♥ Hyvää Viikonloppua Syysystävät 04 ♥
Kommentit (45)
Luin eilen Kari Hotakaisen kolumnin (en enää muista missä lehdessä). Juttu kolahti. Meille kaikille on varmasti joskus sanottu, että nyt on korkea aika aikuistua, ottaa vastuuta tai muuten vaan ymmärtää tilannetta paremmin. Hotakainen ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä tällä tarkoitetaan. Ei enennen kuin nyt, vähän alle 5kymppisenä. Aika kuluu nopeasti ja yhdessä hujauksessa vaippaikäinen menee ripille. Vanhemmat ja viisaammat ovat yrittäneet kertoa, että nauti hetkestä, tartu tilaisuuteen.
Miten osaisikaan aina raskaan arjen keskellä muistaa, että elämme elämän parasta aikaa. Miksi arvon ymmärtää, vasta kun sitä katsoo jälkikäteen.
Tässä päivän kysymys: mikä asia on tänään hyvin ja ihanasti?
Minä olen iloinen, että on vapaapäivä ja sain aamulla hyvää tuoretta kahvia (mies oli eilen puhdistanut keittimen ja olin ostanut vastajauhettua tummaa kahvia)
Hyvää lauantaita kaikille.
PL
Meillä ollut poikkeuksellisen aikainen aamu. Tyttö heräsi jo puoli seitsemän ja meillä se on aikaista. Olisi ollut kyllä ihan kiva nukkua vaikka tunnin pidempään kun kerran on vapaapäivä mutta ... No, aikainen mato jne.
Ynis, toivottavasti on mukavat avoimet ovet :) Ystäväni idea on kyllä ollut toimiva ja hauska, jo monta vuotta.
Pilen referoima Hotakaisen kirjoitus (tai pääajatus siitä) kyllä kolahti myös täällä. Joskus bussissa mietin kotimatkalla että oikeastaan kaikki on nyt kuitenkin tositosi hyvin vaikka väsyttää täysillä ja ollut kamala, henkisesti raskas päivä töissä ja/tai kaikki muukin tuntuu sillä hetkellä rasittavan. Silti kun yritän miettiä kokonaisuutta, saatan saada itselleni aikaan sellaisen lämpimän ailahduksen, joka kestää muutaman sekunnin. Ja kummasti taas jaksaa. Niin, ei se kai ihan siihen juuri hetkeen tarttumista ole mutta sama ajatus kai taustalla.
Niin, mitä juuri tänään ja tässä on hyvin eli PilenG. Meillä on vapaapäivä, mieskään ei ole töissä ja saamme olla kolmistaan. Ollaan kaikki terveinä juuri nyt, kukaan ei köhi tai nenä valu tai kurkku kipeä (jippii!!). Ja me ollaan jo tehty viikonlopun ruokaostokset :)
Pinoja olen silmäillyt mutta en juuri voi sanoa lukeneeni. Joten taidan hakea toisen kupin kahvia ja lukea tarkemmin mitä teille kaikille kuuluu. Vauva-arkeen ainakin jaksamista Enkelille, Äitikuulle, Reelille. Siitä vauva-arjesta on muuten tosi kiva lukea.
Niin, ja Enkelille vielä siitä imetyksestä (se jäi mieleeni). Voin oikein hyvin ymmärtää sinua! Kokonaisuuden kannalta järkevä päätös vaikka tunnepuolella varmasti vaikeaa. Pääasia että voitte kaikki hyvin ja teidän on hyvä olla!
Ankkis, kiva nähdä huomenna :)
Siis sitä kahvia.....
Alli
Tänään on hyvin: mies ja poika lähtivät kaksin Lahteen kuusenhakuun. ja mulla on omapäivä seuraavan kerran sitten puoleen vuoteen.(ovat yötä). Mieli on jostain syystä ollut alavireinen,mutta mies ymmärsi eikä hermostunut kun äsken itkua puhelimessa tuhersin.
