Lue keskustelun säännöt.
Nyyh, nyt se on sitten tehty.
02.01.2006 |
Laiton lemmikki palstalle että etsimme kotia koirallamme. Tekee niin pahaa luopua rakkaasta lemmikistä enkä tiedä miten pystyn tähän. Mutta ei tässä ole enää vaihtoehtoja, koira on käynyt äkäiseksi lapsellemme ja tilanne on vain pahentunut.
Nyt ei sitten auta muuta kuin toivoa että koiralle löytyisi hyvä koti missä se tulisi onnelliseksi.
Teidän että koirallekkin on parempi päästä paikkaan missä ei ole lapsia. Ja vielä parempi lapsellemme että vaaran aiheuttaja poistuu. Mutta silti tämä tuntuu niin pahalle.
Kommentit (11)
Terapiat yms. käytiin, ennenkuin selvisi että koiralla oli fyysinen sairaus. Valitettavasti koiran sairaus kuitenkin paheni ja se oli pakko lopettaa :(. Eli ap. oletko varma että kyseessä on käytösongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkäilee ainoastaan lapselle. Usemapi kuukausi jo tätä pohdittu ja koetettu keksi sellainen ratkaisu että koira voisi jäädä meille. Mutta eiköhän koirakin ole onnellisempi paikassa missä ei ole lapsia...
Järki sanoo että tämä on varmasti kaikille paras ratkaisu. Mutta silti se tuntuu niin pahalta...
t:ap
ap, harkitse vielä sitä pois antamista. Lopeta koira mieluummin. Et koskaan voi olla varma millaiseen kotiin koira joutuu. Parempi kuolla kun joutua huonoon hoitoon.
Minä en ikinä vieraalle lemmikkiäni antaisi jos en heitä tuntisi.
Kannattaisi käydä ammattikouluttajan puheilla. Vai oletteko jo luovuttaneet... Kenen muuten kuvittelette haluavan vihaisen koiran?
pienintäkään vaaraa lapselle. Enkä jäisi perään itkemään. Tosin oikeudenmukaisuuden nimissä olen täysin väärä henkilö kommentoimaan, koska ei hirveästi rakasta koiria ylipäätään. Aina minua vain jaksaa ihmetyttää se, miten jotkut jaksavat puolustella jopa sellaisia koiria, jotka ovat vahingoittaneet ihmistä. Ja useinhan ne käyvät lasten kimppuun, tilastojenkin mukaan.
Toisaalta ymmärrän, että koira voi olla rakas ystävä ja siitä luopuminen raskasta. Voimia siis ap:lle, mutta olet tehnyt täysin oikean ratkaisun. Parempi nyt, ennen kuin mitään ikävää sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain koiralleni aivan ihanan uuden kodin perheessä, jossa oli samanrotuinen hieman nuorempi koirakaveri (eri sukupuolta) ja jo teini-ikäiset lapset. Saan " koiraltani" kuukausittain edelleen viestejä, kuvia ja kertomuksia hänen elämästään ja joka kerta ne saavat kyyneleet silmiini... mutta hyvällä tavalla. On niin ihanaa tietää, että kerran minulle niin rakas eläinystävä elää täysipainoista elämää jossain muualla ja on oma, hassu itsensä. Niistä viesteistä kun pystyn lukemaan niin tuttuja asioita - huomaan, että koiran uusi perhe tuntee hänet :´)
Keväällä tulee kolme vuotta siitä, kun näin koirani viimeisen kerran kotipihallamme. Kun hän hyppäsi kummissaan vieraaseen autoon ja poistui elämästäni... olemme ajatelleet käydä häntä katsomassa jonain päivänä, sitten, kun voin olla ihan varma siitä, että hän ei halua enää minun mukaan. Se päivä alkaa varmaan jo olla kohta käsillä.
Voimia, ap!
parempi, että se lopetetaan, kun että se joutuu ties mihin kotiin. Jos annat ihan vieraaseen paikkaan, et voi tietää miten koiraasi oikeasti kohdellaan. Voit ehkä saada itsellesi vaan hyvän omantunnon, ja koirallesi surkean loppuelämän. En ainakaan voisi ikinä luovuttaa koiraani vieraaseen paikkaan. Jos pakko olisi luopua, lopettaisin ja juuri siksi koska välitän koirastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koira ei elämänsä alkumetreillä totu lapsiin voi olettaa että hän ei niistä aikuisena pidä! Vanhempien koira näytteli hampaitaan serkuilleni (3½ ja 5). Homma hoitui heidän osaltaan siten että opetimme lapsille miten käyttäytyä koiran kanssa. itse vein samaisen koiran kaverilleni kylään jossa oli kaksi koiraa ja n 2v poika. Enemmän ongelmia tuotti yli innokas uros joka halusi tutustua. Vartin päästä näin pojan suukottelevan vanhempieni koiraa, kertaakaan ei hampaita näyttänyt. Tässä oli siis kyseessä lapsen käyttäytyminen.
On toki koiria jotka eivät tule toimeen lapsien/kissojen/muiden koirien kanssa...ei se tarkoita että se pitäisi pois päiviltä päästää.
Kaikki ihmiset eivät pidä toisistaan, eikä meitäkään tapeta sen tähden.
Itselläni on jo 9v oman arvon tunteva narttu rottis...Otettiin eläin kodista ½ sitten. Vaikka kuinka sanoivat että on lapsiystävällinen en KOSKAAN jätä koiraani ja ketään lasta vartiotta. Hän on jo sen verta vanha että ei välttämättä ole niin pitkä pinna. Odottelen tässä sitä aikaa että saamme omia lapsia että pääsen näkemään joka päiväisessä toiminnassa kuinka turrimme reagoi tuleviin lapsiimme (toivottavasti elää niin pitkään).
Älä lannistu AP!
Reipas eläkeläispariskunta otti koiran ja täyspäiväinen huolenpito on nyt molemminpuolista. Koiran fyysiseksi luulemamme sairaudet paranivat, kun sai jälleen PALJON huomiota ja hoivanpitoa! Olen niin onnellinen siitä... :-) Esikoisemme oli koliikkivauva, itki paljon, me vanhemmat itkimme ja kukaan ei nukkunut. Koiran stressioireet alkoivat olee jo sitä luokkaa, että oksat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3. sekarotuinen uros. kaikki tutut ja tutun tutut kyselty lävitse.. ne jotka ovat koiraa vailla etsivät toisenlaista. Eli ei löytynyt tutuista kotia koiralle.
t:ap