En ymmärrä naisia..
Vaikka nainen olen itsekkin :/
Lähipiirissäni on vain muutama onnellisessa parisuhteessa elävä naisihminen.
Toiset sinnittelevät suhteessa vaikka puoliso käyttää päihteitä,uhkailee/käyttää väkivaltaa/henkistä väkivaltaa,pettää,käyttää yhteiset rahat pelaamiseen,viinaan..
Tuntuu voimattomalle kuunnella toisen vuodatusta.
kerrotaan kaikista kamalista asioista mutta mikään ei muutu,ainakaan parempaan suuntaan.
Pahaa tekee ajatella miten ystävä/lapset kärsivät samassa tilanteessa vuosi toisensa jälkeen.
Yleensä vaan kuuntelen.Neuvoa en enää viitsi.
Koska jos yritän alkaa puhumaan miten yksin lasten kanssa voi tulla toimeen alkaa heti puolison käytöksen vähättely, -ei se nyt niin kamalaa ollutkaan.Ehkä ylireagoin...
En voi kuin ihmetellä naisia jotka antavat itseään/lapsiaan kohdeltavan miten tahansa.
Kunhan vaan ei tarvitse olla yksin.
Eli ovat millaisen hirviön kanssa tahansa.Ja tietenkin vaan ajatellaan " lasten parasta" .
Omasta puolestani voin sanoa että olen mielummin lasten kanssa yksin,kuin epäluotettavan tunnevammaisen räyhääjän kanssa.
Kommentit (12)
Olemme ystävä- ja tuttavapiirissämme lähes ainoa pari, joka on edelleen yhdessä - ja onnellisia. Lähes kaikki muut ovat 2. tai 3. kolmannessa suhteessa siten, että lapset ovat siitä 1. suhteesta ja ehkä osin yhteisiäkin. Ja lähes kaikki ovat myös tyytyväisiä nykyisessä suhteessaan. Eli riippuu paljon varmaan ihmistyypistä (tai jostain?) millaisessa suhteessa sinnittelee.
Yli vuoden keräsin voimia eroon, ei se helppoa ollut, mutta nyt hyvin onnellinen yh!!!
Äitini katseli isäpuoltani yli 10 vuotta. Mies oli alkoholisti ja pahasti väkivaltaisuuteen taipuvainen. Minullakin on arpia sekä kehossa että sielussa muistoina. MIKSI? En vieläkään ymmärrä MIKSI äitini ei lähtenyt.
En ainakaan ole valitusta kuullut kuin jostain mitättömistä asioista. Minun olisi varmaan tosi vaikea kuunnella jotain ryyppäys- ja väkivaltajuttuja. Itse lähtisin helposti menemään, jos mies rupeasi juomaan tailyömään tai muuten vaan hulluksi.
Mulla on yksi tuttavapariskunta jolla ei tod. mee hyvin. Äijää ymmärrän vielä vähemmän. Kunnioitus on mennyt aikaa sitten häntä kohtaan, enää ei riitä paljon sympatiaa vaimoakaan kohtaan. Äijä hakkkaa, juo ja haukkuu, sitten mökötetään muutama viikko, sen jälkeen tehdään sovinto ja mies lupailee ummet ja lammet. Vaimo taas onnesta soikeena. Pariviikkoa eteenpäin ja taas sama paska uudestaan.
Mä en jaksa enää oikeen kuunnella sitä valitusta, tätä kestänyt noin parivuotta. Tekis asialle jotain.
Itse en tiedä ketään, jolla olisi kovin huono parisuhde..
Olen nainen, silti minulla tuntuu olevevan enemmän miespuolia kaverita
Tuttavani kertoi miehen lähteneen baariin.
Mies soitti vaimolle kotiin että on " vahingossa" unohtanut sormuksen suihkussa käydessään kylpyhuoneeseen.
No,seuraavana aamuna mies kotiutui klo.06.00.
Mies nukkui sohvalla ja vaimo tutki miehen lompakon.
Löysi kuitin jossa sisäänpääsy kahdelle ravintolaan.
Naispuoliset työkaverit soittelevat usein tälle miehelle kotiin...
Miehen potiessa krapulaa vaimo purki suuttumustaan minulle.Kirosi miehen alimpaan helvettiin.Sanoi pakkaavansa miehelle kassit oven pieleen.
Seuraavan kerran kun näimme vaimo ja mies yhdessä onnellisina kävelivät lasten kanssa ulkona.
Kysyin myöhemmin asiasta ja tuttavani sanoi ettei sitten viitsinytkään miehelle löydöstään mitään puhua...
AARGH! Että minua otti päähän..
Ensin suunnitellaan kaikenmaailman kostot ja lopulta ei tehdäkkään mitään ja mies pääsee kuin koira veräjästä.
Ja todellakin jatkaa temppujaan niinkuin on ennenkin tehnyt.
En ymmärrä en...
Ja tänään nämä jutut on olleet sitä tasoa että epäilen haluanko enää koskaan parisuhteeseen.
Että on vielä samoin ajattelevia.
Aina puhutaan kuin olisit huonompi ihminen ja häpeillään sitä jollei ole parisuhteessa.
Joskus on todellakin ajateltava itsensä/lasten parasta.
Vaikka se tarkottaisi sitä että joutuisi (vai saisi) olla yksin.
Mielipiteitä?