äidin työmatkat ulkomaille

Suosittelen, että otat ko paikan ettei taritse myöhemmin katua ja katkeroitua.

kakkonen, tuohon suuntaan olen itsekin ajatellut:) ja saapahan isä ottaa yhä vahvemman roolin lapsen kanssa.

.jos suhde isään on hyvä siis isä osallistuu lapsen elämään niin en usko olevan mitään ongelmia...

Eli miten kaikki perheenjäsenet siihen suhtautuu.



Minä olen "tyytynyt" työhön jossa on vain Eurooppa alueena ja työreissut ovat mx 4 päivää. Tämä valinta perustuu koko perheen mielipiteeseen. Lapset haluavat että olen kotosalla iltaisin. Mies jaksaa puoli viikkoa hyvin pyörittää koko rytinää useamman lapsen kanssa, mutta sitten kaipaa jo vaimoa avuksi :)



Ja vuosien matkustelun jälkeen siitä on mennyt jo maku. Mielummin nukun kotona kuin jossain hotellissa. Duunin vaihto tietysti tuo uutta sävyä elämään, mutta mieti aisaa joka kantilta.



Elämä ei mene ohi vaikka ei kaikkiin haasteisiin aina tartukaan! Jotain vieläparempaa voi olla tulossa.

olemme työmatkoilla:) Nyt hän on jo 7v ja edelleenkin onnesta soikeana kun matkaviikon saa nukkua kotiin jäävän vanhemman vieressä (meillä ei muuten nukuta koskaan vieressä). Kolmevuotiaana hän kertoi ihan vakavissaan tarhassa että hänen isänsä menee aina lentokoneella töihin... tämä kun usein lähti ma aamuna kentälle ja palasi perjantaina...



Tehkää niistä poissaoloajoista erikoishetkiä niin niiden merkitys lapselle muuttuu... pientä hemmottelua, enemmän yhteistä aikaa kotivanhemman kanssa jne.

poissa, joten niin paljon ei voi hemmotella. Jotain pientä joustoa on pakko antaa, kaksi alle kouluikäistä ja miehellä reissutyö.



Mille itsestäsi tuntuu? Kestätkö pitkät erot perheestä? Lapset ovat varmasti hyvässä hoidossa isän kanssa, joten lähinnä on kysymys sinun elämänarvoistasi, valinnoistasi?



Voithan kokeilla ja jos ei suju, etsiä uuden työn?

3 lasta, onnistui hyvin kun miehellä ei silloin ollut työreissuja. Hänellä on sitten vastaavasti ollut usean viikon reissuja ja pisimmät jaksot puolivuotisjaksoja, joukossa muutama kotonapistäytyminen. Hyvin on mennyt. Anoppi on ollut apuna, jos on ollut päällekkäiset työmatkat, mutta niitä on ollut ihan pari kertaa.

Lapsi varmasti selviää, jos äiti on asian kanssa ok, tykkää työstään ja se heijastuu äidin hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti.



Itse joudun olemaan pois kotoa 5-8 päivän työmatkoilla pari kertaa vuodessa, 2-3 päivän matkoilla taas sitten jo melkein kuukausittain. En voi sanoa, että nauttisin kotoa pois olemisesta. Luulen, että minulle se on paljon rankempaa kuin kotijoukoille. Mutta, pointtini on siis, että kyllä uskoisin kolmevuotiaan jo kestävän tuon aikaa. Kunhan kerrot matkasta hyvissä ajoin etukäteen ja huolehdit siitä, että lapsi tietää sinun tulevan takaisin reissultasi. Esim. jokailtainen soitto kotiin voi olla lapselle tärkeä.

matkustan yleensä 2-3 pvää viikossa,lapsi 9kk isän kanssa kotona. Käytännön elämää helpottaa,jos jaksaa vaikka viikonloppuisin tehdä vähän ruokia valmiiksi pakkaseen yms.

Totta kai se onnistuu kun panee onnistumaan. Mutta pnko se paras ratkaisu?



Meillä on kolme lasta ja sovittiin esikoisen jälkeen, että työmatkat minimiin.



On se silti rankkaa lapsille, mitä pienempi sen rankempaa, kun ei ymmärrä aikaa vielä niin.



Jos työura on alussa, niin mä ottaisin sen duunin, varsinkin jos puolisolla on säännöllinen, ei ylitöitä duuni. Kaksi matkustajaa ja paljon ylitöitä on vaan ihan helvetin rankkaa lapsille.



Meillä oli se tilanne, että saatiin lapset vähän vanhempina, niin uraa oli jo tehtynä. Valittiin siis niin, että himmataan vähän, mies ehkä pysyvästikin palasi senioriasiantuntijatehtäviin. Mä valitsin niin, että asiakkaat Suomessa.