Mitä ihmettä teen 1-vuotiaan kanssa, joka puree?
Tosi inhottavaa, kun vähän väliä puree minua käsistä, jaloista, kasvoista, ihan mistä vaan. Olen kieltänyt, mutta ei tehoa yhtään. Poika nauraa vaan ja ilmeisesti hänen mielestään se on kivakin leikki.
Kommentit (12)
tytön suuhun. Siihen loppui pureminen.
kiellät jyrkästi. Ja ennen kuin puree. Huomaat kyllä usein, kun tilanne menee siihen ja pikkuhamput lähestyy sua. Siinä vaiheessa kiellät jämäkästi ja katsot silmiin. Lisäksi voit nostaa samalla pois sylistä.
Toistat vain yhä uudelleen, että niin ei saa tehdä. Selität, että se sattuu ja äidille tulee paha mieli. Ei siihen muuta keinoa ole. Takaisin puremalla annat sen kuvan, että juuri näin ihmisten kuuluu tehdäkin, jos jokin asia ei miellytä.
Meillä esikoisen ongelmienratkaisukeino oli juurikin pureminen tuossa 1-1,5-vuotiaana. Ja mikä inhottavinta, hän puri lähinnä toisia lapsia tarhassa. Mutta aikaa hoitaa tämänkin asian, kunhan vanhemmat ja muut ympärillä olevat kasvattajat pysyvät sitkeinä ja johdonmukaisina. Yksivuotias on vielä niin tosi pieni. Ei todellakaan ymmärrä puremisen seurauksia. Kärsivällisyyttä!
Meillä poika vain nauraa kiellettäessä ja kokee sen valtataisteluna. Kieltäminen ainoastaan yllyttää häntä puremaan. (näin siis meillä - ei välttämättä teillä)
Joten olemme vain huomioimatta ja estämme puremasta.
Meillä oli tuota puremista 1 vuoden tienoilla, ja on vieläkin joskus (nyt 1v4kk) ja aina kielsin jyrkästi poikaa, joka tosin saattoi asialle nauraakin. Sitten kerran pääsi yllättäen puremaan niin, että oikein sattui jalkaani ja samalla automaattisesti karjaisin. Poikahan siitä pelästy ja puremiset tosiaan vähenivät. Tosin taitavat vähetä muutenkin iän karttuessa.
Meillä ei kyllä sinappi auttaisi, koska poika tykkää sinapista:)
Tosi inhottava tapa. Poika puree halutessaan jotain, suuttuessaan ja innostuessaan. Puri myös pienempänä noin 10kk iässä, sit väheni ja nyt puree taas paljon. Ikää 1v2kk.
Silloinku väheni niin sanoin aina tiukasti ei ja laitoin sylistä pois tai lähdin itse tilanteesta kauemmas.
Nyt ei se tunnu auttavan...
Inhottavaa kun poika puree esim kun puen vaatteita sille sylissä niin puree mua käsistä.
Kovastikkaan karjaseminen ei tuohon luupäähän auta.
Oon kanssa harkinnu jonkin pahanmakusen tökötin suuhun truuttaamista kun tulee puremaan... Vielä en ole kokeillu.
Tavallistahan tää on, varsinkin vilkkaille ja fiksuille lapsille joilla ei vielä kuitenkaan ole muita keinoja esittää asiaansa ku purra. Mutta ei se sitä muuta että pureminen sattuu ja on tosi inhottava tapa!
Meille on vielä toinen lapsi tulossa ja pelkään että poika pääsee puremaan vauvaa. Siitähän lähtee pala irti jos kunnolla purasee. : (
luonto ei anna myöden, niin se vaan on.
sinne 18kk korville saattoi puraista kylläkin, muttei mitenkään päivittäin tai viikottain. Menee ajan kanssa myös ohi kun älliä tulee.
kiellät jyrkästi. Ja ennen kuin puree. Huomaat kyllä usein, kun tilanne menee siihen ja pikkuhamput lähestyy sua. Siinä vaiheessa kiellät jämäkästi ja katsot silmiin. Lisäksi voit nostaa samalla pois sylistä.
kivun näyttelemistä ja huutoa?
Muistakseni meillä auttoi tämä.
Eiköhän tuo kohta lopu kun vähän kasvaa...
Lasta pitää estää puremasta, vaikkei kiellot autakaan. Lärviä ei tarvi työntää purtavaksi.
Puremisongelmaan ollaan todettu parhaaksi ratkaisuksi täydellinen välinpitämättömyys. Meillä poika kerjää näin syliin. Ja on kyllä paljon sylissä!
Kun poika tulee puremaan, työnnämme hänet hellästi kymmenen senttiä kauemmas ja otamme syliin heti, kun hän lopettaa puremisyritykset. Pureminen vähenneet todella paljon ja nykyään lähinnä suutuksissaan yrittää saada meiltä huomiota puremalla.
Tuttu lapsiin erikoistunut psykologi sanoi meille, että ihan normaalia, että osa lapsista puree noin vuoden iässä. Menee ohi kun kasvaa :) Rasittava vaihe kyllä!