Karvianjokeen hukkuneet pojat, eikö äiti vain piipahtanut sisällä? Nyt lehdessä että oli nukuttamassa vauvaa sisällä...

Te ette ikinä käännä selkäänne lapsillenne vaan vahtaatte 5 vuotiaitakin vierestä jokaista liikettä...???

MISSÄ ON TEIDÄN INHIMILLISYYS!!??? HÄVETKÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

vaikka sama asiahan tämä on... huomio lapsesta/lapsista herpaantunut kamalin seuraamuksin.

muutaman sekunnin väli mahtuu jossa jotain voisi käydä jos tarpeeksi huono onni olisi matkassa.



En tajua miten joku kehtaa täällä tuohon sävyyn kirjoitella. missäs ne omat penskat on nyt kun äiti surffailee ja arvostelee muita, ettei vaan kaapin päälle kiipeämässä!

2v8kk ja 4v6kk nukkuu. Kuulo- ja näköetäisyydelläni.

...onnettomuuksia tapahtuu myös tämän palstan äitien kaltaisille täydellisille vanhemmille.



Onnettomuus on onnettomuus, eikä elämää voi etukäteen ennustaa.



Kaksi pientä poikaa ovat varmasti taivaassa.



JÄitä hattuun ystävät, tiedä vaikka poikien vanhemmat lukisivat näitä.

virheitä sattuu kaikille.

minäkin haluaisin tietää.



Eräs tuttuni on ylihysteerinen ja ylihuolehtivainen kaikesta. Hänen pieneen mieleen ei mahdu kysymys siitä minkälaista ihmistä hän kasvattaa huolehtimisellaan, kun minkäänlaisia vahinkoja tai virheitä ei saa koskaan tapahtua:

- vauvaa pitää jatkuvasti varjella kolhuilta, vaikka mitään ei ole tapahtumassakaan.

- Lapsi ei saa vahingossakaan kylmettyä koskaan, tuskin edes oppia tuntemaan kylmää, aina tulisi olla lämmintä kaikkialla.

- mikään ei saa haista epämiellyttävältä hetkeäkään, heti kommentoidaan. Mihinkään ei saa jäädä tahroja eikä koskea tahrojen tai rypistymisen pelossa.

- kaikki asiat pitäisi suorittaa " kuten kaikki muutkin" tai " vain hyvien tapojen tähden" , vaikka ne ovat vastaan elämänkatsomusta eivätkä vahingoita muita ihmisiä



eipä yhtään väsytä tämä ihminen ketään toiminnallaan...

Onko joku pakko päästä pätemään??



Jos poikien äiti sattuisi täällä palstailemaan niin voin lohduttaa, että tavallisella äidillä sattuu tuollaisia tilanteita kymmeniä päivässä, jolloin on mahdollisuus tapahtua jotain, koska lapsia ei todellakaan vahdita jatkuvasti. Teillä kävi vain huono tuuri, kenenkään virheestä ei ole kysymys.

Miten liittyy tähän keskusteluun?

Sitäpaitsi tässä teille opettavainen tarina. Meilläpäin on yksi nainen, joka vahti ainoaa poikaansa kuin haukka. Kouluunkaan ei saanut mennä itse vaan autolla vietiin (maalla asuvat lapset opetettiin ainakin tuohon aikaan menemään yksin kouluun, minäkin olen mennyt ekaluokasta asti). Niin sitten kävi ettei äiti kerran päässyt hakemaan lasta koulusta - lapsi joutui tulemaan itse. Ja kuinka kävi? Lapsi juoksi auton alle!!!! Eihän sitä oltu ikinä kunnolla opetettu varomaan liikenteessä niin kuin muita lapsia.

Vierailija:

2v8kk ja 4v6kk nukkuu. Kuulo- ja näköetäisyydelläni.

toisen meidän puolesta maksettua, me voimme kaikkia tiukentaa sitä valvontaa. Ettei näin enää käy. Sovitaan yhdessä, että jos se vain meidän silmistä on kiinni, ettei yksikään enää huku. Vaikkei lapsi olisi oma, mutta näkee vaarallisella alueella, menkää ja viekää turvaan.

Itse olen näitä hysteerikkoja, jotka vahtivat lapsiaan silmä kovana, mutta elämälle sen verran len nöyrä, että tiedostan, että elämä on hiuskarvan varassa ja aina voi sattua yllättäviä tilanteita! LOPETETAAN TÄMÄ JO!

Mikä siis saa toisen (äidin) syyttämään tätä äitiä tapahtuneesta vahingosta? Miksei tälle äidille löydy sympatiaa? Mielestäni jokaisen, joka on sitä mieltä, että vika oli äidin, pitää miettiä, että minkätakia näin ajattelee. Jokaiseen tunteeseen on olemassa tarve. Mikä on siis se tarve, joka saa meidät syyttämään? Miksei vain voida toivoa, että tämä äiti saisi lapsensa takaisin ja voisi saattaa heidät hautaan?



