Käykö miehesi ruokaostoksilla? Ostaako halvinta vai kalleinta mahdollista?
Näin tottuneena tarkan markan vartijana huvittaa suuresti kun mieheni (n. kerran kuussa) tekee perheen ruokaostoksia... Homma menee siis niin että kirjoitan hänelle tarkasti kaikki mitä tarvitaan lapulle, meillä esim syödään halvinta leikkelemakkaraa ts. lauantaimakkaraa (=mies syö..) ja sen kirjoitan lapulle... noh, eikös mies osta aina just kalleinta! sama juttu muidenkin elintarvikkeiden kanssa! aina ostaa sitä kalleinta!
kun ollaan yhdessä ruokaostoksilla mies kerää kärryyn tottuneesti tavaraa kyllä muttei koskaan katso hintaa... minä sitten aina huomauttelen, koska minä ne ruuat kuitenkin maksan!
monesti olen hänelle sanonut että jos itse ostaisin aina kalleinta niin mulla ei pienet tuloni riittäis varmaan alkuunkaan koko kuukauden ruokiin.... vaan hänen kukkarossaan ne ostokset eivät niin tunnu kun käy niin harvoin kaupassa.
millaisia ruokaostoksia teidän miehenne tekevät?
Kommentit (15)
En usko mieheni katsovan hintaa sen kummemmin. Taitaa pikemminkin katsoa kuinka paljon rasvaa ja suolaa tuote sisältää. Terveysintoilija kun on.
Ei valitse ostoksia jotenkin vain kaikkein halvimman taikka kalleimman mukaan, vaan sen mukaan, mitä merkkiä meillä nyt yleensäkin on ostettu (eli mistä kaikki tykkää), taikka mikä sattuu häntä jostakin syystä (usein jonkin uuden ja mainion pseudoteknisen uutuusaineosan taikka muun superhienon ja mullistavan ominaisuuden vuoksi, ei hinnan takia) kiinnostamaan.
Ostaa ihan järkevästi ruokaa ja perustarpeita. Tosin jos ei ole ostoslappua taikka suullisia ohjeita ei kyllä älyä, mitä kaikkea puuttuu ja mitä kotona on, mutta se johtuu lähinnä siitä, että minä hoidan ruokahuollon suurimmalta osalta, eikä mies siis tule huomanneeksi, mitä on ja mitä tarvitaan.
Käy mieskin kaupassa.Ostaa rahatilanteen mukaan.Jos on vara niin eu kato hintoja, jos ei oo rahaa niiin tuo halpaa.
on paikallaan samoin kuin itsekkin eli ei mitään eroa.
Ja ostaa oikeastaan vain niitä merkkejä, mitä meillä yleensä käytetään. Ostaa kuitenkin vain sellaista, mitä tietää juuri nyt tarvittavan eikä " hoksaa" suurempaa kuviota: esimerkiksi minä ostan usein tarjousjauhelihaa tai -kanaa pakkaseen isompiakin määriä, hän ei koskaan.
hoitaa ostokset kuitenkin hyvin, mutta lisukkeena tulee AINA kaikkea TOSI epäterveellistä: majoneesia, sipsejä, suklaata ja kaikkea ihan yltiöpäisesti.
miksi SINÄ maksat ruoat, jos kerran yhteistä taloutta asutte? :O
En vaan voi ymmärtää perheitä, joissa on ns. omat rahat. Miksei laskuja, ruokaa ym kuluja voi maksaa yhdessä ja yhteiseltä tililtä. Tietysti molemmilla voi olla omatkin tilinsä, mutta eikö kulujen jakamiseen mene aivan tolkuttomasti energiaa ja aikaa? Ja lisäksi sitten syntyy juuri kuvailemiasi ristiriitatilanteita.
Minulle ei tulisi mieleenkään kytätä, miten halpaa tai kallista mieheni kaupasta ostaa. Rahat ovat yhteisiä ja jos tekee tiukkaa, niin sitten eletään edullisemmin ja jos taas on varaa, niin hiukan leveämmin.
