Miten toimia hoitolapsen kanssa, jolle ei kelpaa juuri mikään ruoka?? =/

Ohjaaja opasti minua samanlaisessa tapauksessa. Tee lapsen kanssa sopimuksia esim. maista yksi lusikallinen sitten ei tarvitse syödä enempää jne. Ainakin meillä lapset ovat tosi pikku hiljaa ruvenneet syömään enemmän ja enemmän. Mutta et voi tehdä ruokaa vain yhden lapsen mieltymysten mukaan!!

Juuri tuollaisia, ettei mitkään puurot, kiisselit, viilit, jugurtit ja vihannekset kelpaa. Taitaa olla pahin ikä ruokailun suhteen. Leipää olen antanut sitten lounaalla syödä, jos ruoka ei ole kelvannut, ettei ihan nälkää tarvi nähdä, mutta mitään eri ruokia en ala heille tehdä. Alle 2-vuotiaat hoitolapset on niin ihania, kun heille kelpaa kaikki ja he syövät hyvällä ruokahalulla. Mulla ei ole maistamispakkoa. Jos joku ruoka, jota lapset ovat joskus maistaneet, saa suunnilleen yökkimään, niin ei ole pakko maistaa. Pyrin tietenkin siihen, että kaikkia ruokia maistetaan, ja kyllä he yleensä maistavatkin.

Eli jos ainekset voi eritellä, tee se nostamatta meteliä. Mutta sama tarjoilu kaikille.



Juttele vanhempien kanssa, miten he toivovat tilanteessa toimittavan. Jos heille nirsoilu ok, ruokaa maistetaan ja sen jälkeen lapsi voi elää leivällä ja voilla.

Syököön mitä muutkin tai olkoon syömättä,niinhän se menis päiväkodissakin.oletko puhunut asiasta vanhempien kanssa, siis miten ja mitä lapsi syö kotona ja miten he toivoisivat sinun toimivan? Koulussakin on kuitenkin sitten monipuolista ruokaa joten hyvähän pikku rontin olis opetella. Pph.

mutta hän vain kohauttaa olkapäitään ja sanoo että "kyllähän se normaalisti syö".. en sitten tiedä sitä mitä poika on tottunut kotonaan syömään, onko käytössä enemmän einekset tms. kun myöhään kotiin tullaan (poika hoidossa aina vähintään klo 17 tai 18 asti) eikä ehkä aikaa ole ruokia laitella kovin paljon, kun jo seuraavana aamuna pitää lähteä hoitoon ja töihin klo 9 viimeistään..



oma melkein samanikäinen tyttönikin on aika ronkeli, mutta sentään kyllä syö paremmin kuin tämä poika...



ap

Tällä nirsolla on ollut sellaisia tosi-nirsoja kausia jolloin juuri mikään ei ole kunnolla kelvannut. Silti molemmille on ollut samat tarjoilut. Välillä tämä nirso on ihan nähnyt nälkää kirjaimellisesti kun ei ole mitään oikein suostunut syömään ja sitten olen "armahtanut" tekemällä välillä ruoaksi jotain mikä hänellekin kelpaa. Ylimääräisiin välipalihin tms. en ole kuitenkaan sortunut.



Nämä tosinirsokaudet tuntuu nyt olevan ohi kun lapsi on kouluikäinen ja kaikki perusruoka kelpaa nyt ihan hyvin. Ei enää yöki/oksenna eri ruoista kuten pienempänä.



Tämä ei-nirso lapsi taasen on aina syönyt nätisti kaiken mitä on tarjottu. On se jännä. Samat geenit on lapsilla ja samalla lailla tarjoiltu ruokaa.



Hedelmät meillä tälle nirsollekin ja vihannekset on kelvanneet kokonaisina mutta jos on raastettu tms niin ei olekaan enää kelvannut... Nykyään siis menee jo kivasti ja uskon että kiitos tälle on vuosikausien sitkeä maistattaminen.



Muistelisin että juuri 5v iässä oli paha nirsoilukausi.

2 lasta, esikoinen (kohta 6 v) kauhean nirso, kuopus (2 1/2 v) syo ihan mita vaan eteen pannaan ja nauttii siita. : O Ihan samat ruuat aina ollu meilla ja yritetty tarjoilla monipuolista ruokaa. Jo vauvana esikoinen reagoi eri makuihin yokkimalla, kun kuopus puolestaan soi ihan mita vaan. Esikoiselle ei kelvannut myoskaan vauvana karkeampi ruoka, kaiken piti olla sileaa, tai oksennus tuli heti. Monta kertaa jouduttiin ruokailut aloittamaan alusta, kun siina viimeisessa lusikallisessa oli tietty se klimppi... Vaikka han soi itse jo tosi pienesta, nirsoili han silti.