(varattuna on kaupungille ripsien ja kulmien laitto : )
Hei! Onko muilla raskauden lopussa ollut tällästä alakuloa? Uskon et mulla tää liittyy näihin juttuihin mitä meillä on ollut tän raskausajan aikana,muutto,uusi-vanha asunto ja sitä kautta osittain parisuhteen kiemurat. Ehkä isoimpana toi parisuhteen kriisiytyminen kesällä ja vaikka siitä on menty yli ,niin aikajoin mua ahdistaa,just siis se, et on ollut tätä vaikeutta ja toisalta nyt pitäis elää elämän parasta aikaa!!!! pelottaa sekin et miten jaksaa sit kahden pienen kanssa,mulle ehdottomasti se tärkein apu jaksamiseen on se tunne et miehen kanssa menee hyvin!! ja jotenkin on ollut asioita joista mun on vaikee päästä ihan nopsaan yli ja sit loukkaannun tosi pienestä ja kaipaisin huomiota yms yms.... Tuntuu pahalta ettäei olekaan niin varma olo toisen suhteen kuin aikaisemmin ja se ahdistaa,....kun on nämä pienet jotka tarvii meitä molempia. Ja toisaalta ahdistaa tälläset tunteet, kun aika vasta menty naimisiinkin,toisaalta meillä on ollut paljon muutoksia ja asioita aika lyhyen yhdessäolon aikana......
Oon vaan ajatellut että nyt elän tässä hetkessä ja koitan sietää tätäkin oloa,välillä on ihan hyviäkin hetkiä,mutta silti semmoinen kumma pelko on takaraivossa että mitenkähän tästä selvitään. Ja-just se ahdistaa että ihmiset puhuu,hei elät nyt elämäsi parasta aikaa.
Äh,tää pinon julksisuus ärsyttää,saatan kirjuutella enempi sähköpostiin vielä.
nyt siis valmistautumaan kaupungille menoon!!
tiivii,alakuloisena,mutta ei kai sekään niin vaarallista
aikana.En tosin tiedä olleista tilanteistanne mutta kyllä itselläni heittelee tunteet,epävarmuudesta ja ahdistuksesta ,iloon ja onneen.
Vaikka lapsia jo entuudestaan on uusi raskaus/vauva aina uusi ja tuntematon asia joka on edessä.Joka kerta sitä miettii miten pärjätään ja jaksetaan.Ja eihän sitä voi tietää mitä edessä on...
Mun pitäsi alkaa parturoida perheen ja muutaman sukulaisen päitä ja kiinnostus tasan 0.
Tänään emme sitten tee mitään.Toisinsanoen emme mene minnekkään.Olemme vaan.Päiväsaunaa lämmittelen.Leipoakkin vois.Mutta ihan vaan kotosalla.Lapset rakentelee majoja ja sotkua jokapaikassa mutta tänään en välitä=)
Rentouttavaa lauantaita kaikille!
L+5+rv 26+
kävin aamulla hakemassa loput lahjat. Lupauduin ostamaan isovanhempien puolesta lahjat lapsille, kun tiedän, että heille kaupoissa on epämieluisaa. No, en mäkään sitä rakasta, mutta helpompaa se mulle on. Olin ajoissa liikkeellä ja sain kaikki mitä hain ja ilman jonoa ja hikeä. Mukaan tarttui pöytäliina (olen hullaantunut Finlaysoniin ;) ja kynntilöitä. Nyt on ruokailutila oikein tunnelmallinen.
Lapset leikkivät junaradalla. Ei tietoakaan unista. Enkä jaksa tapellakaan. Menevät sitten illalla helposti nukkumaan. Tai sitten eivät.
Sydänten huovutuksessa olen käyttänyt apuna piparimuottia. Huomasin, että niistä tulee kauniimpia kun ei huovuta liikaa. Taidan jatkaa sitä homma, niin saadaan lisää tunnelmaa.
Voi Aavis, kurjaa että oksutauti jyllää. Pikaista paranemista.
Heihei.
Tunti sitten oli täysi hulina, nyt täällä on vain minä ja lapset:) Lisää vieraita odotellaan. Pitäis ainakin olla tulijoita. Kivaa, jos tulee illemmallakin, niin ei jää ilta pitkäksi.
Minä olen tyytyväinen, että asiat ovat tänään sujuneet ihan hyvin. Koira tosin oksensi kerran, mutta saattoi johtua kummipojan tiputtamasta näkkärinpalasta, jos nielaisi sen kokonaisena. Oli kyllä ulkonakin tehnyt löysän kakan, mutta on kuitenkin pirteä ja söisi kyllä mitä vaan:) Ei siis ainakaan voi huonosti.
Olen tyytyväinen myös siihen, että jaksan ihan hyvin aikaisesta aamusta huolimatta. Jotenkin on hyvä mieli itsellä.
Pile, serkkuni osti Finlaysonilta Tampereelta joulupöytäliinan 15 eurolla. Oli aika isokokoinenkin ja vaikutti kivalta, vaikka oli pakkauksessa eikä kokonaan nähtävänä. Minä kaipaisin tavallista pöytäliinaa, kun meillä on vaan jatkettuun pöytään sopiva. Tarvisin pienemmän. Nyt ei voi kattaa liinan kanssa pöytää, jos tulee vieraita pienempi määrä ja pöytä on normaalikokoisena. Meillä on vaan sellainen kaitaliina ja se on aika tylsä. Pitäis joskus katella, jos löytäis sopivan liinan.
