Olen raskaana - mies steriloitu!
En tahdo uskoa tätä vieläkään.Tiesimme, ettei sterilisaatio ole 100% varma, mutta pettämisprosentti oli ihan onnettoman pieni :(
Nyt kuitenkin kuukautisia ei kuulunut. Ajattelin, että teenpä nyt kumminkin raskaustestin kun lääkäri sitä kumminkin ehdottaa (olin varannut lääkärille jo ajan kun ihmettelin mihin kuukautiseni katosivat). Järkytys oli kamala. Plussaa! Mitäh?
Meillä ei ole ennestään lapsia. Kumpikaan ei halunnut. Olen 29, mies 35v. Nyt en tiedä kykenenkö aborttiin.
Pahinta tässä on vielä miehen syytös. Hänestä olen pettäjä. Hän ei kykene hyväksymään että lapsi olisikin hänen, hänethän on steriloitu (vaikka tiesi, ettei se ole 100% varma).
Minä EN ole pettänyt. En ikinä. Eikä mieskään. Kaikki oli hyvin tähän asti... :(((
Kommentit (31)
kyllä tämän lapsen on tarkoitettu syntyvän teille!
Ja voitte tehdä DNA-testit syntymän jälkeen miehesi mielenrauhan vuoksi.
Ja kokemuksesta tiedän, että kun tuo ihana hurmaava nyytti tulee perheeseenne, miehesi on sulaa vahaa hänen edessään, vauvasta tulee hänen pomonsa ja kertoo ylpeänä vaunuja työnnellessään olevansa maailman onnellisin isi!!
Muuten ei varmaan enää olekaan.
t. ketjun nostanut
ihan noin tarkkaa se sterilisaation saanti ei ole..
T. mies joka steriloitu kolmekymppisenä
Varaa aika neuvolaan, siellä voitte miehen kanssa yhdessä purkaa tuntojanne ja ajatuksia tapahtuneesta.
Ammattilainen kertoo faktoja mahdollisuudesta tulla raskaaksi, jospa miehesikin rauhottuisi =)
Lisäksi varmasti mielellään keskustelee kanssanne tulevaisuudesta, onhan neuvoloissa perhesuunnitteluakin olemassa vai miten se sanotaan suomeksi?
Vierailija:
Suomessa sterilisaation saa jos on vähintään 30 v ja perheessä on väh. kolme lasta. (lääketieteelliset syyt erikseen). Yleisesti sterilisaatiota ei suositella alle 45- vuotiaille miehille. Eli taisit pistää omiasi...
Sterilisaation saa jos on vähintään 30-vuotias TAI on jo väh. 3 lasta. Molempien ehtojen ei tarvitse täyttyä, toinen riittää.
Jos teet abortin niin jäät miehen mielestä ikuisesti pettäjäksi.
Eikö isyyttä voi mitenkään todeta aiemmin?
Mies ei kykene ajattelemaan lasta nyt lainkaan (siis abortti/lapsi -vaihtoehtoja). Hänestä minun pitäisi nyt vain tunnustaa petturuuteni ennen kuin voidaan keskustella mistään.
ap
Vierailija:
Jos teet abortin niin jäät miehen mielestä ikuisesti pettäjäksi.
Vaikka asia ei näin olekkaan
Koska miehesi on sterilisoitu ? Suomessa sterilisaation saa jos on vähintään 30 v ja perheessä on väh. kolme lasta. (lääketieteelliset syyt erikseen). Yleisesti sterilisaatiota ei suositella alle 45- vuotiaille miehille. Eli taisit pistää omiasi...
Kadut loppuelämäsi,yksinkin pärjää...ja saahan varmistuksen verikokeista.
Vaiko ihan yhtäkkiä keksit tämän palstan?
niinkuin joku jo kirjoitti, että se lapsi haluaa kaikista esteistä välittämättä tulla teille. Älkää tappako sitä!
Tavallaan kyllä ymmärrän miestäsi, onhan tuollainen uutinen varmasti aika paukku. Kuinka kauan tästä raskausuutisesta on? Anna miehellesi vähän aikaa sulatella asiaa - vaikka tietenkään aikaa ei ihan tuhottomasti ole. Meinaan että jos kuitenkin päädyt aborttiin, niin ei sitä voi kuukausia odotella.
Aika huikea tilanne. Totuushan on kuitenkin, että ei mikään ehkäisykeino ole 100% varma.
Sun täytyy varmaan ajatella itsekin asiaa erittäin syvällisesti. Olet sen ikäinen, että jos nyt teet abortin, niin sun täytyy olla varma että pystyt elämään asian kanssa viiden vuoden, kymmenen vuoden kuluttua.
Usko mua, lapset ovat ihania ja sinusta kuoriutuu upea äiti jos päätät pitää lapsen.
näin on käynyt sterilisaatiosta huolimatta. Se on ihme.
vilskettä jos kerran sterilisaatio pettänyt....Siinä tapauksessa ei voi sua syyttää pettämisestä. Voimia sinulle asian selvittelyyn ja sinuna kaikesta huolimatta antaisin vauvan tulla maailmaan.
Tosin, ei ole riskitön toimenpide...
Ja jos joku ihmettelee että miksi tarvitsen tietoa raskauden kulusta, niin kyllä, olen ollut hereillä biologian tunnit, mutta asia tuntuu nyt hiukan erilaiselta...
Toisaalta ajatus lapsesta ei tunnu niin järkyttävältä, mutta toisaalta... Olen hirveän itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen... Kaikkea sellaista mitä äidin ei tulisi olla!
Mies ei erityisemmin lapsista ole koskaan välittänyt. Ei vihaa, mutta ei nyt suuremmin rakastakaan.
Ystävillämme ei ole lapsia, kummankin sukulaiset (vanhempia lukuunottamatta) asuvat aika kaukana. Emme edes tunne lapsiperheitä!
Olo tuntuu idioottimaiselta. Mitä lasten kanssa tehdään?
Pää täynnä kysymyksiä, mutta tuntuu että kaikki ovat jotenkin vääriä kysymyksiä tai muuten huonoja :(
ap
Mikähän mahtaa olla tilanne tällä hetkellä, kun aikaa on kulunut näin paljon? Onko ap linjoilla?