Esikoinen tutkii tosi tarkkaan, mita lautasella on ja mitaan ei saa sekoittaa keskenaan, esim. kastiketta ei saa panna perunoiden paalle, kaiken pitaa olla nakyvissa. Nyt han on pikkuhiljaa oppinut syomaan uusia ruokia (esim. lihan kanssa oli ennen tosi vaikeeta, nyt menee kaikki lihat, jess!), mutta vihannekset tokkii tosi pahasti edelleen. Pikkuhiljaa kokeillaan uusia juttuja, kai se siita. Onneksi kuopuksen syonti on vaivatonta. : )

eräässä päiväkodissa syöttäneet väkisin lapsia, toinen piti kiinni ja toinen lappas lusikalla suuhun ruokaa, niin että oksennus tuli. Ja eihän niitä tuomittu, joten kai sunkin on alettava samaan.

suostunut syömään hoidossa mitään, ei yhtään mitään. Hoitaja tarjosi aina samaa ruokaa kuin muillekin ja yritti olla tekemättä siitä numeroa. Ja mainittakoon, että hoitaja ei tästä kertonut muille vaan lapsen äiti mainitsi asiasta - korostan sitä että tästä ei edes puhuttu lapsen kuullen. (Eikä hoitaja muutenkin puhu toisten lasten asioista :))



Oma lapseni on myös aika valikoiva ja toivon hänen kanssaan samanlaista kohtelua kun muillekin. Jossain vaiheessa on vaan pakko oppia syömään...

Ei kyllä tulisi mieleenikään alkaa tehdä ruokaa ainoastaan sen mukaan, mitä lapset haluavat tai suostuvat syömään!

Kahden ystäväni lapset ovat juuri tuollaisia "mikään ei kelpaa"-tyyppejä enkä tosiaankaan ala tekemään ruokaan heidän ehdoillaan. Kun ovat meillä hoidossa, syvät sitä mitä on tai ovat nälkäisi (näin näkevät asian myös heidän vanhempansa). Jos ei voi syödä, sitten on ilman. Täytyy sitä oppia syömään niitäkin ruokia, jotka eivät ole suurimpia herkkuja.



Ap:lle, ota tiukka linja ja tee ruokaa jonka sinä päätät ja ilmoita se yksinkertaisesti Nirsopetterin vanhemmille.

Päiväkodissa aikoinaan söi paremmin ja nytkin kotona jas on kavereita syömässä mukana. Kun olemme oman perheen kesken, hän on H Y V I N valikoiva. Hän ei halua missään nimessä sekoittaa ruoka-aineita keskenään. Peruna/makaroni/riisi on lautasella erikseen ja kastike siinä vieressä. Kastikeista hän ei tykkää eli mielummiin ottaa lihaa/kanaa paloina kuin kastikkeessa.



Ensimmäisen kerran poika söi keitettyä perunaa vapaehtoisesti 7,5-vuotiaana!



Me emme enää pakota maistamaan, sillä se ei hyödytä mitään! Jos saan lusikallisen jotain alas, ei poika syö loppupäivänä enää mitään!



Teemme tavallista kotiruokaa, mutta pojan lautaselle laitetaan aineet eri kasoihin. Kastiketta laittaessa jätän muutaman lihapalan sivuun hänelle, mutta kannustan myös maistamaan kastiketta. Esim keitetyn perunan kanssa tämä toimi vaikka se ottikin vuosia.

Olen pph, hoitolapsia nyt kaksi omien lisäksi. Meillä noudatetaan melko tarkkaan kunnan ruokalistaa, paitsi aamupalalla puuroa max kerran viikossa (päiväkodeissahan sitä on lähes joka aamu).



Toinen hoitolapsista 3v, ja ei juurikaan syö puuroa (siksikin tarjoan melko harvoin). Mutta silloin kun sitä on, laitan pienen annoksen, päälle hedelmäsosetta ja kun on sen syönyt saa myös leipää. Silloin tällöin syö kaiken, joskus ei, ja sanoo ettei ole enää nälkä. Lounaalla kyllä sitten nälkä...



Lounaalla ei ole leipää paitsi keittopäivinä. Silloinkin leivän saa vasta kun on syönyt keitostaan suurimman osan, tämä siksi että pienempi hoitolapsi 1,5v eläisi leivällä (vaikkapa ruisleivällä). Leipää en viitsi tuoda edes näytille ennen kuin ruokaakin syöty, turhaa kiusantekoa.



