Karvianjokeen hukkuneet pojat, eikö äiti vain piipahtanut sisällä? Nyt lehdessä että oli nukuttamassa vauvaa sisällä...

Siis ihan hirvea tuska vanhemmille. Ja vahinkohan se oli, ei siita ketaan kannata syytella. Ja mina en voi kasittaa miten etsinnat lopetettiin. Mina sita itkin, etta taytyyhan ne pojat jouluksi loytya, ja nyt sitten etsinnat lopetettiin kokonaan. Siis eiko loytynyt edes vapaaehtoisia etsimaan. Mina en ymmarra.



Englannissa oli viety pikkutytto kotoaan, etta ei lapset ole aina turvassa siellakaan.

joka olet karvaimmat keeneleet itkenyt rakkaiden lapsiesi puolesta. Yritä jaksaa surussasi. Sinä olet ihminen joka kantaa sydämessään sen syvän surun mitä tämä trategia tuottaa. Älä koskaan anna toisten ihmisten syytellä sinua siitä, mitä olet tehnyt tai tekemättä jättänyt. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Älä etsi syyllistä, vaan muista nämä rakkaat lapset aikana jolloin he elivät. He antoivat sinulle ja läheisilleen jotain, jota ei voi pois ottaa. Ne muistot säilyvät sydämissänne ainiaan. Voimia.

Eli summa summarum: pojat eivät olleet pienestä pitäen oppineet varomaan vettä ja heikkoja jäitä. Yleensä ne jotka syntyjään ovat asuneet veden ääressä tietävät mitä se on.



Itse asumme vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä ja lapseni ovat pienestä oppineet varomaan autoja eivätkä missään nimessä ikinä menisi tielle yksin! Sitten tuli 4-v serkkutyttö käymään ja hän oli heti juoksemassa ulos tielle. Ei osannut eikä tiennyt varoa kun ei ollut tällaiseen tiehen tottunut:(.



Eli en kyllä omianikaan päästäisi minkään joen rannalle yksin jos emme olisi kauan asuneet alueella. Näin se vain on. Toki onnettomuuksia voi sattua, mutta kahta vaaraa varoisin vanhempana erityisesti: vettä ja liikennettä. Nämä ovat sellaisia, jotka vaativat paljon henkiä vuosittain että luulisi vanhempien osaavan näistä lapsiaan varoittaa.

Hetkeksi tarkkuus petti. Laitoin langan neulaan ja kun nostin katseeni 1,3 vuotias tyttö oli hukassa. Heti lähdin etsimään ja tuntui, että kuolen siihen kauhuun. Itku kurkussa juoksin pitkin pihaa ja etsin, minne tyttö on joutunut.

Jonkin ajan perästä naapuritalon keinusta kuului hihkuminen. Tyttö oli hiipinyt sen hetken aikana selkäni takaa naapurin keinuun ja leikki piilosta. Ei ollut vastannut kutsuun kun oli niin kiva olla äitiä piilossa.



Tuomitkaa minut ihan rauhassa. Kenellekään teistä ei voi tällaista sattua.