Laihduttajat!kuinka te tsemppaatte itseänne jatkamaan?

Minulla laihis ei onnistunut vuosi sitten, kun en saanut oikeaa ryhtiä ja asennetta peliin. Nyt on toisin ja kadotettuja kiloja 7kk aikana on takana 11kg - suunnilleen saman verran vielä edessä...



Olen nyt liikkeellä sillä asenteella, että [b]kyseessä on elämäni viimeinen laihdutus[/b]. Tämän jälkeen olen normaalipainoinen loppuelämäni. Minulla ei siten ole mihinkään kiirettä ja ajatukset kuten: " No joo, kesään on enää niin vähän aikaa etten kuitenkaan ehdi laihtua mahtuakseni niihin ihaniin sortseihin tai kesämekkoon" joutavat romukoppaan. Tiedän, että jos en tänä kesänä ole toivomassani kuosissa niin ehkä seuraavan olen. Kesiähän tulee ja menee :)



Samoin suhtaudun " repsahduksiin" joita minulla ei siis enää ole. Jos jonain viikkona on juhlat tai muuten vaan tulee syötyä pullaa, karkkia tms niin en masennu ja ajattele " Se siitä laihiksesta, olishan se pitänyt arvata etten mä ikinä laihdu" . Ehei - otan tilanteen vastaan, saatan harmitella että [b]tämän viikon tulos jäi huonoksi[/b], mutta seuraavalla viikolla lähden taas nollasta, tavoitteena elää keveämmin ja nauttia liikunnasta sekä keveämmästä olosta. Vaikka taistelu on hävitty, sota voidaan silti voittaa ;-)



[b]Elän niin, että nautin tästäkin hetkestä enkä koe menettäväni mitään, vaikka laihdutan.[/b] Tämän asenteen kun saat päälle, sinua ei estä mikään! Sinähän onnistut! Jokainen grammojen pudotus ja vyössä seuraavan reiän käyttöön ottaminen saavat huulillesi leveämmän hymyn aikaan. Tai ensialkuun jo se, että ylipäänsä alat taas käyttää housuissasi vyötä - mistä minä lähdin liikkeelle. Opettelin nauttimaan uusista kevyistä mauista, jotka sopivat juuri minulle: porkkanatikut maistuvat ihanan makeilta, rahka ei kaipaa seurakseen aina sitä kermaa ja sokeria vaan maustettu kevytjugurttikin ajaa saman asian, raejuuston sekaan voi laittaa iänikuisen ananaksen sijaan raastetun omenan ja kanelia, vaalean leivän sijaan rukiisesta saat samat kalorit mutta paljon enemmän hyväätekeviä kuituja ja leivällä maistuu juuston sijaan kevyt kinkku ja paprikasuikaleet tai tomaattiviipale jne jne.



Jokohan tässä tuli saarnattua ;-)



Liikunta on yksi tärkeimmistä - sen ilon kun löydät, tulokset tulevat kuin itsestään ja saat syödäkin enemmän. Minulle kitudieetit eivät sovi laisinkaan, vaan niiden seurauksena alan vaan ahmia, joten päädyin noudattamaan n.1600kcal kaloritavoitetta, johon (täytyy myöntää) olen päässyt viime kuukausina aika harvoin, mutta sehän vain hidastaa tavoitteisiin pääsyä. Ja aikaahan tässä on - koko loppuelämä :)



Emo

* jo pienikin pudotus viikon aikana kannustaa eteenpäin (toisaalta jos on tullut lisää painoa, haluaa nekin grammat/kilot pudottaa äkkiä..)

* kaapissa on esim. muutamia hyviä farkkuja, jotka ei oo sopinut päälle, MUTTA myös on sellasia, jotka on jo jääneet suuriksi, joten toivoa on että ne pienetkin saattaa vielä joskus mahtua päälle ;)

* muiden kommentit " Sä oot laihtunu!" tuntuu mukavalta, kun itse sitä ei välttämättä huomaa



Siinä nyt jotain.. Tuo liikunta on ainakin mulle semmonen juttu, että se aloittaminen on siinä se vaikein osuus! Mutta kun on esim. viikon ajan lenkkeillyt, sitten onkin jo pakottava tarve jatkaa. Ja plussaa on tietty se, jos se on tuottanut tulosta edes sen muutaman sadan gramman verran!



