Huhtisten -05 SYYSKUU

Huh, nyt on arki alkanut, Antonilla eka kokonainen puistoviikko takana, hienosti on mennyt. Enää ei äidin lähteminen saa suuria raivoja aikaan. Poika leikkii siellä kiltisti, mutta on näyttänyt omaa luonnettaankin täteille. Puistotäti vaan totesi, että Anton on niin ihana, mutta tempperamenttinen =) =) Juu, tiedetään...



Jep, nyt siivoamaan, että kerkeäisin lukea vielä tenttiinkin. Mukavaa viikonloppua



Mareila+Anton

Nostelen pinoa, tulkaahan muutkin kirjoittelemaan, ettei mene ihan yksinpuheluksi.



Viikonloppu oli ja meni ja ihana olikin. Oltiin vaan ihan rennosti koko perhe, lauantaina oli päivällä vieraita ja sunnuntaina äiti kävi meillä. Sain perjantaina siivottua tosi hyvin, joten sitäkään ei viikonloppuna tarvinnut miettiä.



Perjantaina tein päätöksen, että nyt läks yövaippa ja läkshän se. Laitoin pyyhkeitä patjan suojaksi ja kaveri antoi hyvän vinkin, jos pissaa menee patjalle, sitä kannattaisi suihkuttaa desinfioivalla puhdistusaineella, ei pestä joka kerta (tämän vinkin oli antanut joku siivoaja) Hienosti on mennyt vaipaton elämän, yksi vahinko on tapahtunut, Antonilta tuli lauantai aamuna pieni pisu, mihin poju heräsi ja meni vessaan. Eli kokonaisuudessaan tosi hienosti mennyt.



Nyt teetä keittämään ja lukemaan tenttiin, mukavaa viikoa kaikille



Mareila+Anton

Joka päivä on pitänyt kirjoittaa, mutta jonnekin se aika katoaa... toisin sanoen joku herää juuri sillä hetkellä kun *ehkä* olisi mahdollisuus kirjoitella. Mutta yritetään! Hyvähyvä Mareila, kun olet urheasti pitänyt pinoa pystyssä! Ja kiitos huhuiluista.



No niin, meillä ei ole enää epäilystäkään, etteikö uhmaikä olisi tullut taloon! Päivän mittaan tulee oteltua jos mistäkin. Harmittaa ihan, miten tiukkana sitä pitää olla. Tuntuu että koko ajan saa komentaa, varoittaa ja kieltää. Laura ei saa kauheasti raivareita, mutta on muuten vaan aivan tottelematon ja uhmakas. Päivät sujuu, jos itsellä riittää pinnaa eikä kauheasti väsytä. Mutta kaikki päivät eivät ole sellaisia..



Eilen, vihdoin ja viimein, teimme pitkään ja hartaasti suunnitellun retken Luukkiin. Ajatuksena oli patikoida nuotiopaikalle vajaan kilometrin mittainen matka ja paistaa sitten siellä nakkeja ja syödä muita eväitä. Kaikessa rauhassa. Kiireetöntä yhdessäoloa luonnon helmassa.



Mutta utelias, mitäänpelkäämätön ja uhmakas 2v5kk loihti reissusta vähän toisenlaisen. Meillä oli mieheni kanssa hiki pinnassa, kun vuoronperään juoksimme Lauran perässä pitkin kallioita. Nuotiopaikallekaan emme kehdanneet jäädä, sillä siellä evästi rauhallinen pieni perhe pienen rauhallisen tyttärensä (ehkä 3-4v) kanssa. Suklaakeksillä sain kuitenkin lahjottua Lauran lukemaan kanssani satua kiven päälle (täältä palstalta joskus bongattu, mielestäni niin ihana idea), ja se oli ihan mukava tuokio. Muuten meillä taitaa olla perheretkeilystä vielä paljon opittavaa.



