Uskotko eläneesi ennenkin?

olen ollut likaisten katuojien aikaan Lontoossa. Ajankohtaa en tiedä, vain kurjuutta ja rääsyjä.



Lontoo on ollut tässä nykyisessä elämässä minulle aina erityisen tärkeä juuri tuosta tunteesta johtuen.

mutta mulla on muistoja/välähdyksiä. Ollut siis ihan lapsesta asti. Lähinnä väkivaltaisia joihin liittyy teräase. Miellän sen pistimeksi, mutta en tiedä kun en ole niihin sen paremmin tutustunut.



Voipi olla.. tai sitten mulla on vaan tosi vilkas ja kieroutunut mielikuvitus.



Voi kyllä tulla myös siitä että olen lapsena nähnyt tapon/teloituksen. En sitä kyllä muista. Äiti on kertonut nyt kun olen jo aikuinen. Siihen ei kylläkään liittynyt teräasetta vaan ihan ampuminen oli, joten en tiedä liittyykö tähän. Vaikka en asiaa muistakkaan niin voi alitajuntaisesti vaikuttaa. Olin kylllä sen ikäinen että "pitäisi" muistaa.

Samanlainen hellyydenkipeys, laiskuus yms...kissamainen luonne, uskollisuus jne.

kaupunkilainen olen ollut syntymästäni asti. Mummolan naapurissa oli lehmiä. Koskaan en ollut aiemmin lehmän lähellä ollut mutta osasin lypsää heti kun käskettiin kokeilemaan. Oikeaoppisesti laitoin kiulun utareiden alle ja istahdin jakkaralle ja aloin lypsää, maitoa tuli. Siis olen ollut joku karjapiika tai emäntä.

että jossain Brittein saarilla/Irlannissa olen ollut. Merilläkin.



Lapsena muistin jonkun tummatukkaisen naisen jota ei kuulemma ollut olemassakaan.



Ja ilmeisesti olen siinä ihan viimeisimmässä elämässä kuollut jonkinlaiseen päävammaan.

BUaaahhaahhaaaaahhaaaaa :D

BUaaahhaahhaaaaahhaaaaa :D

viiltävästä sarkasmista.

Joskus oli sellainen olo, että olen ollut porttona Pariisissa joskus 1700-1800-luvulla.

Onneksi en muista tuosta elämästäni enää mitään ;)

Olen ollut ns regressioterapiassa. Hauskaa oli! Useita entisiä elämiä (kauheeta, miten toi taivutetaan?) tuli ja monia tämän elämän ihmisiä olen tavannut ennenkin..