Miten ihmeessä te joilla on noin parivuotias lapsi ehitte tekeen pihahommia?

Tai edes osaa pihasta?



meillä näin toimii.

Se on kuule siitä miten opettaa lapsen olemaan pihalla. Meillä pysyy kolme lasta nätisti pihalla silloin kun teemme ja laitamme puutarhaa. Ota lapset mukaan hommiin, haravointi on lapsesta kivaa tai kukkasipuleiden istuttaminen.

Tylsänä ei kukaan viitti seistä paikoillaan;))

juosta pitkin pihaa samalla kun sinä haravoit ym?

Vai onko vieressä autotie?

Laittakaa pihaan aita?



Meillä lapset puuhaa omiaan kun minä haravoin ja kuokin. Siis joko osallistuvat tavallaan tai leikkivät leleuillaan tms. Aina näköetäisyydellä pidän.

Vierailija:

Noin minuutin kiinnostaa haravointi tms sitten jo taas juostaan pitkin pihaa, ja pakkohan sitä on vahtia.

Etkö voi vahtia samalla kun jatkat haravointia? Ei siinä tarvitse koko ajan kädestä kiinni pitää.

Kun niillä on järkevää tekemistä, ne viihtyvät apuna. (Ja mulla on kaksi alle 3 v. lasta.)

Poika on niin vilkas että kerkee tosi nopeeta karkuun. Pääsee livistään pensasaidan välistä tielle(ei oo onneksi kuin pikkutie mut kuitenkin) tai naapurin puolelle. Tänään ehti matalaan ojaan polviaan myöten kahlaamaan. Katollekkin on yrittänyt kiivetä.



Ja sanoinhan että haravointi ei jaksa kiinnostaa kuin hetken. Vanhempi poika 4v on kyllä mukana pihahommissa, mutta tää pienempi on kyllä aikamoinen riiviö.

Nuo, jotka sanoo että lapset leikkivät leluilla siinä vieressä, ei tiedä mitään lapsista, joita ei kiinnosta lelut tai mikään järjestetty ohjelma ilman äitiä viittä minuuttia kauempaa. Tein pihahommat kun lapsi nukkui.



Nyt meidän lapsi on 4v ja hommat sujuu ihan eri tavalla. Kuopus 1v on aivan toista maata kuin isosiskonsa, se on näitä, jotka viihtyy lelujen kanssa.

Laittakaa vaikka jotakin verkkoaitaa vuodeksi, ensi vuonna lapsi osaa varmaan jo olla aloillaan paremmin :) Ei tarvitse satsata oikeaan kunnon aitaan jos ei halua.

Tuollaisia vilpereitä osa ON, ihan sama, miten kiivaasti äiti yrittää kasvattaa ja kieltää.



LOhduttaudu sillä, että parin vuoden päästä asiat ovat jo toisin. Siihen asti voit hoitaa pihahommat lapsen ollessa päiväunilla/miehen ollessa kotona TAI ajatella, että sellainen luonnonmukaisempi puutarha on välillä kiva...

Vierailija:

Nuo, jotka sanoo että lapset leikkivät leluilla siinä vieressä, ei tiedä mitään lapsista, joita ei kiinnosta lelut tai mikään järjestetty ohjelma ilman äitiä viittä minuuttia kauempaa. Tein pihahommat kun lapsi nukkui.

Nyt meidän lapsi on 4v ja hommat sujuu ihan eri tavalla. Kuopus 1v on aivan toista maata kuin isosiskonsa, se on näitä, jotka viihtyy lelujen kanssa.

" ei tiedä lapsista mitään" , on aika skeidaa minusta, Kyllä se on pitkälti vanhemmista kiinni miten lapset on opettu olemaan sillä sana EI ei monen suusta tule vaan jotain vallan muuta.

Eikö niitä ole ns: lapsivaljaita joita voi laittaa vilkkaalle lapselle( itse en hyväksy, olo kuin koiralla)....

Ensi kesänä on helpompaa...



Nimim. 3 lasta, omakotitalo ja polvenkorkuinen pensasaita :)

Varsinkin jos on sen luontoinen kuin ap:n poika ja omanikin on. Yrittää karkailla pihalta, ei kiinnosta kauaa muiden lasten leikit eikä paikallaan olo. Minusta ihan normaali 2v. lapsi. Ja sen luontoinen seikkailijatyyppi ettei varmaan isompanakaan jaksa kauaa samassa paikassa touhuta. Lapset on erilaisia. Ei se ole kasvatuksesta aina kiinni. Kasvatusoppaissa muuten neuvotaan, että varsinaisesti lasta voi alkaa ns. kasvattamaan n. 2 vuoden iässä. Koska sitä ennen ei voi vaatia, että toinen käyttäytyisi " siististi" vain siksi että niin pitää. Totta kai voi yrittää, mutta jos 2v. ei tottele kieltoja, niin kyllä se muuttuu parissa vuodessa. Pienihän tuollanen 2 vuotta maailmassa elänyt on.

Minusta puutarhanhoito on sitä hermolepoa, eikä pakkopullaa. Sitä tehdään kun huvittaa ja pystyy, ja jos ei pysty, niin voi leikkiä Tarzania viidakossa. Mä oon ainakin lopettanu stressaamisen. Kyllä sitä sit ehtii, ku lapset on isompia. Meillä 3 lasta, pienin 1,5 vuotta. Aita pihan ympäri auttaa, mut ei lapsia silti voi olla vahtimatta, voivat keksiä vaikka mitä päähänpistoja.

" ei tiedä mitään lapsista, joita ei kiinnosta lelut tai mikään järjestetty ohjelma ilman äitiä viittä minuuttia kauempaa"



Huom: lapsista, JOITA

Siinä on siis sivulause, joka määrittelee lapsia.



Hienoja kasvatusneuvoja kuulee useimmiten juuri niiltä, joiden lapset ovat aika rauhallisia ja sopeutuvaisia LUONTEELTAAN. " Ei" uppoaa toisiin helposti ja toisiin vähemmän helposti, joidenkin kanssa tuntuu ettei mitenkään.

Itse teen töitä (toki pidän lapsia silmällä), lapset auttaa vähän aikaa, juoksee sitten aikansa omia menojaan ja saattaa taas jossain vaiheessa palata auttamaan äitiä.

kun mies vahtii viliberttaa. Meillä on ihan normaali 2 v, mutta äiti joka luottaa sen ikäiseen ei ole järkevä. Ilmankos sen ikäisiä jää autojen alle tai hukkuu lampeen kun äidit kuvittelevat olevansa niin täydellisiä, että ovat opettaneet 2 vuotiaan leikkimään paikoillaan.

Osa lapsista vaan on vilkkaita ja karkaamaan taipuvaisia pieninä. Ei auta muu kuin hyväksyä tuo juttu. Pyydä isää tai jotain muuta olemaan lapsen kanssa jos haluat keskittyä puutarhatöihin.



Minullakin lapset ovat olleet vilkkaita parivuotiaina eivätkä puutarhahommat ole tarpeeksi kiinnostaneet. Ulkona ollessa en halunnut vain kailottaa EI-sanaa vaan olla lasten kanssa. Jo 3-4 -vuotiaina lapsia kiinnosti kylväminen, kitkeminen ja sadonkorjuu. Hyvä niin.



Tunnen myös lapsia jotka ovat hyvin rauhallisia ja joiden vanhemmat ovat voineet tehdä yhtä sun toista lasten ollessa pieniä. Kasvattamisesta nämä erot eivät ole tulleet vaan lasten luonteista.



Nimim. nykyisin rauhallisten lasten äiti