Jälkeenpäin ihmettelen vähän omaakin malttamattomuuttani. Miksi meidän oli pakko päästä sinne yhteen ja tiettyyn, ennalta kartasta katsottuun pisteeseen evästämään? Emmekö olisi voineet kiipeillä kallioilla aikamme, ja sitten istahtaa sopivalle mättäälle syömään? Tätä pitää miettiä.



Pikkuveli (4kk) kasvaa ja on aika tyytyväinen. Nukkuu vaan tosi vähän edelleen - mutta on tosin suostunut jo vaunuihinkin! Se on positiivista. Tuure on ihan äitifani : ) Monesti hän vaan odottelee sitterissä, että vaikka vain katson häneen. Palkinnoksi tästä saan ihanat hymyt, joskus jopa naurunhörähdyksen. Hauskaa!



Itse joudun kyllä aika paljon tsemppaamaan (henkisesti), että jaksan päivät. Rutiinit on kyllä ihan kivasti hanskassa, mutta mieli meinaa olla alavireessä. Olen saanut neuvolasta apuja, mikä on ollut hyvä juttu.



Mutta nyt täytyy lopetella. Tsemppiä teille kaikille töihin, opiskeluihin, uhmakohtauksiin jne, palaillaan!



Ompunäiti

Pitkästä aikaa, moi! Monta viestiä olen kyllä aloittanut, vaan en koskaan lopettanut. Kun sattuu ja tapahtuu, lisäksi taistelussa kaaosta vastaan kaaos vie, minä vikisen. Olin myös viikon ilman miestä ja tietokonetta (jälkimmäistä kaipasin melkein enemmän: " Apua, mistä minä tiedän mitä nyt tulee telkkarista?! Ai niin, lehdessähän on ohjelmat..." ).



Helkan kanssa on jälleen meneillään sellainen vaihe, että mietin jatkuvasti olisiko sen parempi kuitenkin olla päivähoidossa sellaisten ihmisten hoidettavana, joilla on koulutusta ja kokemusta lasten kasvatuksessa. Siis argh, en paremmin sano. Meidän kissa (en ole muistanut kertoakaan, että meille tuli kesällä kissa, vanha rontti ja lapsiin tottunut - osaa siis juosta sujuvasti karkuun) saa jatkuvasti osakseen mätkimistä ja muuta jäynää. Tänä aamuna Helka yritti heittää sitä puuvadilla!!! En nähnyt tilannetta, enkä tiedä mitä siinä oikein tapahtui, mutta vati mäjähti ja kissa sinkosi kaapin päälle. Kun kysyin Helkalta mitä tapahtui, se kirkkain silmin selitti heittäneensä kissaa lautasella. Kun kysyin saako niin tehdä, Helka edelleen yhtä kirkkain silmin vastasi ei. Kun kysyin, miksi sitten teit niin, jatkuu kirkassilmäinen vastailu: " Minä olin tuhma" . No niin, siinä sitä sitten taas oltiin sormi suussa, että mitäs nyt kun ei lapsi osoita minkäänlaista katumusta tekosistaan eikä empatiaa kissapoloa kohtaan. Huoh, onkohan tuosta kasvamassa joku sosiopaatti. Minä olen muuten vältellyt sanomasta, että lapsi on tuhma, vaan olen käyttänyt tuo oli tuhmasti tai väärin tehty. Vaan lieko se sävyero lapselle kauheesti merkitsee... Raivostuttaa ihan kauheesti tuo kissan jatkuva kurmuuttaminen, koska ite on niin sisäistänyt sen että eläinrääkkäys on aivan äärettömän väärin.



