Mikä ystävässä ärsyttää?

koskaan soita mulle, vaan minä olen yhteydenpitäjä! (asuu 300 km päässä) On kyllä sitten iloinen kun olen yhteyksissä.

yhtään mitään.

puhutaan vain omista asioista ja ei olla kiinnostuttu toisen asiasta. Kaikki pitää tehdä niinkuin hän haluaa. On aina kateellinen muiden iloisista asioista ei koskaan kehu ketään.

Valitettavasti 2 tälläistä löytyy ystäväpiiristäni.

hänestä kun tuli taasen sinkku on meikäläinen perheellisenä unohtunut.

tosiystävä muistaa nimpparit, synttärit, joulut ja muut, edes tekstar/soitto!

tosiystävä ei loukkaa eikä kadehdi!!



meillä ostettu juuri asunto ja evvk mun " ystäviä" minkälainen..hmm kateuttako? kun eivät itse vielä asuntoja omista... surullista.



mut tärkein: YHTEYDENPITO

Siispä tämä kyseinen ihminen onkin entinen ystävä!

ei voi lähteä tiettyihin paikkoihin, ei voi muttaa pienintäkään rutiinia tuskailematta, ei saa siivottua, laihdutettua, lopetettua tupakointia ja tietysti valittaa siitä koko ajan.



Tottakai harmittaa, kun itse teen asiat mieltä painamasta enkä jaksa ymmärtää miksi ei vaan tee jotain asiaa (kuten imurointi) sen sijaan että viikkotolkulla valittaa kun ei saa sitä tehdyksi!!!



Muuten kultainen ystävä ehdottomasti.

-aina vailla jotakin

-haukkuu muita kavereitaan mulle, tulee olo että haukkuu minua myös muille

-itsekkyys, vain omat asiat kiinnostaa ja mua pitäis kiinnostaa ne vaan myös, ei kysy mitä mulle kuuluu

-kadehtiminen, dissaa mun saavutuksia ja hyvin menneitä juttuja

-jatkuva valittaminen

enpä sitte viihti pitää yhteyttä...

Se, että valittaa siitä etten pidä yhteyttä. Hei haloo. Minulla on oma elämäni ja minulle omat asiani on tärkeämpiä kuin jonkun toisen synttärionnittelut. Jos ei ole aikaa, niin jätänkö menemättä töihin jotta ehdin tapaamaan ystäviä?  Ihme roikkumista.

Tällaiset asiat ovat ystävyyssuhteiden pahimpia kompastuskiviä:

-Itsekeskeisyys

-Ei mieti mitä sanoo

-Arvostelee

- Kadehtii

-Ei sano kauniita asioita, ei vahingossakaan kehu, jos on tullut hankittua uusi auto tai tehty keittiöremppa

Eikä se, että kysyy mitä kuuluu vielä merkkaa mitään ellei sitten jaksa oikeasti vielä päälle kuunnella, että mitä sille ystävälle kuuluu.

Yksi tosi iso no no on myös se, että kun se ystävä vihdoin ottaa sen luurin käteen ja soittaa kaverilleen, niin toisessa päässä keskitytään lapsiin. Aarghh! En soita enää yhdelle kaverille sen vuoksi, että toisessa päässä on aina 4-8-vuotiaiden lauma, jonka komentamiseen menee koko puhelu. Mulla itsellä on "vain" 2 lasta, mutta olen aina pystynyt juttelemaan 5 min. ystävän kanssa puhelimessa ilman, että on sen puhelun aikana pitänyt jutella" lapsille sitä 10 krt. "Saara, et pelaa nyt" "Markku, et kääri sitä mattoa rullalle"

jatkuva koirasta puhuminen. Oikeasti, kun aikuinen ihminen ottaa koiran, elämän ainoaksi keskipisteeksi tulee yks mokoma piski. Koira sitä, koira tätä, mistään muusta häntä ei kiinnosta enää puhua. En ole eläintenvihaaja, mutta ei mua oikeasti kiinnosta kuunnella niitä juttuja ruffensa tekemistä tempuista yms.

Valittaa miten hänellä on rankkaa ja kun mies ei hoida lapsia, eikä heillä ole miehen kanssa koskaan kahden keskistä aikaa.

Muuten hyvä, mutta lapset tai ainakin toinen, on lähes joka viikonloppu mummolassa yökylässä. Muutenkin mummi ja ukki kuskaavat harrastuksiin ja hakevat koulusta. Kahden keskeistä aikaa on "vain" kaksi kertaa kuussa, siis niin että pääsevät joko kotoa itse pois ilman lapsia, tai lapset ovat poissa kotoa.

Viimeksi kun soitin, niin valitteli, miten viikonlopun teatteriin meno oli mennyt mönkään, kun mummilla ja ukilla olikin jotain omaa menoa, eikä kullannuppuset voineet olla kuin pe-la välisen yön, eikä koko viikonloppua.

Mikä tässä ehkä itseäni eniten ärsyttää, niin itsellä ei ole lastenhoitoapua (paitsi oma mies) ja kahdenkeskistä aikaa on kerran viiteen vuoteen, jos silloinkaan.