Lue keskustelun säännöt.
KOTIHOIDON PILAAMA 3-vuotias ja hänen uupunut äitinsä
28.12.2005 |
Tilanne on se, että en oikein jaksa enää. Rakastan lastani, mutta jaksaminen on loppu. Lapsi on vauvasta asti ollut hyvin vaativa persoona. On ollut helpompia ja vaikeampia jaksoja.
Vuosi sitten, pikkuveljen syntymästä lähtein on ollut jatkuvasti vaikeaa. Hän on saanut paljon huomiota, mutta mikään ei tunnu riittävän. En voi koko ajan leikkiä hänen kanssaan kun on pienempi poikakin hoidettavana, ruuanlaittoa ym. kotityötä. Yritetään ulkoilla päivittäin, mutta sekin päättyy usein katastrofiin. Kuten tänään, koko ajan itkua, heittäytymistä ja vikinää. Haluan stigan, en pulkkaa. Sanoin etten jaksa työntää rattaita ja vetää painavaa stigaa lumisohjossa tuli hirveä raivari ja sitten jäätiin pihaan. Sisällä kiusaa nuorempaa, jos ei saa huomiota tulee lyömään mua jollain lelulla tai paiskoo tavaroita tms.
Elämä on yhtä kieltoa ja arestinurkassa poukkoilua. Hetkeksi aresti auttaa ja pahin sisu talttuu, sen jälkeen 5-10 min. ja sama riehuminen alkaa.
Olen pilannut lapseni kotihoidolla. Olisi pitänyt viedä jo 9-kuisena hoitoon. Ollaan miehen kanssa molemmat niin väsyneitä häneen vaikka kovasti rakastammekin. Yliaktiiviselle lapselle 8-tuntia virikettä tarhassa olisi ollut passeli. Joku viihdyttäisi kellon ympäri. En enää jaksa enkä kykene tässä elämässä ja arjessa tarjoamaan sellaista sirkusta mitä hän päiviinsä kaipaa.
Jakamatonta huomiotakaan en enää voi antaa kun sisarus on jo olemassa. Hoidan käytännössä kaiki kotityöt aina yksin. Olen hoitovapaalla mutta silti olisi kiva joskus saada tukea mieheltäkin. Hän vain ei ole sellainen, asiasta on puhuttu, ei tulosta.
Kohta taitaa olla ero edessä, en vain enää jaksa.
Kommentit (55)
Missä menee normaalin vaativuuden rajat?
Osaisko kukaan vastata?
Nyt on jatkuvan negatiivisen palautteen noidankehä käynnissä enkä tiedä miten siitä enää ulos päästään. Tai päästäänkö mitenkään. Ehkä lapselle olisi parasta muuttaa vaikka isänsä kanssa jonnekin, ilman minua.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne osaavat varmasti neuvoa, kuinka toimia. Jos lapsi on päässyt päällepäsmäriksi, on siitä varmasti vaikea päästä irti ilman kovia otteita (en siis tarkoita fyysistä rankaisemista).
Nyt vaihtoehdot taitaa olla, että viet lapsen kerhoon tai osa-aikaiseksi päiväkotiin (tai jos oot oikein rohkea kokopäiväiseksi).
Turha kuunnella kohta satelevia " mitäs teet lapsia jos et jaksa, minullakin on kymmenen ja ehdin jokaista saduttaa ja leikittää ja vasemmalla kädellä vielä hoidan kotityötkin jupinat" .
Lepäilet ja ennenkaikkea VAADIT, että mies tekee asialle myös jotain.
Jaksamista!
Yhteistä aikaa ei ole hetkeäkään koskaan. Ja jos hetki on, ei meillä ole enää mitään sanottavaa toisillemme.
Nuorempi lapsi on todella helppo, se auttaa hieman, koska vanhempi vie kaiken liikenevän energian ja voimat. Säälittää kuopuksen puolesta, hän jää niin vähälle.
ap.
Vierailija:
Etkö saisi lasta sinne päiväkotiin edes osa-aikaiseksi? Kyllä sellaine aina parempi ratkaisu on kuin että alat miettimään perheesi hajottamista ja avioeroa. Silloinhan jäisit täysin yksin lastesi kanssa. Miten se muka parantaisi tilannettasi?
Tai sitten ihan päiväkoti, vaikka osa-aikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai mikä on mennyt pieleen? Ei kai tuo nyt ihan normaaliakaan ole?
ap.
Kävivät perheneuvolassa ja tulos oli, että lapsi oli saanut liikaa päättää mitä perheessä tehdään ja hänen kanssaan oli neuvoteltu asioista liikaa ja selitelty. Heillä aloitettiin kovemmat otteet. Vanhemmat sanoo ja jos ei totella tai aletaan jänkää vastaan niin seuraa rangaistus. Lapsi on nyt onnellisempi ja kiukuttelut on jääneet vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mikään tappio sinun tiliisi ole. En usko lapsen, enkä vanhempien kärsivän moisesta. Meillä vähän sama juttu. Alkoi tulla esikoisen kanssa näitä " rakastan sinua, mutta tällä hetkellä sinusta on vaikea pitää" -kausia vähän liikaakin. Tarhassa olosta lapsi nauttii kun on uusia kavereita jne.
