Jos iso lapsi kutsuu isäänsä isiksi niin minulla ainakin särähtää se korvaan

minä kutsun omaa isÄÄni vieläkin joko isiksi tai faijaksi.

just joku tilitti että odottaa kauhulla sitä päivää kun lapset ei enää sano isi. miks ei voi sanoa isompana isi?

mä sanon yhä, oon 32v. enkä yhtään isissä riipu enkä muutenkaan oo edes paljoa tekemisissä. mutta se on mun isi.

Me alettiin sanoa isiä iskäksi jossain vaiheessa, en nyt muista ikää mutta varmaan just ns isona ;)



Nyt sitten taas tositosi isona sanon joskus taas isiksi :)

Mulla on myös mummu & pappa, vaari & mimmu - niin ja äiti. Eikä nää nimitykset tule muuttumaan mihinkään...

mutta jos aikuinen käyttää sitä sanaa se särtähtää korvaan. Muistan, kun ex puhui aina isistä, ja olimme tuolloin yli 25-vuotiaita... Jotenkin tuli olo, että älä ole tollainen " nössö ja tossukka" . Minä olen aikuisiällä puhunut aina isästä.

Välillä ihan läpällä, välillä tosissaan. Kiva katsoa, kun ap:n kaltaiset tiukkapipot paskovat housuunsa. : )

Jos yli 12-vuotias sanoo isäänsä isiksi niin tulee jotenkin insestimäinen tunnelma ja tuo nössöys ym.

Vierailija:

Jotenkin tuli olo, että älä ole tollainen " nössö ja tossukka" .

Miksi suhteen pitäisi yhtäkkiä muuttua niin viralliseksi? Siitähän tulee ihan mieleen Kaunarit, jossa Ridge ja kumppanit sanovat aina " Mother" - aaaargh

Kun aikuinen kutsuu vanhempiaan etunimellä. Kuulostaa jotenkin tosi muodolliselta ja etäiseltä.

Vierailija:

Kun aikuinen kutsuu vanhempiaan etunimellä. Kuulostaa jotenkin tosi muodolliselta ja etäiseltä.

Vanhemmilleni siis... Ja meillä myös halataan usein & kerrotaan, että rakastetaan...



T: se 28-vuotias, jolla on isi

voin lohduttaa, että tuo kuuluu monelle tiettyyn ikäkauteen. Menee kyllä ajan kanssa useimmiten ohi, ja lapsi alkaa taas puhua isästä tms.

Olen 25-vuotias, ja vaikka kavereiden kesken tai muussa yhteydessä puhunkin joko isästä tai faijasta, on hän perheen sisäisissä keskusteluissa minulle usein yhä iskä. Ihan pienenä taisin puhutella isiksi, joka sitten vaihtui tuohon iskään.



Enemmän minullakin särähtää korvaan se, jos lapset puhuttelevat vanhempiaan etunimillä. Kaverini perheessä tehtiin näin (ja tehdään yhä, nuorimmat ovat vielä alaikäisiä), ja minulle tuli aina tunne, etteivät ko. vanhemmat olisikaan lastensa oikeita vanhempia, kun nimellä kutsutaan. Ei siinä toki mitään, jos näin on " sovittu" ja totuttu tekemään, ulkopuolisena sitä vain ihmettelin.



Taisi isänikin joskus tuosta minulle mainita, kun kuuli kolmevuotiaan huutavan pihalla isin sijaan " Perttiä" (nimi muutettu), että kuulostaa jotenkin pahalta, sano sinä mieluummin iskä tai vaikka faija.

Miksi te siis puhutte?

Minusta iskä on ok, mutta aikuisen isi-kutsuma kuulostaa oudolta. Ehkä tämä on jotain murrealue-juttuja? Minusta ei voi myöskään sanoa, kuinka lämpimät suhteet on perheen sisällä, sillä millä nimellä isää kutsutaan (on se sitten etunimi (mikä ei minun suuhuni sovi) tai jokin muu).

Ikää mulla on 24v. :)

Isä on isä ihan niin kuin äiti on äiti, iästä riippumatta.

ja mikä on ap:n mielestä se ikäraja, kun pitäisi isi jättää pois sanavarastosta?

Kylläpäs nyt pahasti särähtelee... :) Kaikenlaisia ongelmia sitä voikin pienellä ihmisellä olla.