G: Millaisia POSITIIVISIA kommentteja olet saanut ventovierailta?

ja varmaan kaikki kommentit on tulleet ulkomailla.

...tanssahteli mieheni vieressä ja sanoi, että kai tiedät, että sinulla on ihana prinsessa kainalossa. Miestä nauratti ja totesi, että joo, kyllä hän tietää.



Kerran työnsin lastenvaunuja ja yksi mies kommentoi, että ihana näky, kaunis lapsi ja kaunis äiti.

Täällä Helsingin Kallion kulmilla törmää jos jonkinmoisiin "ohikulkijoihin", erityisesti Pelastusjonon leipäjonon kulmilla. Olen päättänyt ottaa kohteliaisuutena ainakin ne kolme aikojen saatossa saamaani kosintaa (!), jotka olen korttelia ohittaessani saanut... Heh. Siis, kunhan eivät ole olleet uhkaavia, vaan jollain tapaa huvittavia.



Kerran joku "Kallion kundi" huuteli perääni: "Punatukkaiset ei pääse taivaaseen! ... Mutta kyllä mä sua silti rakastaisin." Se oli jo niin hellyyttävää, että naureskelin kotimatkalla. Että vientiä olisi, jos ei olis näin ronkeli. ;)



Sitten taas ratikassa ihan peräti normaalin oloinen mies tuli kerran kertomaan, että olen todella kaunis ja ihanan oloinen ihminen - ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan ulos. Hämmentävää tilanteessa oli se, että miehen käytös oli oikeasti ihan miellyttävää. MUTTA itse olin tuolloin todella reippaasti ylipainoinen, joten jäin miettimään, että kyse ehkä kuitenkin oli jonkinlaisesta fetissityypistä. ;) Näin vaikeaa on ottaa positiivista huomiota vastaan - sitä helposti epäilee. Tyypille kerroin kauniisti olevani varattu, mihin sain kommentin "miehesi on onnellinen". :D



- Ap taas, yrittäen puristaa teistä muistakin kivoja juttuja

sanoi kyydin lopuksi:



"Täytyy kyllä sanoa että sinä olet kaunis odottaja. Yleensä naiset jotenkin menettävät hohtoaan loppuraskaudesta joten sinun on täytynyt olla aivan uskomattoman kaunis ennen raskautta kun vieläkin olet niin kaunis".



Taksikuski varmaan tarkoitti loppuajan turvotusta tms.



Tuli aika lailla hyvä fiilis. Tosin kiloja ei ollutkaan tullut raskauden aikana kuin 7 ja turvotusta ei laisinkaan. :)

"Täytyy kyllä sanoa että sinä olet kaunis odottaja. Yleensä naiset jotenkin menettävät hohtoaan loppuraskaudesta joten sinun on täytynyt olla aivan uskomattoman kaunis ennen raskautta kun vieläkin olet niin kaunis"

Olen monesti miettinyt, että positiivisten asioiden sanominen tuntemattomille on oma taiteenlajinsa; siinä pitää osata sanoa kauniisti olematta liian tungetteleva tai herättämättä epäluuloa (moni suomalainen tuntuu suhtautuvan kohteliaisuuksiin tyyliin "mitä toikin musta haluaa"). Ikävästi sanominen vaikuttaa olevan monelle helpompaa...

Suomalainen mies sanoi minun miehelleni, että onpa sulla kaunis vaimo. Minä siinä vieressä melkein punastuin koska mies samalla tuijotti minua aivan kuin olisi paljaaksi riisunut.

ihan ventovierailta. Menevät rohkeasti juttelemaan, mistä moni varsinkin vanhempi ihminen tuntuu tykkäävän. Sitten kiittelevät, kuinka ihania lapsia mulla on :)



Kun aikoinaan ulkoilin koirani kanssa, sain joitakin kertoja miespuolisilta huomautuksen "nätti tyttö ja nätti koira". Siitä tuli todella hyvä mieli (varsinkin kun koiran rotu oli sellainen, että myös niitä "tappajakoiran" tms. huutelijoita joskus tuli vastaan)



Lasten isän kanssa aikoinaan liikkuessamme muutaman kerran kuultiin, että "ei ole ihme että on kauniit lapset kun vanhemmat on tuon näköisiä" tai jotakin sinne päin.