Pieni neiti on katsomassa Nalle Puhin joulua. Ehkä esikoinenkin, tai sitten leikkii itsekseen.
Olen muuten myös iloinen siitä, että aurinko on näyttäytynyt parina päivänä! Nyt en ole viitsinyt laittaa ulkotuliakaan palamaan, kun on ollut sen verran kirkasta. Ehkä kohta kuitenkin:)
Kivaa päivänjatkoa kaikille!
T: Ynis
Tämä ainakin on tänää hyvin..mies on kuvaamassa,poika synttäreillä,typy nukkuu..Aamullakin nukuttiin ysiin asti(puol8 alkaen kyllä kuuntelin typyn yskää mutta aina torkahin uudestaa)
Onko 6vuotiaan mieli ailahtelevaisempi kun raskaana olevan naisen??
Esim.tänä aamuna kaikki oli hyvin,lapset leikki ja poika teki lentskareita.Käytiin aamupalalle kielsin poikaa rämppäämästä kyttelikköä päälle ja pois ja kielsin menemästä pankomaan mun laatikoita.Kielto saa uhma reaktion,pojan ilme muuttuu ja kädet on nyrkissäet múahan et komenna!Seuraavaksi poika kävikin itkemään etten tykkää hänen tekemistää jouluenkeleistä!!Mä oon ihan pihalla!!!!
(enkeleitä oli illalla oikein erikseen kehuttu,on nimittäin ekat askartelut mitä poika on ikinä innostunu kotona tekemään!)
Kurjuus Aavis oksua :-( Paranemista!
Kiitos Pilelle poskarivastauksesta.Onhan mullaki niitä ollu,toivos vaa et menis pois ilman lääkkeitä-mut voiko mennä??ja samalla kummittelee mielessä se ku sairaala jouduin poskaritulehuksen takia..No vklna en päivytyksee ainakaa lähe,et katellaa..
Ynikselle kivaa vieraspäivää :-)
Enkeli:ihana kyllä jos Mini alkaa nukkua ja voida paremmin!Toivottavasti pian nähtäs!
LAitettii eilen kuusi :-)Valoja en kyllä löytäny et täytyy ostaa..ja joululiinan tahdon minäkin!Viimejouluna oli vaa kaitaliina ku typyhän veteli kaikki ja sitä enne pienempi pöytä eli liinan ostoon:-)
½tunnin päästä pitää hakea poika.Illalla srk:ssa glögi-ilta..tarkotus olis sinne yrittää mennä.
jatu
G: Tänään hyvin: Meillä on ihanat lapset, jotka nyt unilla yhtä aikaa, Minille on alkanut päiviin tulemaan rytmiä! Mini nykyään nukkuu kahdet unet partsilla ja illalla vielä kantoliinassa yhdet! Ostin Peanut Shell kantoliinan -aivan ihana päällä, joustavaa microfleece kangasta! Vinkiksi vauvaperheisiin!
Voi että, väki laittelee joulua, ostelee liinoja jne. Meil on jouluvalot, mut siihen taitaa jäädä, tän hetkinen joulutunnelma tulee piparitaikinasta, jota TAAS syön..järkyttävää..
Tiivii, tuttuja tunnelmia oli! Mä murehdin loppuraskaudessa kovasti, et miten pärjätään ja monet kauhukuvat pyöri mielessä. Ja kamalahan meillä alku olikin, onneksi pian helpotti. Vaikka on tässä omat hommansa, lähinnä ton uhmiksen kanssa..
Siitä tuleekin mieleen G: MITEN REAGOIT uhmakohtauksiin? Jaksatko olla kärsivällinen aikuinen vai mitä tapahtuu..? Mulla palaa pinna tosi herkästi ja ärsyttää ja tekis mieli viskata lapsi kuuseen, vaikka tiedän, et normaalia ja ikään kuuluvaa. Nean nykyinen hitti on heittäytyminen aivan lötköksi pukiessa ja sit läpsiminen ja voi ETTÄ se on raivostuttavaa!!! Ja Nea vaan nauraa..tai suuttuu enemmän. Haluisin niin kitkeä ton läpsimisen pois, mut mikään EI MIKÄÄN auta. Joskus kun oon ollut näinä viikkoina ihan poikki ja itkuinen, oon purskahtanu itkuun, kun uhmakohtaukset on vaan olleet ihan liikaa..ja sit Nea pyytää anteeks ja haluaa halata. Ja mua ärsyttää oma käytös, kun haluisin pysyä tyynenä..
