Tätä mieltä on Jumala ja Raamattu

1. Kor. 6: 9-10, jossa Paavali sanoo "Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät."

vaan että ne ainoastaan kertovat kirjoittajansa mielipiteistä.

1. Kor. 6: 9-10, jossa Paavali sanoo "Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät."

Jokin kirjeen vaan lähetteli ajankuluksi. :)

Jestas!

ei asiassa ole mitään epäselvyyttä.

Miten sillä olisi ollut mitään tietoa mistään? Eiköhän silläkin niitä naisia ja poika ollut kaapissa.

Mutta vakavasti. Äijähän oli kiero kuin korkkiruuvi ja vallanhimoinen piru kuin mikä.

Jokin kirjeen vaan lähetteli ajankuluksi. :)

lähdettävä vähäksi aikaa pois, koska ovat silloin saastuneita, sanoo Raamattu myöskin.

Toi "siveetttömyyden palvelija" on kiva. Voisi olla aika vapaasti tulkittava asia. Ja "pilkkaaja" . HIH. Mä en kyllä haluakaan periä mitään Jumalan tai Joulupukin valtakuntaa. Mut tän mukaa Mikkosetkaan ei voi vaikka huutavatkin sitä koti, uskonto, isänmää mantraansa. Avionrikkojia kun ovat. Onneksi mä perin mun vanhemmat, kun meillä on niin ihana mökki, jossa viettänyt ihanat lapsuuden kesät...

Aikaisemmin on tutkimuksessa katsottu Jeesuksen olleen VT:n lain ankara vastustaja ja jopa taistelleen lakia vastaan. Tämä tulkinta on tuskin pätevä, sillä se jättää ratkaisematta sen ongelman, että miksi alkukirkossa sitten taisteltiin vuosikymmeniä lain tulkinnasta ja asemasta, jos kerran Jeesuksella oli yksiselitteinen, kielteinen asenne lakia kohtaan.



Niinpä todennäköisempää on, että Jeesus ei taistellut lakia vastaan eikä suhtautunut siihen kielteisesti, vaikka joitain lain käskyjä hän kärjisti tulkinnallaan ja kumosi joitain säädöksiä. Jeesuksen lakiopetus jää epäyhtenäiseksi ja jännitteiseksi, joten pitkä taistelu lain tulkinnasta alkukirkossa ei ole ihmeellistä.

kun sillä oli mennyt vähän väärin. :)

Paavalin suhde Jeesukseen todettiin ongelmalliseksi, kun historiallisessa tutkimuksessa havaittiin Johanneksen evankeliumin ja synoptikkojen väliset suuret erot ja lähdettiin etsimään historian Jeesusta synoptisista evankeliumeista. Paavali ei kuitenkaan ollut kristinuskon perustaja kuten ei Jeesuskaan, vaan Paavalilla oli teologisia edeltäjiä alkukirkossa, joiden teologisiin ajatuksiin Paavali liittyi ja kehitti niitä eteenpäin. Paavalin asema alkukirkossa korostuu liian merkittäväksi, koska juuri Paavalista on säilynyt eniten tietoa ja hänen kirjeensä ovat UT:n vanhimpia osia.





Omana aikanaan Paavali oli erittäin kiistelty ja vastustettu henkilö. Paavalia vastustivat erityisesti Jeesus-liikkeen konservatiivit, jotka pitäytyivät tiukemmin VT:n lakiin. Kiintoisasti voikin todeta, että Paavalia vastustivat eniten ne, jotka olivat tunteneet Jeesuksen parhaiten (so. Jerusalemin konservatiivinen seurakunta.





Paavalin jännitteinen suhde Jerusalemin emoseurakuntaan on voinut olla syynä siihen, että Jeesuksen maanpäällinen elämä ja opetukset eivät esiinny kuin harvoin Paavalin kirjeissä).



Paavalin kirjeistä on erotettavissa hänen liittyminen aikaisempiin teologisiin traditioihin, mikä paljastuu alkukielistä tekstiä tutkimalla. Paavali lainaa esim. roomalaiskirjeen alussa alkukristillistä uskonformelia (Room.1:3-4) ja Paavalin käyttämät lainaukset erottuvat selvästi tekstiyhteydestä muodon, sisällön ja erityissanaston avulla. Paavali ei kuitenkaan jää lainaamiensa traditioiden vangiksi, vaan ottaa vapauden tulkita traditioita täydentämällä niitä. Eivät sakramentitkaan - kaste, ehtoollinen - ole Paavalin luomuksia, vaan ne olivat olemassa ennen häntä ja Paavali omaksui ne toisilta. Paavalin omintakeisin ja radikaalein teologinen ajattelu näkyy siinä, miten hän ottaa kantaa VT:n lakiin.





Paavalin teologisen suunnanmuutoksen alku kristittyjä vainoavasta fariseuksesta Jeesuksen todistajaksi perustui hänen hurmoskokemukseensa, jonka hän tulkitsi kristillisen uskon sekä toisaalta juutalaisuuden käsityksillä. Idea Jeesuksen kuoleman merkityksestä sijaissovituksena ei sekään ollut Paavalin keksintö, vaan Paavali omaksui senkin traditiosta ja puhuu valmiita kaavoja käyttäen Jeesuksen kuoleman vaikutuksista, mutta syventää Kristuksen kuoleman merkitystä. Paavali omaksui myös jo Jeesukseen ja ensimmäisiin kristittyihin palautuvan uskon pian koittavasta Jumalan valtakunnan tulemisesta, siksi hänellä oli kiire julistaa evankeliumi ripeästi kaikille pitäen kutsumuksenaan pakanalähetystä. Paavalin teologia on hänen ekstaattisen elämyksensä tulkintaa. Niinpä konservatiivisten juutalaiskristittyjen - saati juutalaisten - oli vaikea käsittää, miksi heidän pitäisi luopua siihen astisesta uskostaan vain siksi, että Paavali oli saanut hurmoskokemuksen ja sen johdosta tulkitsi varsinkin lakiteologiaa radikaalisti uusiksi

puhutaan vanhasta liitosta ja uskikset väittää, että kun synnit saatiin anteeksi niin vt:n säädökset ei päde.

"en minä tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään lain".

Aikaisemmin on tutkimuksessa katsottu Jeesuksen olleen VT:n lain ankara vastustaja ja jopa taistelleen lakia vastaan. Tämä tulkinta on tuskin pätevä, sillä se jättää ratkaisematta sen ongelman, että miksi alkukirkossa sitten taisteltiin vuosikymmeniä lain tulkinnasta ja asemasta, jos kerran Jeesuksella oli yksiselitteinen, kielteinen asenne lakia kohtaan.

Niinpä todennäköisempää on, että Jeesus ei taistellut lakia vastaan eikä suhtautunut siihen kielteisesti, vaikka joitain lain käskyjä hän kärjisti tulkinnallaan ja kumosi joitain säädöksiä. Jeesuksen lakiopetus jää epäyhtenäiseksi ja jännitteiseksi, joten pitkä taistelu lain tulkinnasta alkukirkossa ei ole ihmeellistä.