Mietin vaan että onko siihenkään varaa:(
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla tervetullutta vaihtelua lapselle käydä pari kertaa viikossa leikkimässä ikäistensä kanssa.
Entä saako lapsi riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Jospa sinä tai miehesi alkaisitte käymään pelkästään hänen kanssaan säännöllisesti esim. uimassa, kirjastossa tai ihan vaan vaikka kauppareissuilla?
Entä sinun ihan ikioma aikasi? Itse etsin kotiäitinä ollessani kotikaupungistani kuntokeskuksen joka tarjosi lastenhoitoa kuntoilun ajaksi ja siitä tuli todellinen henkireikäni. Jaksoin ipanoita, miestä ja kotia miljoonasti paremmin kun pari kertaa viikossa sai huhkia hien pintaan. Ja kaupan päälle vielä vartalokin alkoi muokkautua, mikäs sen mukavampaa.. :)
Tsemppiä Sinulle ja parempaa uutta vuotta!
Eli jos tulot alittavat minimirajan, hoito on ilmaista, siitä eteenpäin se on porrastettua. Täysihintainen puolipäiväinen taitaa olla 100 euroa kuussa (ainakin Espoossa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vaan että kun huonoimpina päivinä saisi pitää nurkassa vähän väliä niin voiko sekään enää hyväksi olla...
..on ohjattu, selitetty, kielletty, käsketty, soviteltu ja rangaistu. Yrittäneet olemme.
ap.
Vierailija:
Kävivät perheneuvolassa ja tulos oli, että lapsi oli saanut liikaa päättää mitä perheessä tehdään ja hänen kanssaan oli neuvoteltu asioista liikaa ja selitelty. Heillä aloitettiin kovemmat otteet. Vanhemmat sanoo ja jos ei totella tai aletaan jänkää vastaan niin seuraa rangaistus. Lapsi on nyt onnellisempi ja kiukuttelut on jääneet vähemmälle.
oli kuin helvetin riivaama(purki koti-ikävää rajusti), että ei se päiväkoti poista, jos lapsella ongelmia. Toki iällisesti 3 v. on jo sopiva päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 ihmisen taloudessa on tuloraja: 1 344 ¿/kk, jonka jälkeen alkaa maksuvelvollisuus.Summaan ei lasketa siis lapsilisiä tms juttuja tuloksi. Maksu vaihtelee 18-200¿ välillä kokopäivähoidossa. Tuskin kovin paljon maksaisi tuo lapsen hoito. Täyteen maksuun saa tienata aika rutkasti.
Kun lapsi saa liikaa määrätä/päättää, se on hyvin raskasta hänelle ja hänestä tulee pikku-hitler. Välttämättä se päiväkotikaan ei siihen auta, myös kotona on sääntöjen muututtava. Että lapsi ei määrää! Ja esim. että vanhempia ei lyödä. Luin juuri Jari Sinkkosen: Elämäni poikana. Siinä mainittiin, kuinka haitallista on lapselle, jos lapsi saa lyödä vanhempaa. Lapsi tietää, että vanhemman pitäisi häntä suojella ja jos annetaan lyödä, on lapsi aivan hukassa.
Jos katsoo näitä SUper-nanny -ohjelmia, niin niistä saa kyllä hyviä vinkkejä.
Hae nyt ihmeessä HETI hoitopaikkaa yksityiselle/pph:lle/tarhaan tai ryhmikseen!!
Sullahan menee selvästikin järki siellä kotona ollessa..
Sanokoon kuka mitä haluaa, mutta hyvää se tekee sinun lapselles olla hoidossa!
Siellä on ikäistä seuraa, säännöllinen rytmi, tekemistä, leikkejä, lauluja..
Ja siellä opitaan olemaan ryhmässä ym.
En minä ainakaan näe mitään syytä, miksi sun pitäis rasittaa itseäs sillä, että pidät vauhtiviikarin kotona hoidossa ja siinä samalla hoidat pienempää.
Ei siitä kukaan kenellekään mitään urhoollisuus-mitalia tule ojentamaan, vaikka kuin yrittäisi sätkiä, ja kestää arjen pirullisuus..
Kun sulla voi mieli hyvin, jaksat varmasi myös kotonakin paremmin.
Tiedän siksi, koska itse myös omistan 2,5v.n rasavillin pojan.
