Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kipeästi kommenttia: kaksi miestä, kumpi oikea
26.02.2009 |
Mies nro 1:
Tapasimme viisi vuotta sitten ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä perhosineen, rakkaustekstiviestineen kaikkineen. Alkuun meni kaikki kuin unelma kunnes yht' äkkiä mies halusi taukoa, koska häntä ahdisti. Palasimme kuitenkin yhteen ja jopa muutimme yhteen. Kunnes erosimme, koska minua ahdisti. Kuitenkaan emme koskaan päässeet toisistamme eroon vaan aina tapailimme ja lopulta palasimme yhteen kolmannen kerran, mutta mies muutti toisaalle opiskelemaan ja minä en kestänyt välimatkaa enkä sitä, etten saa nähdä häntä aina kun siltä tuntuu. Lisäksi kyse oli kolmen vuoden etäsuhteesta vähintään.. Hajosin jo parin kuukauden jälkeen.
Tämä mies jotenkin täydensi minua ja aina kun olemme erossa ajattelen häntä. ongelmia toki oli paljon.. hän on erakkoluonne ja minä sosiaalinen, hän superurheilullinen ja minä vähemmän. Seksi oli myös ongelma.. minä halusin ja hän ei. Huumorintaju oli samanlainen ja hän sai minut aina nauramaan.
mies nro 2:
Tapasin viime syksynä. Hän aikoo aloittaa opiskelut. Mutta elämän tavoitteet ovat lähempänä omiani. Hän on lähellä ja saan nähdä häntä niin paljon kun haluan ja millon haluan. Meillä on mukavaa yhdessä.. mutta jokin puuttuu. Lisäksi ajattelen miestä nro 1 vaikka olisin tämän nro 2 kainalossa. Tämän miehen kanssa pääsisin luultavasti nopeammin elämään sellaista elämää kun toivoisin.. eli perhe yms.
en ole tavannut miestä numero 1 sen jälkeen kun tapasin nron 2, vaan olen hänelle sanonut, että tapailen erästä henkilöä ja haluan katsoa mihin se johtaa.. Kerran näimme pikaiseen ja halasimme kuin hengen hädässä toisiamme.
PItääkö uskoa sydäntä vai järkeä?
En halua loukata kakkosta, hän on ihana ja mukava mies.. mutta ne tunteet.
Kyselkää, sanokaa kommetteja.. auttakaa!
Kommentit (7)
kun kerran ootte sen kolmesti kokeilleet eikä onnaa... mihinkä se siitä muuttuis neljännelläkään kertaa...
Ja jos kakkosenkin kanssa on noin vaikeaa niin suosittelen ETSI NRO 3...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voitte olla kyllä oikeessa..
se ei kyllä ollut ensirakkaus tää ekakaan.
Mutta se rakkaus ei siitä koskaan lopahtanut vaan olosuhteet ja kaikki muu mahdottomuus ajo sen suhteen loppuun.
Voiko sitten vaan olla niin, että joskus rakkaus vaan riitä voittamaan ongelmia..
Sun pitää miettiä kumpi on se SOPIVA.
Minulla oli aikoinaan ihan sama ongelma mutta valitsin loipulta sen, jonka elämä oli samankaltaista kuin omani ja jonka kanssa oli toki mukava olla vaikkei ehkä kipinät lentäneetkään samoin kuin sen toisen kanssa. En ole hetkeäkään tätä päätöstä katunut. Se kipinäheppu on yhä villi ja vapaa poikamies ja tämän valitsemani henkilön kanssa olen saanut lapsia ja ihanan perheen.
Rakkaus ei ole repivää, se on miellyttävää tasankoa.
että maailmassa ei ole yhtä oikeaa kellekään. On vaan enemmän tai vähemmän sopivia.
Mutta onko oikein jos nyt jään tämän nro 2 luokse ja kaipaan ykköstä koko ajan.
Tai jos menen ykkösen luokse ja homma kusee huomaan olevani taas samassa tilanteessa kuin eromme jälkeen.
Vaihtoehto kolme olisi erota tästä kakkosesta ja olla yksinään.. Vaikeinta on, että mä en ole mikään yksineläjä.
Eikös itsekseen ole helvetin parempi olla kuin suhteessa, joka ei ole tyydyttävä kaikilla osa-alueilla? Jos vaihtoehtoina on kaksi huonohkoa suhdetta?
Tuosta ap:n heitosta sai sen kuvan, että joku mies on oltava vaan siksi, ettei yksinkään osaa olla.
Jestas sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sanonut, että tämä suhde olisi huono. Sanoin vaan, että tunteet vetää muualle.
Olen ollut pitkiä aikoja yksin, joten tiedän mitä se on. Mutta se ei vaan houkuta ja voisin vaikka vannoa, että en ole ainut joka näin ajattelee oli ikä tai äo mikä tahansa.
Pitääkö sun mielestä etsiä jotain ultimatesuper rakkautta ja olla yksin siihen asti?
Kiitos kommentista :)
jos sun pitää miettiä niin eihän ne ole kumpikaan oikeita.
Ja toisekseen, mä en haikailisi jonkun "ensirakkauden perään" ei se mies siitään kummemmaksi muutu