Ja niille, jotka luulevat, ettei heidän lapsilleen voi koskaan sattua mitään... Oman lapseni henki oli vaarassa, eikä siihen tarvittu kuin lelu ja taulu. Minä olin vieressä ja kiitin suojelusenkeliä. Sitten siivosin tuhatmiljoonaa lasinpalasta. Tietysti voisin lukita lapseni pyöreeseen, pehmustettuun huoneeseen...



Opetelkaa sympatiaa ja katkaiskaa se syyttävä sormenne, kyllä teidänkin lapsille voi sattua ja tapahtua.

on niin kamala, ettei sitä kukaan soisi kenellekään koskaan tapahtuvan. Äidit haluavat välttää vastaavan omalta kohdaltaan. Mutta jos he eivät tiedä, MIKSI näin kävi, he eivät voi suojella omiaan tätä tuntematonta uhkaa vastaan. Joten, jos he valitsevat syylliseksi tähän kaikkeen lasten äidin, heidän lapsensa ovat turvassa. Koska tietenkin HEIDÄN lapsillaan on PAREMPI äiti, joka ei koskaan sallisi moisen tapahtuvan. Tapahtuma järjellistetty, ja vastaava " vältetty" omalta kohdalta.



Onnettomuuksia tapahtuu ja traagisiakin. Kenelle tahansa voi tapahtua. Toivottavasti kukaan ei tuudittaudu siihen kaikkivoipaan äitiyteensä, sillä lapsi voi hukkua vaikka vessanpönttöön sillä aikaa kun kaadat itsellesi kupin kahvia.

Minä olen itse todella rento näissä asioissa, enkä yritä suojella lapsiani kaikelta. Minulle se virhe on aikanaan tehty omien vanhempien toimesta ja niin jäivätkin kaikki nuoruuden kivat jutut kokematta, laskettelureissullekaan en uskaltanut lähteä kun vanhemmat pelottelivat, että siellä voi mennä jalka poikki...no eipä minulle mitään pahaa sitten tapahtunutkaan, mutta tapahtumatta jäi paljon myös hyviä asioita siksi että minua peloteltiin niin paljon. Asian huomaa niin selvästi kun kuuntelee miten vanhempani puhuvat minun omille lapsilleni, joka asiasta varoitellaan miljoona kertaa ja minä vieressä rohkaisen, että kokeile vaan.

Kultainen keskitie on se paras tie tässäkin asiassa, ei liikaa vahtimista, eikä liikaa vapautta.

Veikkaan et ei ihan helpolla onnistu

En todellakaan syytä ketään mistään onnettomuudesta, mutta ihmettelen hieman, miten joku on uskaltanut lähettää taaperot keskenään rantaan leikkimään siksi aikaa, kun itse syöttää ja nukuttaa vauvaa kotona. Ehkä kotipiirin on täytynyt tuntua niin turvalliselta, ettei ole osannut pahimmissa painajaisissaankaan kuvitella mitään pahaa tapahtuvaksi siellä. Vaikka kotihan taitaa olla se vaarallisin paikka.

siellä jään reunalla ja lähimaastossa oli niin paljon poikien jälkiä, että olivat olleet kahdestaan leikkimässä aika kauan :(

joilla on niin huono itsetunto, että tällaisista hirvittävistä tragedioista he saavat vaan syyn kiillottaa omaa kruunuaan. Näinhän se on pienemmissäkin asioissa; moralisoidaan ties mistä äitiyteen liittyvästä, jotta saadaan ajatukset pois omista virheistään.

Vierailija:

Mikä siis saa toisen (äidin) syyttämään tätä äitiä tapahtuneesta vahingosta? Miksei tälle äidille löydy sympatiaa? Mielestäni jokaisen, joka on sitä mieltä, että vika oli äidin, pitää miettiä, että minkätakia näin ajattelee. Jokaiseen tunteeseen on olemassa tarve. Mikä on siis se tarve, joka saa meidät syyttämään? Miksei vain voida toivoa, että tämä äiti saisi lapsensa takaisin ja voisi saattaa heidät hautaan?

Ja niille, jotka luulevat, ettei heidän lapsilleen voi koskaan sattua mitään... Oman lapseni henki oli vaarassa, eikä siihen tarvittu kuin lelu ja taulu. Minä olin vieressä ja kiitin suojelusenkeliä. Sitten siivosin tuhatmiljoonaa lasinpalasta. Tietysti voisin lukita lapseni pyöreeseen, pehmustettuun huoneeseen...

Opetelkaa sympatiaa ja katkaiskaa se syyttävä sormenne, kyllä teidänkin lapsille voi sattua ja tapahtua.