Toinen tapaus. Leivottiin pullaa, tai siis yritettiin leipoa, kunnes Helka popsi hiivan (!!!!) suuhunsa. Joo-o, todellakin, hiivan. No se leipominen sitten loppui siihen ja selitin että ei voi leipoa kun ei ole hiivaa, koska söit sen. Parin päivän päästä otettiin uusi yritys. Taikinan teon kuitenkin keskeytti Oivan kakka ja lähdin sitä putsaamaan. Nostin varmuuden vuoksi aineet kaappiin ylähyllylle... Arvaatte varmaan. Kesken pyllyn pesun Helka tulee viereen ja irvistää - suu täynnä hiivaa. Voi elämän kevät. Välillä tekee mieli hakata päätä seinään, niin käsittämättömän älyttömiä tempauksia.



Mutta on Helkasta toki iloa ja apuakin, paljon enemmän kuin päänsärkyä. Sitä vaan muistaa niin paljon paremmin nämä oman kädettömyyden tunteet. En tiiä sitten, että oisko se kissan kaltoinkohtelu jotain siirrettyä kiukun purkamista, kun useinhan sitä sattuu just sillon kun olen kiinni Oivassa. Oiva saa nykyään myös olla jo _melkein_ rauhassa, ne jopa uskaltaa jättää vessareissun ajaksi samaan huoneeseen. Ei Helkalla kauheesti sellaista suoraa vihan ilmaisua Oivaa kohtaan ole ollutkaan, enemmänkin piilojäynää, muka vahingossa tapahtuvaa. Minusta tuntuu, että vaikein on jo takanapäin, mutta kyllä Helka edelleenkin on prinsessa Minä Keskipiste... Minusta Helka ei enää ole niin mustasukkainen kuin alussa, eikä miehestäkään, mutta voi jos tädit tai isovanhemmat yrittävät huomioida Oivaa eikä Helkaa, silloin alkaa taas tapahtua kaikenlaista.



Helkalla on ihan kyltymätön huomiontarve. Siinäpä onkin minulle hyvä lähtökohta huono äiti -fiiliksille, kun Oiva puolestaan on niin paljon pitkäpinnaisempi tapaus. Minusta tuntuu monesti, että Helka saa niin paljon, että Oiva menee todellakin siinä sivussa. Tunnen pistoja sydämessä kun poika on aina niin avoimesti ilahtunut kun juttelen sille, ikään kuin olisi erikoisspesiaalitapaus, että joku huomioi hänet. Ja sitten taas tulee pistoja kun Helka nykii minua käsivarresta ja pyytää päästä syliin. James Bond-olo: kun maailma ei riitä.



Voi vitsit kun Helkakin pääsis yövaipasta eroon. Kumma juttu kun päivällä se on mennyt jo pitkään aivan itse potalle, ilman mitään muistuttamisia, mutta yöllä on melkein joka toinen yö vähintään pissat vaipassa. Tässä on menty vaan takapakkia, tuntuu että pissoja löytyy vaipasta vain useammin, joskus puoli vuotta sitten meni pissat ehkä kerran viikossa vaippaan. Kerran yritettiin jättää jo vaippa pois, mutta sitten alkoi pissailu ja nyt sille ei oikein loppua näy. Olen yrittänyt että viedään yhdessä potta sängyn viereen ja yrittänyt lahjoa tarroilla kuivasta vaipasta, mutta niin vaan tulee pissat vaippaan. En tiiä pitäiskö vaan jättää vaippa tosiaan pois, mutta kun tuntuu että ne pissat tulee unen aikana, kun ei ne liity mihinkään heräilyihin.



Mulla ois vaikka mitä joristavaa, mutta lopetan nyt ettei taas tule äkkistop kun joku herää.

Meidän arki sujuu tällä hetkellä oikein mukavasti.......tosin riippuu siitä aika paljon, että , äiti on jostain löytänyt sisäisen budhan ja lehmän hermot ;-) Joo, on toki niitäkin päiviä jolloin harmonia on kaukana ja hermoja yhtä vähän kuin nuijapäällä :-)

Luulen, että tällä hetkellä yksi suuri asia on se, että saan työstäni enemmän tyydytystä kuin pitkään aikaan ja toden totta : On se kiva saada " arvostusta" muunakin , kuin " vain" äitinä.....jos ymmärrätte.