Laitan lautasille sopivan määrän ruokaa jonka arvelevan heidän jaksavan, sopivassa suhteessa lihaa, perunaa tms, kasviksia. Pelkkiä lihapullia/nakkikastiketta/kalapuikkoja/tms. ei saa lisää, vaan vasta kun on syönyt muunkin ruuan. Joskus tiedän että jostain lisäkkeestä ei ehkä pideta, sitä laitankin vain maistiaisen ja jos maistuu saa samantien enemmän.



Taidan olla aika tiukka täti...! Mutta näin menetellään (ja on aina menetelty) pääasiassa omienkin kanssa (ja toki hoitolasten läsnäollessa kaikilla samat säännöt vaikka joskus iltaisin sitten lipsuttaisiinkin näistä).



Eli, tarjoa pojalle samaa ruokaa kun teet muutenkin, mutta asettele ruoka lautaselle mahdollisuuksien mukaan erikseen (ei kastiketta perunoiden päälle yms.). Jos mahdollista ota tämä myös huomioon tuokaa tehdessäsi, mutta eri ruokaa en tekisi. Jos ruoka ei maistu, en tarjoaisi myöskään leipää (tämä poikahan ei kyllä tainnut siitäkään pitää). Jos poika sanoo että ruoan pitäisi olla parempaa, kerro että se maistuu kyllä muille, on siis ihan hyvää. Onko muita lapsia, syötkö itse samaan aikaan? Ehkä esimerkki ei paljoa auta, mutta itse pyrin syömään lasten kanssa, joskus se ei kyllä onnistu, kun pienimmät tarvitsevat niin paljon apua (tai sotkevat ja sähläävät...).



Älä ainakaan ajattele että "kunhan nyt jotain söisi", sitähän poika haluaisi että saisi niitä harvoja lempiherkkujaan koko ajan eikä tarvitsisi totutella muihin makuihin. Jos ei maistu, niin sitten ei sillä kerralla syö, seuraavalla kerralla varmaan nälkä, ja sitten ehkä jossain vaiheessa jo syö. Kunhan poikakin oppii ettei voi valita teillä syömisiään, ehkä tällä hetkellä luottaa siihen että saa jotain haluamaansa kunhan tarpeeksi nirsoilee.



Tiedän kyllä että nälkäisen 5-vuotiaan kanssa ei varmaan päivät ole kivoja, itsekin välillä mietin kuinka 1,5-v:n päiväunien käy jos ei ruoka maistu (ja sitten kärsii kaikkien loppupäivä jos ei oikein nuku). Mutta en silti aio opettaa että saa valita mitä meillä syödään.

mitä ihmettä 5-vuotias tekee pph:lla???



tuonikäisten paikka on päiväkodissa totuttelemassa isompaan ryhmään. siellä olis kavereita ja näkis muutaki mallia ku pelkkiä taaperoita.



säälittää lapsen puolesta :(

Aloittaa vaikka niin, että et voi sanoa ette pidä koska et ole maistanut ruokaa. Pyydä poikaa siis maistamaan ruokaa 1 lusikallinen. Jos ja kun poika tottuu maistamaan sen yhden lusikallisen, niin pian hänet voi totuttaa siihen, että niin monta lusikallista pitäisi maistaa kuin on ikävuosia, eli 5. Seuraavalla viikolla ruoat maistuu jo. (no joo pienemmillä 2 ja 3 lusikallista menee helposti, en tiedä onko 5 liikaa totaalikieltäytyjälle!?).



En tekisi eri ruokaa. Olisihan se aivan hurjan tärkeää terveydenkin kannalta oppia syömään vihanneksia sekä hedelmiä.

että paska tsägä, ei voittoa.



Mulla on kokemusta kahdesta ultra ronkelista lapsipuolesta, jotka on nyt 1,5v tasaisen tappavalla pakkosuostuttelulla saatu melkein kaikkiruokaisiksi.



Mutta siis 1,5v sitten oli hankalaa, 2v sitten kamalaa ja 3v sitten helvettiä.



Jubileum, nyt toimii.

Mulla on aina ollut 5-vuotiaita hoitolapsia. Heitä on ollut aina kaksi kerrallaan, ettei tarvitse pelkkien taaperoitten kanssa leikkiä.

Totaalikieltäytyjälle se yksikin kokonainen lusikallinen on monesti liikaa. Vai oletko sinä päässyt tuloksiin tuolla menetelmällä?

olen enemmistön kannalla, eli pikkuhiljaa.



itselläni aistiyliherkkä poika joka kuolisi mieluummin nälkään kuin söisi. Silloin on pakko toimia eritavalla. Päiväkodissa söi leipää lounaalla ja jotain välipalalla, mutta ei koskaa lämmintä ruokaa. Nyt kolmannella koulussa eikä ole syönyt sielläkään kertaakaan. Ei vaan pysty. Meillä on myös tavis lapsi, jonka kanssa ei ongelmia.