Jatu, voin kuvitella, et vielä haastavampaa 6-vuotiaan kanssa! Voimia! Glögi-ilta kuulostaa kivalle, meettekö kaikki? Voi kun itekin pääsis johonkin..
Ynis, kivalta kuulostaa avoimet ovet! Voi kun meilläkin olis jotain tollasta kivaa. Vähään aikaan nähty ketään kavereita näiden sairastelujen takia ja alkaa jo hieman mökkihöperöityä tänne kotiin.. :-/
Mini on kyllä aivan ihana. Maha tuottaa vaan edelleen ongelmia, kun joudutaan antamaan Levolacia, et toimii. Tosin eilen teki ihan itse vähän kakkaa. Voi kun ois jo tiistai ja se altistus. Edelleen ahdistaa, et mihin ihmeeseen saan Nean siksi aikaa..
Nyt kyllä piparitaikina pursuaa korvista ja pitäs jotain suolaista saada.. Possu poistuu paikalta..
Enkeli1 ja Nea+Mini
on olla yksin kotona!!!!
Kaupungilla pikaisesti ripsien laiton jälkeen,miehelle sain ostettua yhden peruspaidan ja Kalle päätälon, " montussa ja tellingissä" . Mukaan tarttui myös vessanmatto,jossa 2 isoa sydäntä. Supisteli niin et alko oikein pelottaa,kävellä ei kärsi yhtään pidempään,onneks ens viikolla on äitiyspoli,niin tulee kohdunsuu tarkistettua.
Enkeli uhmagllup,pyrin olemaan tyyni ja johdonmukainen,mutta viiemaikoina tää raskausväsymys tekee tepposia ja se on saanutkin mua pelkäämään miten jaksan sit kun msutasukkaisuus tuo oman lisänsä uhmaan ja toisaalta tulee oleman kova pala pojalle nyytin tulo. Ongelmakohdat on kanssa uloslähtö ja päiväunet,kotona. Aivan kun toi teitäis että mä olen niin kömpelö jo et on yhtä tuskaa jos heittäytyy veteläksi tms!!!! Päiväunille eilen ei millään,kuskas kaivinkoneita yms sänkyyn ja järjesteli niitä,ei siinä mitään,jos ois omassa sängyssä hiljokseen touhunnut,mutta pomppi koko ajan hakeen uutta unilelua tms. Sit alko pomppiminen sängyssä!! ja mä hermostuin niin et aloin huutaa ja vein kakki tavarat kappiin ,siitä sitte alkoi lapsi parkua lattialla,lopulta tuli sieltä lattialta mun viereen, ihan surkeena molemmat ja nukahti kainaloon ja mäkin nukahdin. Oikeesti tilanne vaati varmaankin sen et ymmärsi et nyt loppu temppuilut,mutta se oma hermostuminen silti ahistaa,sitähän voi olla jämäkkä vaikkei huuda,siis harmittaa vietävästi se et ite menettää maltin noissa tilanteissa. kun teitää että tää kuuluu lapsella ikään,mutta raskaaksi tekee just tää oma olotila,kun on ite niin kömpelö ja väsynyt.
Lisäksi poju on hirveästi mun perään nyt,oikein tuntuu pahalta sit olla erossa monta päivää synnytyksen aikaan. Toivoisin vaan itselleni hirveästi hermoja ja hermoja ja hermoja tulevan varalle.
Nyt meen lepään ja huomenna aamusta sit pikkuisen siivoan!
tiivii ja mahavauva 30+3 ja pikkuV serkkulassa (on jo ikävä)
Niin, voisin kirjoittaa lähes samoin kuin Tiivii. Paitsi että en ole raskaana. Mutta kyllä mä väsyneenä välillä unohdan olla se aikuinen. Aika lujasti saatan silloin huutaakin. Ja kauhea morkkis jälkeenpäin. Tytön alahuuli väpättää ja sanoo värisevällä äänellään " äiti huusi *****:lle (tytön nimi)" Välillä vaan ne tilanteet ovat niiiiin uuvuttavia - vaikka en minä silti omaa käytöstä yhtään halua puolustella. Päinvastoin. Mutta en omaa aina niitä lehmän hermoja. Noin niinkuin muutenkaan, ylipäätään. Mutta kovasti yritän sellaisia kehittää. Kai harjoitus tekee mestarin.
Sitten on onneksi päiviä että tuntuu ettei tyttö saa pinnaani millään katkeamaan. Ihmettelen silloin joskus itsekin mistä se voima silloin tulee, että jaksaa. Väsymys ja stressi on mulla (varmaan kaikilla) se pahin yhdistelmä että reagoi yli.