Jostain syystä tuntuu, että tulee omienkin lasten kanssa tehtyä enemmän extra juttuja, olen esim. taas saanut lukuvaihteen päälle ja satuja tulee luettua niin Elmolle kuin sitten isoillekkin pojille.



Onnittelut Antonille vaipattomasta elämästä. Kyllähän se Elmollekkin joskus koittaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se on NIIN KAUKANA se vaihe. Potalle en saa herraa kotona ollenkaan tällä hetkellä :-O



Ompunäiti, kiva kuulla teidänkin elämästä :-) Älä huoli, Tuure ottaa kyllä tarvitsemansa huomion.....ennemmin tai myöhemmin ;-) Ja omaan kysymykseesi jo vastasitkin. Äitinä olo on vähän sama kuin lastentarhanopettajan suunnittelutyö : suunnittele hyvin, mieti vaihtoehtoiset toimintatavat ja ole silti valmis siihen, että syystä X suunnitelmasi menevät pipariksi :-) Mutta ihanalta kuulosti teidän retkenne ja sadun lukeminen kiven päällä :-))))

Hetkeen tarttumista oppii kokemuksen myötä ( ja koko äitiys on ikuista opiskelemista), lisäksi ehkä sellainen " ulkoapäin kaoottinen" tilanne (kuten Lauran juoksentelu) muuttuu positiivisemmaksi asiaksi kun tajuaa, miten hirveän kehittävää tuokin juoksentelu oli Lauran motoriikalle ja näin ollen myös uusien muistiyhteyksien syntymiselle aivoissa :-)



Errj, kiva kuulla myös teidän elämästä :-) Samat sanat, ei se Oiva tule jalkoihin jäämään ;-)

Painiskelen Elmon kanssa aika samoissa jutuissa aiheessa : lapsi on tehnyt jotain " tuhmaa" , eikä tunnu tuntevan minkäänlaista pistoa sydänmessään. No sitäkin tulee iän myötä, usko pois. Minäkin vältän sanomasta, että lapsi on tuhma, vaan teko on tuhma. Ja ainakin meillä se on ollut isoille pojille todella tärkeä asia, että he eivät koe itseään " tyhmäksi ja tuhmaksi" .

Mutta että kokonainen pala hiivaa :-O !!!!!!! On tytöllä sisua, hiiva maistuu aikas kauhealta mun mielestä ;-)



Mutta nyt sadun lukuun........hain tänään kirjastosta Babette Colen : Tukkaa hassuissa paikoissa.......... kun sillä esikoisella se murkku nostelee päätään mm karvan kasvun muodossa :-O Ja juu ikää 9½ vee :-O



Näihin tunnelmiin, hauskaa syksyä kaikille

Olipas kiva kun olitte käyneet kirjoittelemassa, huhuilu kannatti =)



Toisen kerran tulin tänään kirjoittelemaan, huomenna tuskin ehtii, Antonilla on puistovapaa, eli meillä on muskari aamulla, sen jälkeen mennään varmaan kahdestaan ulos.



Errj: Ei se toinen jalkoihin jää, kuten Vaakis jo sanoi. Minä painiskelen (olen painiskellut jo kaksi vuotta) toisinpäin, esikoinen on niin rauhallinen tapaus, välillä tuntuu, että hän jää meidän Antonin jalkoihin. Koitan ja yritän huomioida esikkoa tarpeeksi. Toisaalta ajattelen sitä myös siltä kantilta, että ainoa lapsi saa vanhempien jakamattoman huomion, mutta häneltä jää puuttumaan jotain paljon parempaa, sisarus. Ihania leipomishetkiä teillä, kyllä nuo pienet kerkeävät



Antonin kanssa olen miettinyt myös sitä, ettei mitään katumista ole nähtävissä. Poju käy veljeä kiusaamassa ja kun minä torun Antonia, poika iloisesti kirkkain silmin hymyilee ja sanoo joo, myös silloin kun kysyn saako veljeä satuttaa =( Minäkin yritän olla sanomatta Antonia/esikko tuhmaksi, vaan teko on aina väärä/tuhma.



