Hoi 2v. poikien äidit!

meillä on toukokuussa 2005 syntyny poika ja autot on mieluisin lelu! kyllä se hetken jaksaa palapelejä tehä yksin ja yhessä, samoin rakennella. mut harvemmin tosiaan yksin. en oo asiasta yhtään huolissani, kyllä se oppii rakennuspuuhatkin! meillä on myös semmonen junarata ni muksu turhautuu jos ei saa sitä koottua eli apua tarvii. ei varmaan tonikäsen täydykään osata rakennella. tai siis ei varmaan siks rakentele ku turhauttaa ku ei kauheen hyvin vielä ite osaa. voihan sitä joskus yhessä rakennella ni harjaantuu!

Meillä 2v4kk poika on kova tekemään palapelejä. Joka päivä tekee monta palapeliä joissa on 12-15 palaa.

Tehdään usein yhdessä, mutta osaa tehdä yksinkin palapelin valmiiksi.

Autoilla leikkii vähemmän. Legojakin jonkun verran rakentaa.

vaikka kyllä palapelejä ja legoilla leikitään välillä, niin kyllä nuo pikkuautot on ihan ykkösiä meidän pojalle. Tykkää myös piirtää ja maalata sormiväreillä.



Onko teillä joku syy miksi sitä motoriikkaa pitäisi harjoittaa? Itse en ole ajatellut, että asioita pitäisi erityisesti harjoitella, ne tulevat sitten itsestään. Ja kai ne neuvolassa sanoo, jos jossain jää jälkeen... olenko liian luottavainen siihen että lapseni oppii omaa tahtiaan?

Meillä poika siis jo vähän vanhempi, mutta on ollut sen kaksi v:kin. Autot oli kova juttu ja junarata, kun joku sen rakensi. Hermo tosin meni, kun se rata joskus meni leikin tuoksinassa rikki. Tykkäsi legoista, kun joku toinen rakensi hänelle autot :) valmiiksi. Ei meillä ainakaan osannut suunnitella vielä tuolloin omia rakennelmia, nyt on 3.5 ja osaa. Me rakensimme (mies pääasiassa) hänelle helppoja juttuja ja sitten oppi siinä sivussa itsekin. rakennamme hänelle edelleenkin sellaisia monimutkaisempia juttuja. Palapeleistä tykkäsi kyllä, mutta nekin oli kivempia äidin kanssa, olin tosin vieressä ja ohjailin, mutta en laittanut paloja paikalleen enkä suoraan sanonut minne pitäisi laittaa. Teki siis oikeita palapelejä että legojen kanssa puuhaaminen ei ollut hienomotoriikasta kiinni, ennemminkin hahmottamisen kehittymättömyydestä. Sanoisin, että kyllä se siitä, oppivat ajallaan ja jos haluat auttaa, niin rakenna edellä, poika rakentaa sitten joskus perässä ja saat hänet innostumaan asiasta.

Duplot ovat olleet syntymästä asti talossa, ja niitä on hypistellyt siis jo vauvasta lähtien, samoin tuo nuppipalapeli. Täytyis vaan hankkia sellainen isompi palainen palapeli, jotta sitä pääsisi tekemään. Tavallisia legoja en kyllä alle 3-vuotiaalle antaisi, meillä ne menisi suuhun alta aikayksikön...



Jos nyt noista " kehittävistä" leikeistä puhutaan, niin meidän poika ei ole paljoakaan kiinnostunut kirjoista. Kaikki pahviset vauvakirjat on revitty ja syöty siihen kuntoon, että lukemiseen niistä ei paljoa ole enää...

