerran tyttömme oli kavereiden kanssa poikennut pehmikselle kioskille, kaverin äidiiltä oli käyty ruinaamassa rahat...no tämä asia selvitettiin eikä sen koommin ole luvattomille teille koulumatkalle eksynyt.

Mutta siis kannattaa keskustella lapsen kanssa, kertoa että äiti/isi huolestuu jos lasta ei ala näkyä kotona, kertoa miksi on tultava suorinta tietä kotiin. Jospa ongelma ajan kanssa poistuisi.

Lapset ovat erilaisia. Itse muistan lapsuudestani, että koulumataka (2km) kesti pitkälti toista tuntia. Kolumatkalla oli ihanaa haaveilla ja ajatella itsekseen. Ei ollut kiire mihinkään, mikä oli ihanaa. Välillä tuli koluttua ojanpohjia. Matka kesti usein vielä kauemmin, jos oli kaveri seurana. Jouduttiin mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin...



Eri asia on, jos pitää esimerkiksi oikeasti lähteä jonnekin eikä lasta kuulu edes niinä päivinä kotiin ajoissa.



T. 1 haaveilijalapsen + 1 perfektionistilapsen äiti

milloin olivat laskeneet repuilla mäkeä, leikkineet jne..

ei tulekaan ns. täysillä kotiin? Itse en lähtisi siitä _rankaisemaan_ ekaluokkalaista. Teille vanhemmille suosittelisin perehtymistä oman lapsen temperamenttiin ja asian hyväksymistä. Samoin voitte valmentaa itseänne siihen, että vasta tunnin kuluttua huolestutte.



Koulu on kuitenkin suorituspainotteista, miksi tehdä kotimatkastakin sellainen? Toiset meistä kulkevat ripeästi paikasta toiseen, toiset taas eivät. Yhdellä kestää tietty matka 30min, toisella sama matka 1h vaikkei edes koe hidastelleensa. Me ihmiset olemme erilaisia.



Mielestäni nipotatte nyt turhasta.



t. ope ja kahden äiti

Miksi pitäisi kiirehtiä kotiin odottamaan, että tulette kotiin?



Jos lapsi noin näppärästi ulkoilee tunnin, niin anna ulkoilla. Puhelimen käyttöä opettaisin (siis kai lapsella on kännykkä?) ja määräisin, että sen on oltava päällä kun koulun pihalta lähtee. Tai käskisin sen soittaa aina koulupäivän jälkeen, jolloin voit muistuttaa äänien päälle laittamisen.

kotiin kiire sen takia esim. että ensin välipala ja läksyt jotta sitten voi mennä kavereiden kanssa leikkimään ulos tai jollekkin sisälle.muuten ei kerkee ku on ruoka-aika ja ilta puuhat alkaa sekä perheen yhteinen aika.

Lapsi kävelee yksin kotiin koulusta.

mutta iltapäivällä menee tunti ja tietenkin sama on matka!!!

niin ei hän sinne taida niin kovin paljon halutakaan. Löysätkää vähän menoa lapsiraukan kanssa!

ei auta keskustelu ja selitys että miksi sinne kaverille ei pääse.



No, mutta kiitos kannanotoista, ehkäpä me selviämme =)

Poika sai kellon jossa minuuttiviisari ja askelmittari. Nyt yrittää tehdä ennätystä kotiinpäin tulemisessa ja tekee erilaisia askelia , suosittelen

Jos kotiin tulo on tarpeen tehdä ripeästi, niin mielestäni palkitseminen on parempi kannnustin kuin rangaistukset. Meillä on välillä käytössä tähtikalenterit eri asioiden omaksumiseen. Aina kun homma on hoidettu oikein tulee tähti, jos lähes oikein niin pikkutähti. Näillä tähdillä saa sitten ennalta sovittua asiaa - esim leffakäynnin, Heureka-käynnin tms. yhteisen kivan (parempi kuin tavaran hankinta) Meillä tämä on toiminutaina kun otettu käyttöön muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksikin.

t. ope ja kohta neljän äiti

lahjontaa välillä. Joku palkkio siitä että tulee tiettyyn aikaan mennessä kotiin.



Joku idiootti kirjoitti että pelkää jotain kotona.

Mitä olen kuunnellut niin lorviminen on ihan yleinen ongelma. Tuttavani poika myöhästelee jatkuvasti koulusta kun lorvii pitkin ojia ja ötököitä tutkimassa. Pelkääkö hän siis koulua? No, tuskin.

Lapsen ajantaju on ihan toista luokkaa kuin aikuisen. Tunti saattaa mennä hujauksessa. Vaikka kuinka olisi kello opetettu. kannataisi mielummin motivoida jotenkin pitämään ajoista kiinni.

Ekaluokkalaisilla on lyhyet päivät, koulu loppuu klo 12 tai 13, tunti kävelyä kotiin, välipala 20 min ja läksyt 15-30 min. Kello enintään 15. Miten niin ei riitä aikaa kavereiden kanssa leikkimiseen?

Ja jos ei joka päivä ehdi, niin varmaan kahtena päivävä viikossa ehtisi. Ekaluokkalainen haluaa jo omia juttuja eikä vain "perheen yhteistä aikaa".

kotiin kiire sen takia esim. että ensin välipala ja läksyt jotta sitten voi mennä kavereiden kanssa leikkimään ulos tai jollekkin sisälle.muuten ei kerkee ku on ruoka-aika ja ilta puuhat alkaa sekä perheen yhteinen aika.

Lapsi kävelee yksin kotiin koulusta.