Meiltä löytyy vähän samantapaisia leivonta kokemuksia, leivottiin suklaakakkua poikien kanssa eilen ja annoin pikkuiselle oman kulhon+lusikan. Kulhoon kaadeltiin erinäisiä aineksia, joita poju touhuissaan sekoitteli, kerkesi kaataa joukkoon myös teen lehtiä (onko ne lehtiä?) kuitenkin, annoin siinä säheltää ja kakku senkuin valmistui. Olin voidellut kakkuvuoan, ja heitin sudin tiskialtaaseen, missä oli tiskejä odottelemassa koneeseen pääsyä. Anton näppäränä poikana kaivoi sudin ja suti koko tiskipöydän+keittiön alakaapit sillä margariini vesi seoksella...ja eikun siivoamaan. Sillä välin Anton oli bonnut pöydältä 1/4 vesimeloonin, jota en ollut leikannut paloiksi vielä, ja iski hampaansa siihen, no olipahan tervellinen välipala.



Ompunäidille retkeilystä, minulla oli aikaisemmin vähän sama juttu, kun jonnekkin lähdettiin, suunnittelin aina kaiken tosi tarkasti ja niistä suunnitelmista pidettiin kiinni vaikka väkisin. Nykyään, koitan olla suunnittelematta mitään, otetaan asiat sellaisina kuin ne tulevat. Ja meillä ainakin on saatu parhaat naurut nimenomaan niistä reissuista, kun mikään ei mene niinkuin piti. Vieläkin opettelen olemaan suunnittelematta liikoja. Ihanan kuuloinen retki teillä oli. Hyvä, jos neuvolasta olet saanut apuja alavireiseen mieleen.



Kiva oli kuulla Vaakiksestakin pitkästä aikaa. Kiva että teidän elämä soljuu eteenpäin, et niitä lehmänhermoja tänne viitsisi laittaa, edes ihan vähän =)



Nyt suklaakakun syöntiin, hyi minua. Oikein kauniita unia kaikille



Mareila+Anton

Päätinpä miekin tulla kantamaan korteni kekoon, vaikka aika harvoin tuleekin pinouduttua tännepäin:(



Mulla masu senkun kasvaa ja Miiasta tulee päivä päivältä oma-aloitteisempi..mikä ei kyl aina oo hyvä asia, on nimittäin nopeempi ku äitinsä, ja ehtii kyl varmana joka paikkaan:/



Osaa kyllä olla apunakin silloin kun haluaa, esim. siivouksessa ja leivonnassa (enemmän tai vähemmän, vähän samanlaisia kokemuksia meilläkin, kuin tuossa aiemmin oli muilla ollut) eli kekseliäisyyttäkin löytyy:)



Puhetta on alkanut tulemaan tosi paljon, suurin osa siitä on ihan ymmärrettävääkin, osan tosin tajuan vain mie(päivittäin ku eniten Miian akns juttelen), ja osan vain Miia itse:)



Kovasti pukee ja riisuu, monta kertaa päivässä vaatteet vaihtuu..Mies jo sanoi että taitaa tyttö tulla äitiinsä, en kyl tiiä mistä se sen keksi:P



No, eipä tässä muuta, pitää koittaa keretä tännekin aina välillä vilkuilemaan..



Milenna, pikkukakkonen rv 31+4 ja Miia 27.4-05

Nopsaan tulin kirjoittelemaan. Vähän kiirettä pukkaa, nytkin pitäisi lukea tenttiin, mutta pikaisesti koitan kirjoittaa.



Kiva oli kuulla Milennasta ja Miiasta, teillähän ei enää kauaa ole, kun pikkuinen syntyy, aika menee nopsaan.