Meilläkin, muuten, bravuuri on tuo löysäksi spagetiksi heittäytyminen. Ruuan kanssa tahallaan sählääminen on mulle takuuvarma punainen vaate! Että se osaa ottaa pannuun ja lujaa! Tyttö katsoo alta kulmien ja odottaa että jompi kumpi meistä, minä tai mies, katsotaan. Sitten saattaa kaataa aivan tahallaan maitoa lattialle tai heittää jotakin ruokaa. Huoh. Onko hänellä tosi huono muisti vai mikä mutta aina tuosta on seurauksena se, että tyttö poistetaan pöydästä. Ja siitä taas seuraa tytön taholta kamala huuto. Mutta sitten taas sama rumba jopa samana päivänä toisella ruokailukerralla. Niinpä niin. Vanhemmuuden iloja.
Alli
Kävin kuusivuotiaan kanssa Ikeassa. Mukaan tarttui muutama lahja, lipasto olohuoneen nurkkaan ja ennen kaikkea verhorenkaita jouluverhojen ripustamista varten. Minne lienevät muutossa entiset kadonneet. Yllättävän vähän oli hälinää ja vilskettä, mutta me oltiinkin siellä aika lähellä sulkemisaikaa.
Mies ahkeroi keittiössä. Nyt siellä valmistuu joulusinappia, aamupäivällä siellä imeltyi pottutolleri ja eilen mies teki porkkana- ja lanttulaatikkoa. Minulle jää ne mukavimmat hommat kuten piparitalon tekeminen, ehkä sen jaksaisi huomenna väsätä. Niin ja tässä koneella kun istun, niin tuota äikän didaktiikan esseetä olen periaatteessa tekemässä, se ei vaan oikein etene.
Kiitos kysymästä Pilette, ei ole vielä osunut sitä lelukuvaston nukensänkyä kohdalle. Ikeassa oli ihan nätti nukensänky jonka käyn hakemassa jos ei huomisen Sellon reissulta Allin kanssakaan löydy sitä oikeaa, valkoista nuken kerrossänkyä. Kivaa nähdä huomenna, Alli!
Galluppiin: Tänään on mukavaa. No se, että mies ahkeroi keittiössä, että Milolla on ollut kivaa kaverinsa luona, se että Ikeasta löytyi kaikkea kivaa, se että aurinko on paistanut, se että eilen näin revontulia kun kävin kaverin kanssa sauvakävelyllä (ihan totta!), se että mies on kulta, se että Lilli laulaa joululauluja keinuen puolelta toiselle ja moni muu asia. Oikeastaan elämä hymyilee :-)
Toiseen galluppiin: Juuri nyt on ollut sellainen kausi että olen onnistunut säilyttämään hermot uhmiksen kanssa. Tosin kovin pahoja uhmiskohtauksia ei ole ollutkaan. Ja minulla on salainen ase: Jos Lilli ei anna minun auttaa niin veljien apu kelpaa yleensä silti. Joten pyydän pojat apuun :-).
Kiva että imetyksen loppuminen auttoi Minin vointiin. Oikea päätös, vaikka varmasti raskas äidille. Halaus Enkelille!
Supparit hus pois Tiiviiltä vielä!
Nyt Lilli huutelee syliin, täytyy mennä.
Puss och kram,
Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Enkeli, ihanaa että Mini nukkui paremmin. Todellakin, tytöt tarvitsevat enemmän Sinua kuin Mini imetystä. Vaikka varmasti on vaikea päätös, en halua ollenkaan sitä vähätellä. Olette olleet paljon mielessä.
Oon lähdössä ystävän 30v-juhliin, ravintolaan syömään. Tosin ei muhun mitään enää mahdu, vauva alkaa työntää milloin mitäkin ruumiinosaansa mahalaukkua kohti. Hirmuinen väkkärä edelleen pyörimään! Huomenna samaiselle ystävälle vielä yllätysbrunssi. Ihanaa nähdä tuttuja ja ainakin tämä ilta jutella rauhassa, huomenna Vennakin tulee mukaan.
Gotta go! Hyvää la-iltaa kaikille!
- tea -
ps onko ne jauhokoisat sellaisia pienen koiperhosen näköisiä n. 1 cm pitkiä? Jos on niin kaappisiivous täälläkin edessä, joka aamu pari sellaista lentelee keittiössä. Venna kannustaa äitiä nitistyspuuhissa. Yhteinen harrastus :)
Olin viime yön töissä, ens yö vielä sit saa pari pvää huilia. Pitäisi ostaa vielä muutama joululahja. Tiistaina ajattelin tehdä vikat jouluostokset. Me vietetäänkin tänä vuonna joulu kotona, miehen vanhemmat, veli ja kummisetä tulee meille aatoksi syömään. Joulupvänä tulee äitini meille.
