Onko lapselle "pakko" tehdä sisarus?

- buumi on ihan av:n omia juttuja. Ei itse koe ollenkaan niin eikä ole tiennyt muidenkaan kokevan. Hänestä ainokaisen elämä on mainiota.

ja meillä on yksi lapsi, ja siihen jääkin. En ole koskaan kaivannut sisarusta.

Meillä on kaksi lasta. Toinen on 5 vuotta ja toinen 2 vuotta. Jos ei halua että on niin raskasta niin voi odottaa että vauvakuume nousee jos nousee ja sitten tehdä lapset pikkaisen reilummalla ikäerolla. Itse olin varma että haluan vaan yhden mutta kun esikoinen täytti 1,5 vuotta niin vauvakuume alkoi nousta ja jotain puoli vuotta mietiskelin asiaa kunnes päädyttiin toiseen. Päätöstä en ole katunut vaikka voin sanoa että toinen lapsi lisää hommia ja vähentää omaa aikaa ihan tosi paljon ainakin alussa. Mutta nyt nuo leikkii niin kivasti jo yhdessä ja esikoinen tylsistyy heti jos joutuu olee ilman veliä että nyt taas on helpompaa . olen seurannut ystäväni lasta joka on 3 vuotta ja ainoa lapsi niin kyllä aina kaipaa äitiänsä leikkeihin mukaan kun ei ole sisarusta kenen kanssa leikkis. Meidän esikoinen oli niin melkeen pilalle hemmoteltu kun toka syntyi ja sitten oppi pikku hiljaa jakamaan ja tekemään asioita itse. Oli ei kannata tehdä jos ei halua mutta kannattaa miettiä asiaa ja odottaa että jos vauvakuume iskis. Sisarus on minustakin lapselle tosi tärkeä. eikä niitä tarvitse montaa olla. Yksikin sisarus riittää!

Tiedän, että hänen syynsä olla tekemättä toista lasta oli mukavuudenhalu ja itsekkyys. Kukaan ei jaa lapsuusmuistojani, minulla ei ollut sisaruksia tukenani haudatessani isääni, ei sisaruksia tukenani kun pitää päättää äidin laittamisesta laitoshoitoon (kuusikymppisenä jo hiukan hassahtanut). Ne muutamat serkkuni eivät ole mitenkään läheisiä, joten minä tunnen itseni aika juurettomaksi.



Vaikka joku tekisi toisen lapsen siksi että ensimmäiselle kuuluu tehdä sisarus, niin saa olla aika häiriintynyt jos ei sitäkin lasta kuitenkin rakasta ihan yhtä paljon, omana itsenään.



Aikuisen pitäisi nähdä hiukan omaa napaa laajemmalle: lapsemme jäävät tänne kun meistä aika jättää, emmekä me ole niin kaikkivoipia että voimme kuvitella meidän jakamattoman huomiomme lapsuudessa korvaavan sen, että lapselle ei jää ketään kun me kuolemme. Puoliso ja ystävät tulevat ja menevät, sisarukset ovat aina.

Minulla on kaksi isoveljeä ja näin paljon heistä oli "apua" isäni hautajaisissa ja muutenkin:



* kiristävät perinnöllä; eivät suostuneet yhteenkään kompromissiin vaan halusivat vain maksimimäärän rahaa -> välit poikki



* hautajaisissa toinen ei viitsinyt edes pukeutua kunnolla, toinen ei kantanut arkkua



* lapsuusmuistoista en tiedä, kumpikaan veljeni ei koskaan puhunut niistä



Sinä olet nyt aikuinen ja voisit myös alkaa miettimään asioita muista kuin omasta, loukkaantuneen lapsen, näkökulmasta. Kaikki eivät jaksa montaa lasta tai edes halua heitä ollenkaan. Sinut haluttiin ja äitisi varmasti teki kaikkensa että sinun olisi hyvä olla.

mutta niin hyvässä kuin pahassakin. Ei se ole aina pelkkää auvoa ja onnea. Mm. ystäväni sisarukset ovat rapajuoppo ja narkomaani. Hän olisi onnellisempi ilman huolta heistä.



Hyvä lähtökohta hyvään elämään on syntyä oikeasti toivottuna jaksavaan perheeseen.

Minulla on kaksi isoveljeä ja näin paljon heistä oli "apua" isäni hautajaisissa ja muutenkin:

* kiristävät perinnöllä; eivät suostuneet yhteenkään kompromissiin vaan halusivat vain maksimimäärän rahaa -> välit poikki

* hautajaisissa toinen ei viitsinyt edes pukeutua kunnolla, toinen ei kantanut arkkua

* lapsuusmuistoista en tiedä, kumpikaan veljeni ei koskaan puhunut niistä

Sinä olet nyt aikuinen ja voisit myös alkaa miettimään asioita muista kuin omasta, loukkaantuneen lapsen, näkökulmasta. Kaikki eivät jaksa montaa lasta tai edes halua heitä ollenkaan. Sinut haluttiin ja äitisi varmasti teki kaikkensa että sinun olisi hyvä olla.