Tietysti sitä on niin pinnallinen että tykkää ulkonäköön liittyvistä kommenteista, mutta mielellään joskus kuulisi vuolaita kiitoksia siitäkin, kun aukoo ihmisille ovia tai muuten on keskivertoa ystävällisempi...

erityisiä kommentteja, mutta hymyilyttää, kun muistan vuosia sitten tapahtuneen jutun. Olin bussipysäkillä Turussa, ja vieressäni odotti bussia myös äiti suloisten kaksostyttöjen kanssa. Äiti puhui jonkun kanssa, että hyvä ettei yöpuvussa lähtenyt kun on niin kiire tyttöjen kanssa, eikä ehdi itsestään huolehtia. Tytöillä oli syntymäpäivä (ehkä 2-v) ja sen tiimoilta olivat jonnekin menossa. Seisoin niin luontevasti naisen vieressä että sanoin spontaanisti " Paljon onnea pikkutytöille!" , vaikken siihen asti ollut keskusteluun osallistunut. Nainen taisi olla todellä väsynyt, sillä hän liikuttui niin sanoistani, että alkoi itkeä, ja sopersi vaan jotain että "Voi miten ihanasti sanoit!"



Nainen oli tosi hellyyttävä niiden lasten ja väsymyksensä kanssa, hän oli jotenkin hajamielisen oloinen. Hän ainakin pelasti päiväni, sillä hymyilytti silloin ja hymyilyttää edelleen hänen reaktionsa sanoihini!



Ja ilmeisesti Turussa ei ole tapana aloittaa juttelua spontaanisti :) Nim. Muualta muuttanut

baarissa joten alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta kirjoitan nyt kuitenkin... Jokunen vuosi sitten menin baariin mieheni ja tämän veljen kanssa. Minä menin tiskille ja pojat pöytään ja kohta joku heidän tuttu ilmaantui siihen pöytään myös. Siinä sitten juttelun lomassa tämä tuttava alkoi kehua ulkonäköni, katsellessaan minua baaritiskillä. Mieheni siinä hetken aikaa kuunteli ja kertoi sitten että hänen avovaimohan se siinä...

Olin jutellut tuttavan kanssa terveyskeskuksen aulassa ja sieltä yksin ulos tullessani minua vielä nauratti tämän kertomat jutut, joten kasvoillani oli leveä hymy ja ehkä silmätkin hymyilivät.



Ovella tuli vastaan kolmi-nelikymppinen mies, joka jäi eteeni seisomaan ja sanoa paukautti: ihana hymy, voi että olet kaunis.



Tuntui ihanalta.



Varsinkin kun olin juuri täyttänyt viisikymmentä vuotta muutama viikko ennen tapahtumaa...

(useilta vierailta ihmisiltä vuosien mittaaan selvin päin)

ja kysyvät mistä laukkuni tai kenkäni on ostettu.

Se jotenkin ilahduttaa. (ostan ne aina ulkomailta)

Menin käymään työpaikallani viikon ikäisen esikoiseni kanssa. Sijaiseni mies oli käymässä toimistolla myös ja totesi osittain puolisolleen, mutta tiesi kyllä että minäkin kuulen sen: "Eipä uskoisi että tuo nainen on synnyttänyt vasta viikko sitten, onpa todella kaunis".

Ah, kun teki gutaa itsetunnolle, vaikka toisaalta mietin, oliko se joku piikki omalla puolisolle.

ja ihan piikkisuorat,eli aika harvinaiset ilmeisesti suomalaiseen päähän,koska niitä on kommentoinut ihan ventovieraatkin :)



Ekana tulee mielen vähän outo kokemus,kun olin bussissa seisomapaikalla niin tunsin nykäisyn hiuksissani (siis ihan selkeä,ehkä pieni repäisy paremminkin) ja kun katsoin ihmeissäni taakse niin siinä seisoi 3 sellaista 16v suunnilleen ikäistä poikaa ja yks sanoi "Mä sanoin et se on peruukki,mut ei se taida olla,aika makeet hiukset" :D:D

Hiukset oli silloin tuohon lapaluihin ja niissä oli muutama punainen raita.