Tiivin parisuhdejuttuihin: mulla usien samanlainen olotila vaiken edes raskaana, ei osaa olla tyytyväine kaikki tökkiii. nytkin tuntuu että miehen kanssa se jokin puttuu, en tiedä, ei kai siä voi olla 12 vuoden jlk yhtä huumaa ja onhan tämä pikkulapsiaika raskasta kun siiä samlla pitää käydä töissä ja hoitaa kotiakin ja pitäs vielä parisuhdettakin hoitaa. Jotenkin vaan tökkii.... silti pitäs ajatella pikkukakkosta ja sekin luo paineita vaikka lupasin etten stressaa niin silti mietin mitä jos en tulekaan raskaaks, vielä kun tuo libido on ties missä.... viimeks meni 4kk mutta sillon oltiinkin just menty naimisiin ja siinä häähumussa vielä...
Uhma: meillä noita uhmajuttuja nyt harvemmin, koputtaa puuta, lähinnä pukeminen vaikeeta, ja myönnän kyllä että välillä huudan ja sit tulee morkkis. meillä kansssa vetäydyttään makariniks ja hudetaan raavitaan aivan kamalaa ruualla leikkii aika harvoin koska joutuu pois pöydästä muutaman kerran tehnyt sitä että purskuttelee maitoa suussa ja sit sylkäsee pöydälle ja nauraa!!!!
Täällä maa mustana tuleekohan musta joulu mistä saisi sen joulufiilisen?
mutta nyt taidan alkaa valmistautua töihin menoon, arggh.
t. yötyöläinen
Ajelin kaupassa käymään. Radiosta tuli Sylvia joululaulu, jota laulaa hoitottelin mukana. Ulkona pakkasta yli 15 astetta, puut lumisia ja kauniita. Kylillä brittiperheet tungeksivat pulkkiensa kanssa. Brittillapset hihkuivat onnesta lumessa peuhatessaan ja aikuiset hytisivät kylmästä. Kaikki näytti valtavan kauniilta. Taas kiitin onneani siitä, että saan asua täällä, lähellä Joulupukin kotikontuja.
Kaupassa lohkesi hammas (minulta siis). Ikinä ennen en moista ole kokenut, mutta niin vain kävellessäni huomasin narskuttelevani jotain kovaa, joka oli hampan kulma. Alaetuhampaasta koko kulma pois :(
Antsalla on kai märkärupi nenän alla. Basibactialla voitelin, katsotaan josko tehoaa.
Moni asia on hyvin, monta kertaa osaan nauttia hetkestä, aina se ei onnistu. Paras asia maailmassa on oma perhe; mies, lapset, tämä kokonaisuus. Kerroinko jo teille, miten esikoinen viikko sitten saunassa totesi, että kaikkein paras asia maailmassa on, että saa elää, olla olemassa? Minä siihen, että tiedätkö kenen ansiota se on. Esikoinen kyllä tiesi, että Jumalan ansiota tietenkin.
Uhmaa on, on ja on. Löytyy sekä syyspojasta että ekaluokkalaisesta tyttö-keskimmäisestäkin (syyslapsi vm -99).Tytön tyyli nykyään: " Äiti, kaada maitoa" (maitopurkki vieressä), " Äiti, anna ruokaa!" (Tyhjä lautanen edessä, kattila kauhoineen edessään), " Nämä housut on liian löysät, tämä paita on liian pitkä" (pitää olla lyhyt??). Aivan odotan, mitä murrosikä tuo tullessaan...
Saunaan pitää lähteä, mukavaa lauantaita kaikille!
Saamuska♥
Jäi glögi-ilta väliin,typyllä nous lämpö .Onneks ei menty ku sit vielä oksenti sohvalle,luultavasti vaan yskimäänsä limaa et ei nyt oksutautia tähän..eihän??!
juu,Enkeli,kaikki ois menty.Olis ollu eka niitä " uusia" lauantai-iltoja.Nehä alkaa nyt sit kuudelta ja lapsille pitäs olla puuhanurkka..Eli aateltii kokeilla,mut joku muu kerta sit...
