Ystävyys!

Milloin siitä tuli sitä että toisen pitää kokea olevan kaikessa parempi toista?

Mitä sitten kerrotkin, arjen normijuttuja esim tein tänään ruuaksi lasagnea, toisen pitää ottaa se niin että hän tekikin tämänkin paremmin.

Kun kerrot että liikkuminen jäi tänään 3000 askeleeseen vaikka kävelit töistä kotiin, koitit maksimoida kävelyn. Ystävä sanoo, mulla nyt tulee joka päivä 30 tuhatta askelta.

Hienoahan se on jos pystyy olemaan niin aktiivinen. Vaan pointtini on se että kaikki on hänelle kilpailua. 

Entäpä toinen ystävä! 

Hän kontrolloi kaikkea mahdollista. Määräilee mistä pitää tykätä. Esimerkkinä seuraava! Kävimme hänen autollaan marketissa. 

Olimme leipähyllyjen luona, nyt me ostetaan tätä glutfree leipää. Tämä tekee hyvää ja on hyvää. Mun perheessä ei ole kellään keliakiaa eikä vatsavaivoja. Sanoin että kiva kuulla että olet löytänyt sinulle sopivan hyvän leivän, tartuin ruisleipään mitä yleensä ostan ja nakkasin kärryyni. Hän nakkelee niskojaan ja tuhahtaa, ai ei kelpaa. Mitä just tapahtu?  Hänen kanssaan pitää ostaa samoja ruokia. Kun hän tekee jotain ruokaa, hän haluaa että minäkin teen sitä. No kyseessä oli lasagne. Kerran lähdin tähän. Lisäsin paistaen sipulia jauhelihakastikkeeseen. Hänelle kerroin jälkikäteen tästä, hän sanoi että et sitten voinut tehdä mun ohjeella. Hän ei vastannut 2 viikkoon viesteihini. Minä käytän paljon sipulia ja se on meidän perheen juttu.

Kaikesta pitää suuttua. 

Minä koen että ystävyys on sitä että voit olla oma itsesi, kunnioittaa toisen tilaa ja niitä asioita mistä toinen tykkää. Se tekee elämästä mielenkiintoista, olla kukin meistä erilaisia. Makuja ja mielipiteitä on monia. 

Alan olla vähän väsynyt tälläisiin temppuilijoihin. En halua muuttaa ketään, enkä alkaa itse miellyttämään muita, muuttamalla toisten mieliksi mieliväriä, terveellistä ruokaa mistä tykkään, mitä kirjoja luen, leikkaa hiuksiani lyhyeksi kuten jollain muulla, syödä tiettyä purkkaa, käyttää tiettyä lenkkarimerkkiä, mennä nukkumaan samaan aikaan, käyttää vain tietyn ketjun kuntosalia. Lista jatkuu..

Kun kohtelen kaikkia ystävällisesti ja annan kunkin ihmisen elää tavallaan, ei näköjään riitä.