Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Riittääkö rakkaus?

Vierailija
15.01.2006 |

Meillä tilanne että haluaisin toisen lapsen ja mies ei(tuttu tarina).

Ei koskaan halua lasta ja tiedän hänen pysyvän tässä päätöksessä.

Minä sanoin että sitten on parempi erota koska en halua elää suhteessa jossa ei ole enempää lapsia. Mies sanoi rakastavansa minua mutta ei aio olla se joka myöntyy. Minä rakastan miestä mutta en halua olla se katkera vaimo koska en saanut elämäni haavetta toteen. Sanoin miehelle miltä hänestä tuntuisi jos käskisin hänen lopettaa työt haave paikassaan,hän sanoi että koska hän on haaveillut paikasta kauemmin kuin minä lapsesta on asia muka eri. En jaksaisi riidellä kun on tuo esikoinenkin jota pitää ajatella. En tiedä mitä minä teiltä nyt haluan kuulla,mutta helpotti vähän purkaa sydäntä.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos alle neljä niin silloin yrittäisin työntää vauvahaaveet taka-alalle ja elää normaalia elämää miehen kanssa. Ja ottaa vauva asian puheeksi uudestaan vaikka puolen vuoden tai vuoden kuluttua.



Jos rakastat miestäsi niin älä vie esikoiselta sitä onnea, että saa asua ehjässä perheessä. Varsinkin jos olet sen ikäinen että ei ole ihan viimeiset hetket tulla raskaaksi.

Vierailija
2/4 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

esikoinen on alle 4 mutta nyt olisi ainut hetki minulle tehdä se vauva. ja niin kun sanoin mies ei puheitaan peru.-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö parisuhde ole aina kompromisseja? Mistä meinaat äkkiä jonkun miehen lapsentekoon sitten tempaista? Tuo ei nyt kuulosta aikuisen touhulta. Ymmärtäisin, jos ei olisi ainuttakaan lasta, mutta kun on.

Vierailija
4/4 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä yrittäisin vielä jutella mieheni kanssa, ja yrittää jos miehelle sopisi esim. tulee vauva jos on tullakseen ilman sen suurempia hössötyksiä. Jos vauva olisi todella tärkeä asia koittaisin suostutella miestä sanomalla että todella ottaisin vastuun lapsen hoidosta yms. en rajoittaisi miehen menemisiä sillä varjolla että hänen pitäisi hoitaa lasta. Tosiaan koittaisin saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että ottaisin päävastuun uudesta vauvasta.



Jos tämäkään ei auttaisi niin yrittäisin unohtaa vauvahaaveet ja nauttia esikoisesta. Onhan myös mahdollista että jättäisit miehesi, rikoisit esikoisesi kodin ja etkä silti tulisi enään ikinä raskaaksi.



Olisin onnellinen siitä yhdestä lapsesta joka minulle on suotu. Kaikilla ei ole sitäkään vaikka kuinka haluaisivat.



Tavallaan kyllä ymmärrän suakin. Se on lopullinen tunne se kun päätettään että lapsiluku on täynnä. Mutta ei se ole maailman loppu. Ajattele miten paljon voitte antaa esikoiselle kaikkea: aikaa, huomiota jne.



t.2