Ainakin sinulla on ollut mahdollisuus päättää haluatko pitää yhteyttä sisaruksiisi. Minulla ei sitäkään mahdollisuutta ole, koska vanhempani sen minulta eväsivät.

Ei minua lohduta se, että "äitini teki kaikkensa että minulla olisi ollut hyvä olla". Hän jätti sen yhden, tärkeän asian tekemättä. Sitä ei voi enää mitenkään korvata. Lapseni eivät saa serkkuja kuin korkeintaan muutaman, koska mieheni sisaruksista vain toinen todennäköisesti tekee lapsia, eikä hänkään vielä vähään aikaan. Miehelleni kaikki 23 serkkua ovat läheisiä, ja häntäkin surettaa että lapsemme eivät koe samaa.

Hiukan epäitsekkyyttä peräänkuulutan, kun kyseessä on omien lastemme tulevaisuus!

t. 63

t. 63

Voi olla, että lapsena sisaruksesta on hyötyä, mutta ei muuten.

Etenkin jos koko perhe vaikuttaa tyytyväiseltä, miksi tilannetta pitäisi joidenkin ulkopuolisten tai omien sisäisten keksittyjen paineiden takia väkisin muuttaa?

Sisaruksista on paljon iloa toisilleen. Jotkut toki eivät osaa kasvattaa lapsiaan elämään sovussa, ja silloin sisaruksista voi olla toisilleen enemmänkin haittaa.

tehdä se ensimmäinenkään kun ei voi raukalle edes sisarusta suoda?

vaativampaa vanhemmille kuin kahden tai useamman lapsen.

Sisaruksista on paljon iloa toisilleen. Jotkut toki eivät osaa kasvattaa lapsiaan elämään sovussa, ja silloin sisaruksista voi olla toisilleen enemmänkin haittaa.

Taidat olla vielä perinnönjaossakin parasta kaveria siskosi kanssa, joka sai sen tytön, jota sinä et saanut.

Buaahahahahh

Miksi itse olet tehnyt lapsesi, jos niitä on? Halusta vai järkisyistä? Minusta kysymyksesi on typerä. Pärjäämme hyvin yhden kanssa, ja aikaa jää itsellekin. Pelkään ettei jäisi, jos meillä olisi kaksi lasta.



ap

tehdä se ensimmäinenkään kun ei voi raukalle edes sisarusta suoda?

Mutta kyllä täytyy sanoa et itse henkilökohtaisesti kärsin siitä et meillä on vain 1 lapsi. Kyllä sisarukset ovat kuitenkin rikkaus! Meillä vaan on niin et veriryhmät aiheuttaa ongelmia raskaudessa, niin ettei uskalla riskeerata.

sillä ei ole ketään tässä maailamassa kun e ja isovanhemmat on kuolleet....



Jos vielä ei itsellä suoda perhettä..... TAi jos miehelläkään ei ole sisaruksia....

juurikin niin, että jos tekee lapsen on velvollinen tekemään hänelle myös sisaruksia.





Niin, ei ole pakko ja ihan hyvin sitä lapsi yksinäänkin kasvaa ok ihmiseksi.

Itse olen ainokaisena kasvanut neljän lapsen äiti, ehkä se kertoo jotain=)

Meillä lapsiluku on täynnä ja yksi lapsi siis ainoastaan on. Tuttujen ja tuntemattomien mielestä se ei kuitenkaan tunnu olevan oikein, vaan olemme erittäin itsekkäitä ja huonoja vanhempia, kun emme anna lapselle sisarusta, joka hänelle kuuluu. Ihmetyttää eniten, että toisten ihmisten lastenhankintaa on oikeus ja vapaus ruotia tuohon tyyliin.



Meidän perhe on tällaisena 3-henkisenä täydellinen, enkä kaipaa toista lasta yhtään. Mielestäni lapsen "oikeus" sisarukseen ei ole lähellekään niin vahva kuin vanhemman oikeus haluta/olla haluamatta lasta. Mikään pakko toisen lapsen hankkiminen ei ole, vaikka mahdollisuuden käyttämättä jättäminen tuomitaankin yleisesti. Minä yritän sisaruksen sijaan tukea lasta muiden sosiaalisten kontaktien saamiseen; ystäviin, harrastuskavereihin, serkkuihin, päiväkotikavereihin jne.



Lapseni on maailman ihanin, mutta toista en kaipaa :-)

onnellinen yhden lapsen äiti on sitä mieltä, että kukin tekee kuten parhaaksi näkee.