Kiva et teil alkaa rytmi muotoutua.Vähän ajan päästä lähet mun kans syömää ja saat parituntia omaa aikaa :-)Ei tarvi kokopäiväks lähtee kauppoja kiertää(vaik seki oliskivaa) mut kyl mies sen pärjää et käydää syömäs!
päiväl hain pojan synttäreiltä..Eka kerto ilosena mitä olivat tehneet.Sit sano et yks poika kiroili siellä ja lopulta tunnusti et hänkin!!!Lopettivat ku sankarin äiti käski!Siis mäen tiiämitä oisin tehny..mua hävettää niin!!!!Seuraavan kerran en kehtaa sitä äitiä kattoo..Pojalleki sanoin et ku ei kiroilla kotona,eikä poika kiroile mitä ihmettä se menee toisen synttäreillä kiroilemaan..Itku tulee sen lapsen kanssa!
UhmaG:nyt on seesteisempi vaihe neidillä ja tuota lötköilyä ja läpsimistä ei ole vielä ollu,mutta kyllä menee hermoja tulee huudettua turhaan!Välillä tekis mieli tyrkätä rattaat jotain mäkeä alas,ku alkaa se jatkuva narina!Paljon riippuu omasta päivästä,ikävä kyllä ja onko nukkunu tarpeeks ja miten miehen kanssa menee jne.
Jos typy pitää sellasta turhaa narinaa ja mä sanon et äiti ei jaksa kuunnella ni neiti menee omaa huoneesee itkemää..tulee sieltä sit sylii.Mut sillon en mene typyn luo,saa olla..saattaa narista vaik väärästä lusikasta tms.
Tuo poika tekis mieli lähettää Siperiaan kun sille päälle sattuu.isompana osaa kyllä vetää just siitä narusta mistä äipän pinna palaa ja sit kuulee kokotalo..Eli nyt tuo isompi on se ongelma mulle.On se rakentavuus kaukana :-(
Kohta pääsen saunaa.Kävin ostamas kuuseen valot ja aloin kaappienovia pyyhkiä..pikkuhiljaa joulusiivousta.
jatu
Yksikätisenä, tytteli röyhtäilee sylissä.
Meillä arki kans vähitellen tullut vaikka suurempaa rytmiä ei vielä tytöllä. Yleensä ulkoillaan aamulla pari tuntia jolloin tyttö kyllä nukkuu mut muuten vielä sekalaista tuo päivä nukkuminen. Yöllä eka pätkä alkaa olla sen neljä tuntia unta mut sit pätkliintyy tunnin parin uniin.
Ihana kun saatiin joulujutut tänään osteltua, jopa kinkku. Nyt vaan pitää rauhoittua joulun viettoon vähitellen. ollaan koko joulu ihan omalla porukalla kotona kun ei näin piene kanssa viitsi reissata ja anoppikin lähtee mökille. ehkä käydfään jossain ystäväperheissä sit joulun väliviikolla mut muuten vaan lekotellaan.
Ihan kauhistuin kun huomasin meidän lahjapussin vaatehuoneessa.. Suorastaan monta pussillista lahjoja lapsille, sit osan saavat vielä rahana. Pitää seuraavina vuosina yrittää mummoille tolkuttaa että alkaa olla jo LIIKAA! oppivat et tulee ihan hirveästi lahjoja. Toisaalta onhan se ihanaa, mut noin pienet ,kun meilläkin lapset, ei ne edes ymmärrä koko joulua. Pitäisi kai olla tyytyväinen et on ihmisiä jotka muistaa mut jospa vuosien saatossa saa isovanhemmat ymmärtämään että ei nyt tuollaista määrää lahjoja. ONNEKSI edes meidät vanhemmat on jo jätetty vähemmälle. Anoppi osti maton syksyllä joululahjaksi ja äitini ison kattilan kun sitä pyysin että ei mitään tarpeetonta hommaa.. no, tämä oli tällainen vuodatus...
Niin mistä tänään olen tyytyväinen/onnellinen tai mikä se G oikein oli..
Ihanaa kun on perhe (olin jo sinkkuaikana varma että minä myös sinkkuna pysyn koko lopun ikäni ja nyt alle viisivuotta myöhemmin kaksilapsisen perheen äiti.. huimaa!!!!) ja oma koti ja kaikki periaatteessa hyvin, lapset terveet ja nukkuvat just molemmat ja
Haa.. tuli tänään mieleen vaippoja tytöltä vaihtaessani et joku pari vuotta sitten pohti et miksi ei vaipoissa ole salskeiden nuorten miesten kuvia, vaan nalleja ja norsuja ja.. äidithä niitä vielä näin pienillä katselee siis vaippoja.Kylläpä sitä on kaikesta täällä keskusteltuu!
Kiitos siis kaikille ihanista hetkistä seurassanne! toivottavosti ehdin myös jatkossa lukem,aan ihania juttujanne!!!!!!!