Toinen "hiuskommentti" (tai tällaisia vastaavia on itseasiassa aika paljonkin,eri paikoista..) oli yks kun ihan kaupan kassajonossa mulle mua paria vuotta vanhempi nainen sanoi et "Sulla on sit kauniit hiukset,upea väri ja kiilto"

Muutama viikko sitten mun todella moniongelmainen asiakas tuli vastaanotolle ja sanoi: "Mun frendi sano että helppoo se sulla on mennä sinne kun työntekijäs on niiku joku satujen keiju." Ja mä olen kyllä ihan tasaisen tympeä, tiukkapipoinen ja vähän ylipainoinenkin tapaus =).

Toinen asiakas, sellainen "hieno rouva", tuli sisään ja katsoi meitä nenänvarttaan pitkin, ihan kun olisin tullut lapseni kanssa pilaamaan hänen kampaushetkensä. Hetken meitä katseltuaan hän tuli kehumaan lapseni hyvää käytöstä. Äitinä otin kehun ihan omaan piikkiini ja kyllähän se kehu mieltä lämmitti pitkään.

"Lapsella on kivannäköinen äiti. Kelpais mullekin!"

Käveltiin kaupungilla käsikädessä ja vastaan tuli vanha pariskunta, hymyili meille jo kaukaa ja kehu ohittaessa että ihan liian harvoin parit kävelee käsikädessä.



Joskus reilu parikymppisenä bussikuski otti lasten hinnan multa ja hymyili maireesti. Olisko se vaan vitsaillu? Hauskaa se silti oli.



Olin vaunujen kanssa kirpparilla ja sielä joku miehenalku avas ovea ja flirttas -siis ei iskeny vaan flirttas. Se yllätti ja häkellytti ihan tyysti!



* Ai, pakko kertoa: joskus olin teininä äitin kanssa laivalla ja joku mies tuli äitiä siinä iskemään ja sano legendaarisen: taitaa olla neidit siskoksia? Jumankauta, se ei kyllä maarittele tytärtä siinä kohtaa lainkaan ja saattaa jäädä vähän hampaankoloon moiset lierojen sutkautukset! PHY! (siis kivahan se oli tietty äidille, ymmärrän...)

Sain ruokakaupan kassalta päästyäni kehuja kuinka olen kasvattanut hyvä käytöksiset pojat (10 ja 3,5v) ja ovat kuitenkin erittäin reippaan oloisia. Tämä siis iäkkäämpi mies joka oli meidän perässä kassajonossa.



Aika paljon ihan ventovieraat ihmiset komentoivat positiivisesti. Liekö sitten merkitystä sillä että olen itse ulospäin suuntautunut, saatan jutella ja hymyilen ihan vieraillekin ihmisille ;)

Ihan lähiaikoina on kehuttu mm. Lasten kasvatuksellisista jutuista: joku mummo sanoi että "hyvä kun et anna periksi. Ei se huuto niitä riko" - juu. Ai että tuntui hyvälle!! On meinaa niin temperamenttinen tapaus että välillä usko loppuu kasvattamisessa..

Sitten kun olin esikoiseni kanssa messuilla (tein pari päivää keikkaa ja äitini vahti päivät lastani) ja siinä vikana päivänä jotenkin pusittelin ja leikin vauvan 8kk kanssa ihan kahvion pöydässä.. joku mies tuli sanomaan "sinulla on kaunis lapsi ja sinä olet jumalainen nainen. Sun miehesi on varmasti todella onnellinen.." huhhuhuhuuuuu.. Siis mies oli ehkä 15v. mua vanhempi ja pienessä tuiterissa (ei kuitenkaan pahassa) tätä lausetta olen lämmöllä muistellut ja välillä naureskellut nyt 3 lapsen äitinä, etten varmaan enää olisi niiiiin jumalainen... :)

Ja kyllä noista lapsista (3 suloista tyttöä!) tulee aika paljon kommentteja! Ihan vaan puhtaasti miten sööttejä ovat.. Itse nyt aina ajattelee lastensa olevan kaikista ihanimpia, mutta että muutkin huomauttelevat.. :)