Hän käy 3krt viikossa kokopäivä hoidossa pph:lla, jossa on leikkiseuraa, siellä käyttäytyy hyvin ja on oppinut todella omatoimiseksi pikku miehentaimeksi;)
Ollaan onnellisia, että lapsella on hyvä hoitaja. Tiukat rajat, pitää selkeästi meidän pojasta, tekee hyvät ja terveelliset ruuat ym..
Olen 100% varma, että jos viet pojan hoitoon, jaksat paremmin muita kiukutteluita, kun sun ei tarvitse enään kuunnella sitä kokoajan.
Voit keskittyä paremmin pienempään veikkoon ja välillä vaikka hemmoitella itseäs esim. päikkäreiden aikana;)
Omaan jaksamiseesi varmasti auttaisi, jos lapsi olisi edes joskus vähän aikaa kodin ulkopuolella hoidossa. Toisaalta en olisi ensimmäisenä siirtämässä kasvatusvastuuta jollekin vieraalle. Ja pienetkin lapset osaavat käyttäytyä eri tavalla eri paikoissa eli ongelmat kotona eivät välttämättä ratkea päivähoidolla.
Eli minusta neuvola/perheneuvola voisi olla oikea paikka aloittaa ongelman selvittely. Et varmasti ole ensimmäinen vaativaan lapseensa väsynyt vanhempi, joka sinne ottaa yhteyttä.
Pikkulapsivaihe on parisuhteelle kaikkein rankinta aikaa. En usko, että avioero olisi pitemmän päälle oikea ratkaisu, vaikka ehkä helpolta ja nopealta tavalta nyt tuntuisikin. Perheneuvolasta (jos paikkakunnallanne sellainen on) voisi saada apua parisuhteeseenkin.
Hae nyt ihmeessä HETI hoitopaikkaa yksityiselle/pph:lle/tarhaan tai ryhmikseen!!
Sullahan menee selvästikin järki siellä kotona ollessa..
Sanokoon kuka mitä haluaa, mutta hyvää se tekee sinun lapselles olla hoidossa!
Siellä on ikäistä seuraa, säännöllinen rytmi, tekemistä, leikkejä, lauluja..
Ja siellä opitaan olemaan ryhmässä ym.
En minä ainakaan näe mitään syytä, miksi sun pitäis rasittaa itseäs sillä, että pidät vauhtiviikarin kotona hoidossa ja siinä samalla hoidat pienempää.
Ei siitä kukaan kenellekään mitään urhoollisuus-mitalia tule ojentamaan, vaikka kuin yrittäisi sätkiä, ja kestää arjen pirullisuus..
Kun sulla voi mieli hyvin, jaksat varmasi myös kotonakin paremmin.
Tiedän siksi, koska itse myös omistan 2,5v.n rasavillin pojan.
Hän käy 3krt viikossa kokopäivä hoidossa pph:lla, jossa on leikkiseuraa, siellä käyttäytyy hyvin ja on oppinut todella omatoimiseksi pikku miehentaimeksi;)
Ollaan onnellisia, että lapsella on hyvä hoitaja. Tiukat rajat, pitää selkeästi meidän pojasta, tekee hyvät ja terveelliset ruuat ym..
Olen 100% varma, että jos viet pojan hoitoon, jaksat paremmin muita kiukutteluita, kun sun ei tarvitse enään kuunnella sitä kokoajan.
Voit keskittyä paremmin pienempään veikkoon ja välillä vaikka hemmoitella itseäs esim. päikkäreiden aikana;)
Täytyy alkaa miettimään tuota ' virikelapseksi' tarhaa laittamista. Hoituuko se vaan ihan lomakkeen täytöllä, kun hoidan toista lasta kotona kumminkin?
ap.
Vierailija:
Voisi olla tervetullutta vaihtelua lapselle käydä pari kertaa viikossa leikkimässä ikäistensä kanssa.Entä saako lapsi riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Jospa sinä tai miehesi alkaisitte käymään pelkästään hänen kanssaan säännöllisesti esim. uimassa, kirjastossa tai ihan vaan vaikka kauppareissuilla?
Entä sinun ihan ikioma aikasi? Itse etsin kotiäitinä ollessani kotikaupungistani kuntokeskuksen joka tarjosi lastenhoitoa kuntoilun ajaksi ja siitä tuli todellinen henkireikäni. Jaksoin ipanoita, miestä ja kotia miljoonasti paremmin kun pari kertaa viikossa sai huhkia hien pintaan. Ja kaupan päälle vielä vartalokin alkoi muokkautua, mikäs sen mukavampaa.. :)
Tsemppiä Sinulle ja parempaa uutta vuotta!
Etkö saisi lasta sinne päiväkotiin edes osa-aikaiseksi? Kyllä sellaine aina parempi ratkaisu on kuin että alat miettimään perheesi hajottamista ja avioeroa. Silloinhan jäisit täysin yksin lastesi kanssa. Miten se muka parantaisi tilannettasi?