Antonilla menee puistossa hienosti, poju leikkii siellä reippaasti ja on kuulemma oikein kiltti. No kotona se sitten purkautuu ja tuntuu, että pojat ovat tapelleet viime päivinä ihan hirveästi =( Anton kurmuuttaa veljeään ihan suvereenisti, vaikka miten kieltää/hakee pois/ottaa syliin jäähylle. Kai tämä tästä ja paukapääkin oppii tavoille.



Aamut ja päivät ovat yhtä härdelliä, kun esikko pitää viedä eskariin ja Anton puistoon. Iltapäivällä sama rumba uudestaan. Siinä sivussa pitää ehtiä iltaisin luennolle ja aikamoista minuutti peliä miehen kanssa pelataan, että homma toimisi, edes jollain tasolla. Siinä sivussa pitäisi hoidtaa normaalit kotihommat ja olla poikien kanssa. Illat ja aamupäivät menee tenttiin lukiessa.Onneksi eilen oli viimein luento tätä luentosarjaa ja maanantaina tentti. Seuraava luentosarja onkin vain ma&to, vähän helpottaa. Kaupan päälle sain syysflunssa, kuumetta 38 ja kurkku kipeä, nice. Pojilla ei ole mitään oireita, sen sijaan virtaa kuin pienessä kylässä ja mies menee tekemään gradua illalla, mukava ilta tiedossa. Tiistaisin on Antonin muskari ja ke iltana esikon fudistreenit, eli aikamoista juoksua tämä on. Kauhulla odotan aikaa, kun palaan työelämään ja esikoisen koulu alkaa. Tänään pidetäänkin semilomapäviä, eli haen esikoisen jo 12.00 ja käydään kaupassa+siivotaan, loppuilta vietettään poikien kanssa ihan rauhassa, ehkä jopa haetaan pizzaa. Viikonloppu meinataan olla rauhassa, toisena päivänä pojat menevät äidin luo kylään ja minä saan lukea tenttiin.



Mitäs viikonloppu suunnitelmia muilla perheillä on? Hauskaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Heh, rupes naurattamaan tuo Ompunäidin että Laura loihti reissusta vähän erilaisen... Niinhän se menee! Uskomatonta että Tuure ja Oiva on jo noin " isoja" , tuntuu tosiaan että vastahan ne syntyivät.



Voihan Helka ja Hiiva!! Vaikka sii mä muistan että musta hiiva tuoksui lapsena aivan ihanalta ja haaveena oli popsia koko pala. Mutta en ollut yhtä uskalias kun Helka. Nykyäänkin tykkään hiivan tuoksusta tosi paljon.



Vaakis, juu, mäkin kyllä nautin työstäni tosi paljon, ja ymmärrän niin hyvin mitä tarkotat. Toisaalta esim tänään kun tarha on kiinni ja mies kotona (tosin saikulla) niin oli ihanaa kun ei tarvintu kiirehtiä aamulla tai ylipäätään herätä aikasin - meidän lapsetha nukkuis miten myöhään vaan.



Mareila, voi miten kiva, että Anton on viihtynyt! Tiedän ton iltakiukun kyllä, Emilillä oli tarhan alotuksen jälkeen juuri tuollanen kausi.



Milenna, ihanaa että otit puheeksi tuon vaatteiden vaihdon. Mun on siitä myös pitänyt kysellä. Amanda on juuri tuollanen, käy vaihtamassa vaatteita sen kymmene kertaa päivässä (vaikka onkin tarhassa ison osan päivää). Tänäkin aamuna oli herännyt ekana ja kun tuli mua herättään niin sillähän oli jo kunnon vetimet päällä. Oli kaapistaan hakenut mekkoa ja hametta ja housua, sukkista, kolme paitaa jne. Ihana yhdistelmä ;) Toi kyllä taitaa tosiaan olla tyttö-ominaisuus...



