olisko autisti tai asperger lapsen vanhempia linjoilla?

up

Poika huusi vauvana kovasti, oli järkyttävän herkkä äänille ja (muiden) kosketukselle, kyhnää edelleen minussa kiinni, ja tykkää työntää käsiään ja päätään kummiin paikkoihin minussa; kaulaan, kainaloihin, paidan alle... Kertoo että tykkää esim. kaulastani kun "se on niin lämmin paikka".



Leikeissään on hyvin omaehtoinen; ei kestä "sattumanvaraisuutta" tai yllätyksellisyyttä, vaan leikin pitää edetä täysin häönen suunnitelmiensa mukaan - tämän takia leikit muiden lasten kanssa eivät oikein luonnistu. Osaa leikkiä yksin, mutta haluaa ajoittain myös vain äidin/isän leikkeihin mukaan.



Leluilla on omat laatikkonsa ja poika on hyvin tarkka että esim. legot ovat legolaatikossa ja autot autolaatikossa jne. Myös keittiössä haluaa sulkea auki jäänet kaapinovet. Asioilla on JÄRJESTYS!



Sosiaalisissa kohtaamistilanteissa poika ei ole parhaimmillaan, ellei kyseessä ole todella tuttu ihminen (vanhemmat tai isovanhemmat). Edes jo todella tutut päiväkodin tädit eivät saa poikaa puhumaan lyhyitä vastauksia enempää tai muutenkaan esimerkiksi tervehtimään normaalisti.



Minä olisin myös kiitollinen apergerlapsi-kokemuksista; mitä erityispiirteitä olette huomanneet ja toisaalta eroja aspergerlasten välillä?

Hänellä ei ole mielikuvitusta ollenkaan. Hän on paljon vaellellut, koska keskittymiskyky on puutteellinen. Hän on myös katsellut dvd:ltä musiikillisia ohjelmia, kuten Titi- nallea.



Ne lelut, josta hän on ollut kiinnostunut ovat sellaisia, mistä lähtee ääntä, musiikkia tai muuta melua, kun jotain nappia painaa. Leikkiläppärit ovat olleet myös in.



Lapsi on nyt kymmenen vuotias. Kotona hän on yleensä tietokoneellaan katselemassa musavideoita sun muuta ja edelleen hän tykkää musiikkileffoista, kuten Risto Räppääjästä.

lähinnä pelkäsi toisia lapsia, ei puhettakaan, että olisi leikkinyt toisten kanssa. Aikuisen kanssa leikki, jos aikuinen teki aloitteen ja kertoi, miten leikitään. Sama juttu, että omaa mielikuvitusta oli vaikea käyttää. Peleistä on aina tykännyt kovasti.

sillä osa kirjoituksia ovat kuin omasta pojastani, kun hän oli pienempi. On nykyisin 10-vuotias ja aivan jotain muuta kuin pienempänä (alle 5-vuotiaana) eli aivan normaali nuorimies.



Pienempänä hänkään ei leikkinyt muiden kanssa eikä ollut toisista lapsista kiinnostunut, pikemminkin pelkästi toisia lapsia. Piti musiikin kuuntelusta ja leluista, joista lähti ääniä. Kaikella piti olla järjestys, "autoleikit" oli lähinnä autojen järjestelyä. Oli kiinnostunut numeroista ja kirjaimista enemmän kuin mistään muusta - oppikin sitten lukemaan reilu 3-vuotiaana.



Oli pakko kirjoittaa omista kokemuksistani, sillä nyt kun ap miettii, että onkohan hänen lapsensa autistinen tai asperger, niin varmasti lukee kirjaimellisesti kaikkia kommentteja. Haluaisin omalla kokemuksellani tuoda esiin sen, että ihan normaalikin lapsi saattaa pienempänä käyttäytyä "epänormaalisti".

kysymyksesi on jokseenkin laaja