Molemminpuolinen luottamus pelaa eikä koskaan tarvitse rahankäytöstä riidellä.
Miksi ei voi kokoajan elää tasaisesti? Miksi pitää välillä leveillä ja välillä köyhäillä?
Ja miksi pitää olla yhteinen tili minne sitten siirrellään jotkut tietyt määrät rahaa??
Miksi ei voi olla omat tilit ja kumpikin maksaa niistä? Rahat voi silti olla yhteisiä vaikka ne on eri tileillä.
vaan ostaa just sitä mikä ensimmäisenä osuu käsiin:p tai sitten ostaa sitä mitä on kotonakin nähnyt. kauppalistan lisäksi tulee ylettömät määrät kaikkea hyvää, mm. suklaata ja sipsejä yms. saa kahteen kauppakassilliseen uppoamaan satasen helposti ja siitä syödään vain pari päivää. mielenkiintoinen tapaus:)
mutta ei kuitenkaan ymmärrä tuotteiden kilohintoja.
Ei elämä kai luonnostaan ole tasapaksua ja aina samanlaista; tulee hetkiä, jolloin vähän köyhäillään ja sitten taas tilanteita, kun elellään herroiksi. SE mielestäni tekee elämästä juuri rikkaan ja mielenkiintoisen. Ja itse asiassa ei ole ollenkaan vaikeaa tasapainoilla, kun siihen on tottunut ja se kuuluu asiaan. Tietenkään mitään kaurapuurokuuria meillä ei koskaan ole eli aina on varaa hankkia ruokaa sen verran kun tarvitaankin.
Mitä tileihin tulee, niin tuota " omat tilit" -systeemiäkin on perheessämme kokeiltu. Kyllähän se sujuu, ei siinä mitään, mutta mielestäni se vaan ei kuulu yhteiselämän kuvioihin. Jos perustaa perheen ja jakaa talouden, niin miksi ihmeessä laskut pitää maksaa omilta tileiltä? Meillä on yksi yhteinen tili, jonne palkat yms tulee ja sieltä sitten mahdollisesti siirretään esim. matkaa tai isompaa hankintaa varten rahaa muille tileille. Nettipankkiaikana se on todella yksinkertaista! Yhteinen tili vähentää erilaisia käyttökuluja, saldosta näkee heti kokonaistilanteen, rahat ovat molempien käytettävissä - luottamus kai on itsestäänselvyys, jos liitossa kerran ollaan..?
Eli en yhtään epäile, etteikö omien tilien käyttäminen toimisi. Haluaisin vaan kuulla PERUSTELUJA siihen, MIKSI niin pitää toimia. Itsekin perustelin, minkä takia pidän yhteistä tiliä samassa taloudessa ja perheenä toimiessa parhaana ratkaisuna.
ja tuo taatusti halvinta, ellen ole erikseen jotain tuotetta nimeltä maininnut.... Meillä se pihimpi on MIES =))))
Käy iltaisin kaupassa melkein useammin kuin minä koska matkaa 10km enkä jaksa 1 vuotiasta raahata sinne kauppaan keskellä päivää
mies hoitaa n. 95% kaikista ruokaostoksista (no on töissä Prisman kanssa samassa rakennuksessa) ja on erittäin hintatietoinen. Ei osta halvinta eikä kalleinta, osaa paremmin kuin minä (nykyään) vertailla tuotteitten hinta/laatusuhteita. No on kaupan alalla töissä (joskaan ei siis kaupassa) mutta tietää tarkkaan hinnat, valikoimat jne.
Minä jos käyn kaupassa, niin ostan mitä mieli tekee enkä katso hintoja kuin vastaavaan vertaamalla (esim. otanko noita vai noita toisia karjalanpaistilihoja).
Itse käyn kaupassa todella harvoin, ja ostan mitä sattuu tai totean ettei me vissiin mitään tarvitakkaan kun ei tule mitään mieleen.
Ampukaa.
Ostaa ihan fiksusti, mutta ihan mutulla, ei oikeasti koskaan katso hintoja. Meillä ei aina osteta halvinta, mutta vältetään ylenmääräistä törsäystä kumminkin...