Reeli ja naperot
Meinattiin jäädä yhtäkkiä melkeen yksin illaksi lasten kanssa, mutta kaveripariskunta onneksi tulikin seuraksi. Lähtivät hetki sitten kotiin.
Tea, KYLLÄ, koisaperhosilta kuulostavat. Pilen sana Pöllähtävät on juuri oikea sana kuvaamaan sitä miten yhtäkkiä jostain lennähtävät melkeen naamalle. Tänään olen tappanut ainakin 10 niitä. Googlaa jauhokoisa, niin löydät infoa lisää. Ryhtykää toimeen HETI, ovat todella sitkeitä. Kun tyhjennätte kaappeja, niin myrkyttäkää ne samalla vaivalla (jäi meiltä tekemättä). Bio Kill tai Cooper Aerosol (en tiedä menikö nimet täysin oikein) on niitä joita voi käyttää. Bio Killiä löysin paikallisesta Tarjoustalosta. Normi marketeista ei löytynyt mitään.
Onkohan joku jauhoerä saastuttanut monienkin perheiden ruoka-aineet. Yleensä kai tulevat myllystä jauhojen mukana.
Oi, kun tahtoisin mukaan Selloon! Appivanhemmatkin tuli jo tänä iltana kotiin, pitäiskö kysyä lapsenvahdeiksi:) En tiedä raaskinko. Mitään oikeaa ostettavaakaan ei ole, mutta jotenkin osan joulumieltä minä saan kaupoista.
UhmisG. Meillä uhma on vielä suht pientä. Eniten taitaa ilmetä nykyään ruokailuissa ja nukkumaanmenoissa. Ruokapöydässä taistellaan leivän takia. Ruuan syö yleensä hyvin, mutta leiväksi ei kelpais muu kuin paahtoleipä. Päätin, että sitä ei enää saa kuin aamupalaksi ja iltapalaksi. Ruuan kanssa saa vain " kunnon" leipää. Välipalat myös on edes takas miettimistä. Nukkumaan ei halua ja siitä taistellaan lähes joka kerta. Pinna kestää tai sitten ei. Tuskin kenelläkään kestää aina.
En tiedä kuinka moni muistaa mun raskausajan ja ajan sen jälkeen. Silloin huudettiin esikoisen kanssa joka päivä kilpaa ja itkettiinkin välillä kilpaa. Unettomuus oli myös iso osa mun elämää. Mutta silloin varsinkin hormoonit taisi heittää tosi pahasti ja lievä masennushan sillon todettiin. Eli en tiedä onko vertailukelpoinen kokemus. Nykyäänkin on huonoja ja hyviä päiviä, mutta enemmän kulloiseenkin tilanteeseen (väsy, stressi) liittyviä. Tosiaankin joskus sitä jaksaa vaikka mitä, mutta joskus napsahtaa tosi pienestä. Harvoin silti enää huudan naama punaisena, vaikka ääntäni korottaisinkin.
Tuliskohan telkkarista mitään???
T: Ynis
Lapset varmaan ennen pitkää kaikki oppii sen kiroilun jostain. Hyvä esimerkki on, jos kotona ei kiroilla, mutta kyllä muiden lastenkin esimerkki vaikuttaa paljon. Uskon, että useimmilla tulee se aika, että haluavat kokeilla rajojaan kiroilunkin suhteen. Ei sitä hävetä kannata. Jos asia vaivaa, niin hyvin voi sanoa tälle äidille, että kotona sitä ei ole opittu, vaan ehkä liittyy ikään ja kavereihin. En siis syyllistä kavereita, mutta onhan se kiroilukin lapselle uusi ja jännä juttu. Johan sana pylly voi olla sellainen jota hoetaan hulluna naama punaisena ja hihitellään perään.
Uhmasta vieläkin, että esikoinen meillä kokeilee rajojaan varmaan ikuisesti. Tai ehkä onkin tapaus jolla murrosikä on helppo *elää toivossa*.
T: Ynis
Heräsin klo 5.30, kun koira metelöi. Olen tullut yliherkäksi noille äänille, kun sitten hermostun ja alan miettiä onko jotain vikana. Esikoinen heräsi heti kuuden jälkeen. Nukkui hieman reilut 9h viime yönä. On aika vähäuninen neiti näköjään. Hyvä, kun mulle riittää tollaset unet.
Tänään odottelen vieraita. Kopioin siis Allilta kuultua avoimien ovien ideaa. Ei tosin ole kovin montaa kyläilijää odotettavissa, mutta kiva, jos joku ilmestyy.
Täytyy mennä hampaanpesijöiden avuksi...
T: Ynis