Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka inhoavat viikonloppuja?
19.04.2008 |
Aina niiltä odottaa jotain ns. mukavaa yhteistä tekemistä ja loppujen lopuksi huomaakin pesevänsä pyykkiä ja kiirehtivänsä ulkoiluja ja muuta, että lapset saavat edes joskus syötyä. Kaupassakin pitää yleensä käydä. Sitten on lasten menoja, synttäreitä ja muuta. Tuntuu, että viikonlopusta on rentous kaukana. Koko ajan kytätään kelloa.
Omalta osaltaan vaikuttaa sekin, että odotan mieheltäkin liikoja. Odotan, että hän oma-aloitteisesti kävisi lasten kanssa ulkona ja petyn, kun hän nukkuukin kymmeneen, juo kahvia kahteentoista, menee koneelle ja alkaa laiskasti suunnittelemaan uloslähtöä. Koska hän ei normaalisti näitä arkirutiineja pyöritä, hän ei muista ajatella, että puolitoistavuotias herää jo kuudelta, syö lounaan viimeistään yhdeltätoista ja menee sen jälkeen päiväunille. Ja sitten minä ärsyynnyn, koska hän on niin tahvo, että kuvittelee voivansa kiskoa rättiväsyneen lapsen puistoon keinumaan.
Pitäisi mennä jonnekin aivopesuun että oppisi suhtautumaan viikonloppuihin normaalisti ja kiihtymättä. PITÄISI muistaa, että lapsiperheessä nekin ovat pitkälti tätä normaalia pyöritystä.
Kommentit (8)
S***na kun mitään muuta ei saisi tehdä kuin kävelylenkkejä sunnuntaiaamupäivisin. Ja sinne pitäisi mennä perheen kesken, kaikki yhdessä, muuten koko homma on pilalla (kuka muuten laittaa sen ruoan, jos koko sakki on siellä ulkoilemassa?).
Anoppi soittaa joka sunnuntai ja joka ikinen kerta sen täytyy ensimmäiseksi tiedustella, että " oletteko ulkoilleet" . En voi mitään, ärsyynnyn tästä aivan tolkuttomasti =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsiä, pitkäveteisiä ja pysähtyneitä koti-uskonto-isänmaa -henkisiä päiviä. Ahdistaa se hiljaisuus, jos käy ulkona, näkee vain satunnaisen sauvakävelijäleegion, jotka ovat tekopirteinä ryntäämässä kotiin jonkun perinteisen sunnuntairuoan, kuten LIHAKÄÄRYLEIDEN äärelle. Ja jos on joku helkutin tylsä pakkopullatapahtuma johon täytyy mennä, se on takuuvarmasti sunnuntai-iltapäivänä kolmelta. En kestä.
Unohda pyykit ja menkää ulos, kun siltä tuntuu, eikä kello 11, koska silloin pitää olla ulkona.
Syökää ulkona, tai vaikka valmisruokaa, joka valmistuu mikrossa, niin eipä tartte uhrata siihenkään aikaa ja vaivaa.
Anna miehen olla rauhassa, mutta sopikaa, että välillä on hänenkin vuoronsa hoitaa ne pakolliset kuviot lasten kanssa ja olla mukana perhe-elämässä.
Mutta oikeasti - relaa! Istu sinne sohvalle ja nauti=)
sunnuntaiaterioitanne, jos olette fanaattisesti sauvakävelemässä koko sunnuntaiaamupäivän, kuten " kaikki kunnon suomalaiset" tekevät =D?
Haluaisin oikeasti tietää.
mä en ymmärrä miksi ihmeessä ihmiset tuhlaavat jonkun lauantain siivoamiseen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin naimisissa väärän ihmisen kanssa, viikonloput oli yhtä kidutusta, rentous kaukana. Nyt kun mulla on joka toinen viikonloppu vapaa lapsestä ja omaa aikaa myös viikolla, nautin suunnattomasti viikonlopuista. Myös siitä viikonlopusta kun olen lapsen kanssa, me vaan olemme ihan rauhassa ja rentoudumme arjen aherruksesta. Kun mulla on vapaa viikonloppu, nautin siitä miesystäväni kanssa. Urheilemme, syömme, keskustelemme ja rakastelemme koko viikonlopun. Elämä on ihanaa
Lauantaina syödään aamiaista pitkään ja luetaan lehdet, sitten kävelylle ja samalla käydään kaupassa. Jos on energiaa, tehdään joku pidemmän kaavan ruoka (2 päiväksi), jos ei niin ostetaan valmista tai mahdollisimman nopeasti valmistuvaa. Sitten vaan syödään ja oleillaan, jotain pientä hommaa saatetaan tehdä (järjestelyä, yksi kone pyykkiä jne). Ihanaa kun ei ole muuta aikataulua kuin se että kauppaan mennään ennen kuin menee kiinni :)
Sunnuntaina syödään pitkään, sitten siivotaan. Kivalla säällä ulkoillaan jossain vaiheessa, muutoin puuhaillaan sisällä. En ymmärrä miksi ulkoilusta otetaan jotain stressiä, ei siihen kuole jos ei joka päivä ulkoile 120 min.
Jostain syystä mua jo lapsena rasitti kun kaupat ei ollu auki sunnuntaisin (vaikkei silloin edes vielä sunnuntai-aukioloista puhuttu). Ärsyttää jotenkin semmonen pyhäpäivä-fiilis ja " nyt kun on sunnuntai pitäis tehdä sitä ja sitä perheen kesken" -painostus.
Juu olen outo.