Kukaan käyttänyt Sertralin nimistä mielialalääkettä? Onko kokemuksia?

ja hänelle se on sopinut mainiosti. Tietysti kuten muutenki masennus lääkkeet turruttaa niin sitä tämäkin tekee, mutta sivuoireita ei ole ollut.

Millä lailla tai miten masentunut läheisesi oli?

Eikä vieroitusoireitakaan tullut kun jätti pois muutaman kuukauden jälkeen.

vai jotenkin pikkuhiljaa. Voiko siihen jäädä riippuvaiseksi. Kyselin näitä kyllä lääkärissäkin mutta en muista ja osan unohdin kysyäkin.

Ja vähitellen lopettaa.

Kyllä siinä meni lähemmäs vuosi, puhuin muutamasta, en parista kuukaudesta. Mutta tosiaan kuukauden kuluttua oli kyllä selvästi parempi olo. Aluksi söin 50 mg ja sitten 100 mg. Lopuksi vähensin taas tuohon 50 mg:aan ja sitten lopettelin.

tarkoittaa kai sitä, että tasaa mielialoja voimakkaasti (ainakin hänellä) eli sekä negatiiviset (suuttumus, viha, ärsyynnys) että positiiviset (ilo yms) tunteet ovat lievempiä kuin lääkkeettä. Tätä on pitänyt epämiellyttävänä, tavallaan tunteet on tukahdutettu, ei siis vain pysty reagoimaan niinkuin ilman lääkettä reagoisi. Alkuun, kun vaikutus alkoi, huomasi paljon positiivisa vaikutuksia mutta sitten myöhemmin tuli tuo turtuneisuus. En osaa sanoa virallisesti minkälainen hänen tilanteensa oli kun en ole lääkäri, mutta näin sivusta seuranneena ja amatöörinä voisin sanoa että kyseessä on erittäin syvä masennus.



t. 3 (vai mikä nyt numero olikaan, se kuitenkin jonka läheinen kyseistä lääkettä käyttää)

Olitko koko ajan ihan toimintakykyinen? Entä uskaltaako ottaa yhtäkään siideriä? Ryypätä ei tietenkään saa (eikä mun tarvitsekaan) mutta onko juhlissa muutama siideri kielletty?

Itse en huomannut tuollaista tasaisuutta, mutta pinna oli kyllä pidempi. Lähinnä tuntui siltä, että olin taas löytänyt oikean itseni. Parasta oli, että unirytmi palautui normaaliksi ja sain unen päästä kiinni myös yöllisen vessakäynnin jälkeen.

Ja heko heko vain tuosta muutama-sanasta :D

Näin se semantiikka pelaa ;o)

Sanoi, että tämä lääkitys olisi mieto? ap

joku toinen lääke sit paremmin, jos pääsis siitä turruttavuudesta eroon lääkkeenvaihdolla. Tää on vaan siitä ollut hyvä et ei oo ollut mitään sivuvaikutuksia, ellei tuota sit lasketa sellaseks. Kaikillehan tietysti lääkkeet vaikuttaa eri tavoin, mut jotenki kuvitelin et kaikki masennuslääkkeet turruttaa. Haluisin vaan niin kovin että hälle rupeis valoa näkymään tunnelin päässä... :(

Onko läheisesi käynyt kontrolleissa? ap

mutta en tiedä miten ovat tästä lääkityksestä siellä keskustelleet. on kyllä syönytkin niitä vähän turhan epäsäännöllisesti, että ei ihme jos ei niin niitä positiivisia vaikutuksia pääse esiin. (hitto, ensin sanon että on lääke sopinut mainiosti ja nyt sit rupeenkin perumaan sanojani... liekö itsekin jo jonkun lääkityksen tarpeessa... nojoo, sori, huono vitsi.) mietin vaan et jos tuo lääke on mieto, että olisko tällä läheiselläni kuitenkin tarve vähän tujumpaan, kun tuo masennus ei kuitenkaan mitään lievintä tyyppiä ole..

Voisiko joku vielä vastata, millaisia oireita teille on masennus tuonut? Itse epäilen itselläni synnytyksenjälkeistä masennusta (lapsi vajaa 1v). Tein masennustestin ja kyllä sain tarpeeksi pisteitä. Välillä vaan on ihan hyvä jakso ja sitten taas on vaikeampaa. Menee vaikeaksi kun parisuhde ja äiti-lapsisuhdekin kärsii. Olen varannut keskusteluajan, että katsotaan mitä keksitään, nyt kun vihdoin apua olen saanut haettua.



Lähinnä sitä kyselisin, onko muilla ollut pinna tosi kireällä? Itse suutun ihan mitättömistäkin asioista ja tulen agressiiviseksi, vaikken haluaisi. Nyt vaan ihmettelen että olenko tosiaan aina ollutkin tällainen vai onko se vain masennusta. Univaikeuksia minulla ei onneksi ole (tai no, nukkuisin kyllä jatkuvasti jos voisin lastenhoidolta), mutta ei siis unettomuutta. Lähinnä häiritsee tuo " räjähdysvaara" . En myöskään kestä julkisia paikkoja joissa paljon ihmisiä, ahdistun todella paljon. esim. marketeissa.

... ja tutulta kuulostaa pinnan kireys sekä julkisten paikkojen ahdistaminen. Lisäksi epätoivoa, elämänilottomuutta, saamattomuutta... näin muutamia nopeasti mainitakseni.

hakenut apua! mitä aiemmin, sen parempi. masennus sivusta seurattuna ainakin tuntuu olevan aikamoista aaltoliikettä, ja parempina hetkinä aina jotenkin ajattelee, ettei mitään niin vakavaa oliskaan, mutta totuus muistuu mieleen aina kun mennään aallonpohjalle taas.

elämänilottomuutta, mistään ei osannut iloita vaikka järjellä tiesi että kaikki periaatteessa hyvin. Väkijoukossa liikkuminen ei minulle ole ongelma mutta sellaista selittämätöntä ahdistusta. Kaikki muut ihmiset ympärillä ärsytti ja niistä löytyi ties mitä vikoja. Mutta nyt siis olen aloittanut lääkityksen ja toivon että tepsii.

lääkitys on auttanut tosi hyvin. En tunne olevani turta vaan normaali . Mulla oli unettomuutta ja ahdistusta . En viihtynyt yhtään kotona eli mitään väkijoukko kammoa ei ollu . Nyt sitä lääkitystä jo puretaan pois rauhalliseen tahtiin .

ja/tai terapialla menisi parempaan suuntaan. Ei siis mikään vakava masennus onneksi kyseessä, mutta sen verran vaikuttaa elämään että hyvä saada apua. Onneksi itse tajusin (lopulta) missä mennään... Synnytyksestä 2-5kk oli näin jälkikäteen ajateltuna jopa pakko-oireita (toistoliikkeitä joita oli pakko tehdä), mutta nyt ne ovat jo menneet ohi. Voimia kaikille, niin sairaille kuin terveillekin! -23