Sanovatko ekaluokkalaset lapsenne jo ilman patistelua kiitos

jos saavat jotain kuten lahjan tai karkkia? Osaavatko olla vieraskoreita ja esittää tykkäävänsä saamisestaan ja ilmaisevatko avoimiesti jos eivät ole kiinnostuneita saamisestaan?

kouluikäisiä meillä ei vielä ole, voi olla että kiittelyinto ja muu kohteliaisuus laantuu jossain vaiheessa :D

ovat osanneet sanoa jo reilu 1-vuotiaina :)

Mutta jos esim lahja ei olekaan kiinnostava, se kyllä näkyy ja lahja jää melkein saman tien syrjään, mutta ei nyt ala siitä purnaamaan kuitenkaan.

Eivät he ole vieraskoreita, vaan kiittävät meitäkin.

Osaa olla myös vieraskorea.

kuten vaikka karkkia.

osaanut aina kiittää

Ja 2-v. on luonnollisesti iloinen saadessaan lahjan, kuten myös 4v.

Isompi kai voisi jo näyttää, jos ei ole mieleinen lahja, mutta ei ole sellaista ikinä tehnyt.



Tuntui oudolta ja nololta, kun kaverin lapsi, 4v., sanoi paketin avattuaan (kun veimme synttärilahjaksi dvd:n), että "Tämmöinenkö vaan?!?" ja heitti sen syrjään.

Tavallaan en kyllä ihmettele, kun on ainut lapsi ja saanut aina kaiken....



Minulle on tärkeää opettaa, että lapset osaavat kauniit käytöstavat.

Leikkiessäänkin lapset sanovat "kiitos" ja "ole hyvä" toisilleen (kun vaikkapa antavat jonkin lelun tms.) Tavallaan tuota ei "ole opetettu", että täytyy niin tehdä, mutta se kai tulee sitten luonnostaan, kun antaa, tai saa jotain.

mutta vieraammalta ihmiseltä saadessa ujostuttaa vielä niin että joskus unohtuu.

Ei ole kyse siitä, ettei olisi opetettu, ihan pienestä asti, mutta ei vaan sano. Ei se pyydä anteeksikaan.

eivätkä ilmaise avoimesti, jos eivät lahjasta tykkää (mutta tokihan sen pidemmällä tarkkailulla huomaa (tykätyt lahjat kulkee kädessä kokojuhlan ajan, ei-tykätyt laitetaan aika nopeasti sivuun)).