Se on vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni, jos päättää tosissaan laihduttaa. Ja siihen pitää asennoitua tietty siten, että se on aikaa vaativa projekti, jos haluaa saada pysyviä tuloksia aikaan. Mä en ainakaan usko näihin dietteihin - alkuun niillä voi päästä hyvin, mutta ei niitäkään voi loppuelämäänsä noudattaa, joten mun mielestä maltti on valttia tässäkin asiassa :)



Zemppiä sinulle!

Olen vuosi sitten ollut 12 kg painavampi ja olen nyt omassa tavoitepainossani ja siinä aion pysyä.



Itse aloitin painonpudotuksen sillä päätksellä, että tämä on viimeinen kerta kun pudotan painoa. En ajatellut sitä laihdutuksena vaan pysyvänä elämäntapojen muutoksena. Annoin itselleni RUNSAASTI aikaa, en odottanut ihmeitä muutamassa kuukaudessa. Tavoite oli tosiaan -12kg ja annoin itselleni aikaa reilun vuoden. Tuosta vuodesta on edelleen muutama kuukausi jäljellä ja tavoitepainoni saavutin jo viime vuoden lopussa. Eli yllätin itseni positiivisesti.



Kirjasin ylös ne asiat, joissa oli korjattavaa, tein listan niistä jotka minua motivoivat. Listalla oli mm. haluan mahtua pienempiin vaatteisiin, haluan voida hyvin, haluan olla esimerkki omille lapsilleni.



Pidin päiväkirjaa, johon kirjasin KAIKEN mitä söin. Kerran viikossa punnitsin itseni ja kirjoitin sen päiväkirjaan. Kirjoitin päiväkirjaan niistä vaikeista hetkistä ja repsahduksista sekä syistä, jotka johtivat huonoihin hetkiin.



Ja minulla avain painonpudotukseen oli LIIKUNTA. Aloitin liikunnan sauvakävelyllä. Ensin tein 6 kertaa viikossa ½tunnin lenkin. Ei paljoa kerralla, mutta juuri sen verran että jaksaa hyvin ja jää hyvä mieli ja tekee mieli lähteä uudelleenkin. Pikkuhiljaa lenkit pitenivät ja toisaalta en käynyt enää ihan kuutta kertaa lenkillä vaan 4-5 pidempää lenkkiä. Ja muutaman kuukauden kuluttua aloin kaivata jo jotain muutakin. Nyt käyn kuntosalilla, spinningissä, jumpassa ja juoksen sekä sauvakävelen, ihan fiilisten mukaan. En ole yhden lajin ihminen vaan haluan vaihtelua.



Opin myös, että herkutteluhetkiin ei tarvita jättipussia karkkia vaan pikkupussi riittää ja suklaalevyn sijasta voi ottaa suklaapatukan. Se on ihan yhtä hyvää. Vaatii toki paljon itsekuria tyytyä siihen pieneen suklaapatukkaan tai pikkupussiin karkkiin, mutta saattaa toimia yllättävänkin hyvin. Meillä ennen la-iltana minä ja mies saatoimme syödä suklaalevyt kumpikin ja sitten vielä jättipussi karkkia päälle. Nyt meille riittää pienet suklaapatukat ja pikkupussi karkkia puoliksi.



Tässä tuli nyt paljon asiaa muustakin kuin motivoinnista. Toivottavasti oli jotain iloa:)

Jos tuntuu, että tekis tosi paljon mieli jotain epäterveellistä hyvää tai ei jaksais lähtä urheileen nii ei muuta ku joku h&m:n tai muu katalogi esille ja siitä alkaa selaamaan nii mieluummin syö omenan ja lähtee kunnon hikilenkille! Mulla ainaki just noita katalogeja selaillessa tulee sellanen olo että nyt pitää laihduttaa! Tämä toimii! = )



Edellisistä sai kyllä jo hyviä vinkkejä! Kiitos vaan!



Minulla myös sellainen ajatus tän laihdutuksen takana, että ihan sama kuinka kauan kestää, että olen siinä ihannepainossani, kunhan saan elämäntapani kunnolla remonttiin, ettei tartte jatkuvasti olla miettimässä uudenlaista dieettiä tai poppaskonstia.



Tsemppiä kaikille!