Uskotko, että joku voisi rakastaa lastasi syvemmin kuin sinä?
Olettaen, että olet normaali äiti etkä mikään hullu. Adoptiokeskustelun innoittamana...
Minä uskon, että vaikka adoptioäiti voisi rakastaa lastani kuin omaansa, ei rakkaus silti yltäisi samalle tasolle kuin lapsen minulta saama rakkaus. En kyseenalaista adotioäidin kykyä pitää lapsesta loistavaa huolta, mutta... uskon, ettei minun rakkauttani voi ylittää/saavuttaa. Aitoa äitiä ei voi täysin korvata.
Mitä mieltä muut olette?
Kommentit (12)
Minulla on lapsiini viha-rakkaussuhde. He myös osaavat ärsyttää ja välillä olen valmis heittämään - sen toisen - ikkunasta ulos. Näen hänessä paljon minua itseäni, kaikki huonot puoleni, ja se vasta ärsyttääkin.
Joku, joka ei ole näin " lähellä" , voi hyvin rakastaa lastani. Varsinkin, jos on kyse ihmisestä, jolla on hyvin suuri rakkauden antamisen tarve.
Joutuuhan niitä lapsia muutenkin adoptoitavaksi, jos vahemmat esim. menehtyvät.
Ja jopa pysyvämpää sijoitettua lasta.
Ehkei kaikki siihen kykene, mutta kaikki eivät sovikaan adoptiovanhemmiksi.
en siis yleistänyt vaan sanoin esimerkin jossa noin ei ole.
2
Täysin teoreettisessa mielessä käytävä keskustelu siis
Uskon todellakin, että av:n ulkopuolella on runsaasti hyväsydämisiä ihmisiä, jotka voisivat rakastaa varauksetta teidän lapsianne. Enemmän kuin te itse. Hajotkaa siihen.
Katsokaas, jos oletetaan että on
yksinhuoltajaperhe A, jossa rakastetaan biologista lasta äärettömästi
ja
perhe B, jossa rakastetaan biologista lasta äärettömästi sekä harkitaan adoptiota.
perhe A:n äiti menehtyy, eikä turvaverkkoa ole. A:n lapsi siirtyy perheeseen B, jossa tätä kohdellaan ja rakastetaan B:n lasten tavoin. Adoptoidulla lapsella on varmasti niin hyvä olla, kuin tilanteeseen nähden voi, mutta saamastaan rakkaudesta huolimatta se ei ole sitä ensisijaista. B-äiti tekee kaiken oikein, mutta on silti lapsen näkökulmasta vain varaäiti. Eiköhän lapsi olisi halunnut voida jatkaa elämäänsä perheessä A, jossa siis kaikki oli hyvin.
Tämä on ero A ja B -rakkauden välillä. A-rakkaus valitaan, jos voidaan, vaikka sinänsä rakkaudet olisivatkin näennäisesti yhtä suuria.
Vaikka tietysti lasteni kannalta se hyvä olisikin, jos jotain sattuisi.
Ap
Jos lapsuudenkotinne oli aivan ihana, mutta olisitte voineet päästä toiseen kotiin, jossa olisitte saaneet yhtä syvää rakkautta, olisitteko vaihtaneet?
Harva varmaan edes harkitsisi, jos kaikki olisi hyvin. Ei kukaan oikeita vanhempiaan huvikseen vaihda.
Silti aina päivitellään, miten joku VOI antaa lapsensa adoptioon... Niinpä.
Oma äiti on oma äiti.
Lapsen näkökulmasta se silti tuskin voisi milloinkaan olla samanlaista, mitä biologiselta vanhemmalta saa, JOS kaikki on hyvin.
itse tehtyyn lapseen.
Mietin myös sitä, että mitä jos se adoptiolapsi olisi TODELLA hankala, niin varmasti katuisin tilannetta enemmän, kuin että jos olisin synnyttänyt lapseni. Tämä jos mikä varmaan kuulostaakin hullulta.