Esikoinen tykkäs kovasti rakentaa dubloilla ja alkoi kiinnostua palapeleistä varmaan joskus kahden hujakoilla. Tämä nuorimmainen on sitten sen verran riehakkaampi tapaus, ettei sille voi oikein edes antaa kumpaakaan: legot lentää rappusista alakertaan ja ne vaan levitetään joka paikkaan ja palapelin palat pistetään suuhun. :/ Hänen kaksossisarensa sitten taas olisi kiinnostunut molemmista, mutta eipä niitä voi juuri ilman valvontaa heille antaa (eli ei koskaan...), mutta toivon että tämä nuorimmainen tästä vielä rauhottuu joskus... Kaikki ei ole vain kiinnostuneita sellaisesta. Hänelle on lähentä sydäntä autot ja pallot ja kaikki liikunnallinen.



T: Piia x 3 muksua

pojalla ikää 1v9kk. Ja nuppipalapelejä teki mieluiten n1v4kk iässä ja sen jälkeen ei oo enää kiinnostanut. Turhautuu nopeesti, jos joku pala ei mene heti paikoilleen ja käskee äidin tehdä loppuun. Oikeita palapelejä ei osaa yhtään.



Dublot alkoi kiinnostaa viime aikoina suuresti. Dublojen paloja on juuri nyt oppinut laittamaan kiinni kunnolla toisiinsa, sekä irroittamaan. Sitä ennen turhautui kun ei saanut toimimaan kunnolla. Tätä ennen on rakennellut aika paljon torneja puupalikoista. Yleensä aina n.7puisenpalikan tornin kasaa, kunnes vahingossa tönäisee aina hihalla tai jalalla tornin kumoon. Sitten menee hermot homman ja lopettaa palikoilla leikkimisen. Eli pettymykset leikeissä vie leikkimishalut kyseisellä lelulla helposti hetkeksi aikaa. Autojen kanssa ei tälläisia pettymyksiä voi tulla joten kaipa ne siksi on kaikkein mieluisimpia leikkikaluja. Dublon autoilla tykkää leikkiä eniten kun niihin saa niitä ukkeleita ja eläimiä kyytiin ajelemaan. Ja leikkii mielellään myös " nukkekotia" nillä ukkeleilla. Eli selittää mitä ne tekee ja mihin ne menee autolla (täti menee kauppaan, kylään jne. Setä istuu.) Ja ukkelit myös juttelee toisilleen (vauvapuhetta tai oikeaa) tai äidille. On kyllä aika hauskaa seurata näitä mielikuvitusleikkejä sivusta. Äitikin osallistuu mielellään näihin nukkeleikkeihin, kun ne on vähän mielenkiintoisempia kuin pelkkä auton työntely ja pörinä:)



Leikkiikö muiden samanikäiset pojat jo näin nukeilla?? Meillä poika myös hoitaa vauvanukkea (vaikka ei oo nähny mallia vauvanhoidosta). Eli kantelee, vie syöttötuoliin, syöttää, halaa, pussaa, juttelee+laulaa sille, kävelyttää, tanssitta, laittaa nukkumaan, käyttää potalla, antaa leluja käteen, leikkii että tuli pipi nukelle ja puhaltaa...Toimii niinkuin hoitaisi vauvaa. Eli siis matkii juttuja joita minä teen pojalle:) Nallet tai muut pehmolelut taas ei kiinnosta yhtään tippaa.



Kirjoja meillä lukee itsenäisesti, eli hakee itse kirjoja ja selailee. Ja äidin sylissä katsellaan myös useamman kerran päivässä kirjaa. Ei jaksa kuunnella luettuja tarinoita. Keskustelemme yhdessä vain mitä kirjan kuvissa näkyy. Puhuu jo aika hyvin, joten tykkää varmaan siksi kirjojen selaamisesta äidin kanssa. Selaa myös aikakausilehtiä (repimättä) ja katselee niistä kuvia.



Kaikki nappeja sisältävät tekniset laitteet ja lelut on kuitenkin kaikkein mielenkiintoisimpia leluja. Esim lasten puhelin, taskulaskin, kassakone jne. Kaikkia nappeja on pakko päästä painelemaan kylässäkin. Hellat, lamput, telkkarit yms vaan kärsii:(