Sitten vielä piti Lylelle sanoa: yhdyn myös elämän helppouteen. Mulla on sellanen tunne nyt että kaikki on ikään kuin loksahtanu paikoillleen ja voi keskittyä elämiseen ja tästä hetkestä nauttimiseen!



Muuta: Amandan tarhaura siis jatkuu edelleen loistavasti. Sille ei edes ole tullut sitä iltakiukkuvaihetta. Menee innoissaan, tulee innoissaan ja tädit sanoo että on ihan uskomaton tapaus. Mukana kaikessa ja selittää kovasti ja touhuaa jatkuvasti ilosena. Ei ole lainkaan Emiliin liimautunut vaan yleensä kuulema tekee muuta, kun haenkin niin A on yhdessä huoneessa jotain hommaamassa ja Emil toisessa omiaan tekemässä. E tykkää pelata kavereiden kanssa ja A eilen istu esim ksylofoniopetuksessa, soittelivat yhden tädin kanssa ja harjottelivat nuotteja (?) Tosi hauskaa mun mielestä. Amanda keroo kauheesti tarhasta ja olen kyllä nyt varma että sille sopii parhaiten päiväkotihoito (siis eri hoitomuodoista).



Ok, mä jatkan hommia! Oikeen iloista viikonloppua kaikille!



Ps. meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia, esikoinen menee naapuriin yöks ja me varmaan grillataan ja nautitaan hienosta ilmasta. Illalla sitten on taas musiikin aika :)

tänne tulla ulkopuolinenkin sekaamaan?



Meillä on huhtityttö -05 nimeltään Jenna. Löysin nämä sivut vasta vuosi sitten, kun odottelin nuorimmaista (maanantaina 4kk). Taidetaan Ompunäidin kanssa olla samoissa porukoissa. :) Muut jäsenet perheessä on tietty mies ja pojat 02/99 ja 03/00, nuorimmat siis jatkavat hyvää kuukausisarjaa. :)



Yhdyn tuohon tyttöjen vaatteiden vaihtoon. Jenna tosin viihtyy parhaiten nakuna, mutta halutessaan pukee vaatteita päälle enemmän ja vähemmän. :) Eilen kaivoi ensin vaipan, sitten paidan ja housut. Lopputulos oli onnistuneesti kaikki nurinpäin vaipasta alkaen... :D



Vaipat on vielä käytössä öisin ja kun ollaan muualla kuin kotona. Potalla käydään parhaiten nakuna, vaatteet on tähän asti kastuneet hädän tullen.



Nyt kuuluu hätähuuto yläkerrassa, taitaa neiti olla taas pinteessä...

Hyvää syyskuuta! Äippä + muut

Eikä tarvi tuntea itseään ulkopuoliseksi ollenkaan. Me ollaan kaikki hirmu kivoja ;)

Mulla on huomenna tentti ja yhden tehtävän palautus. Sain viimeisteltyä tehtävän juuri (työajalla kouluhommia siis) ja nyt yritän opetella, ettei mun aina tartte olla kympin tyttö. Ei ainakaan enää näin " kypsässä" iässä. On se vaan jännä, miten se suorittaminen ja täydellisyyden haku pukkaa esille vieläkin, vaikka realiteetit on hyvin tiedossa. Työn ja pienten lasten ohella ei vain ehdi paneutua kouluhommiin eikä sitä myöten saada mitään täydellistä aikaankaan. Mutta siis anyway, ihanaa, että huomenna on myös tentti tehty ja seuraava vasta marraskuussa. Mareila, ymmärrän teidän ajan ja voimien jaon organisoinnin tuottamat ongelmat ja haasteet!!



Me mennään tänään koko perheen voimin ulos syömään. On mukavaa, että saamme olla hetken kaikki yhdessä. Huomenna minä olen tentissä ja halkioyhdistyksen kokouksessa, mutta mies ajatteli viedä lapsia höyryjunailemaan. Olen niin ylpeä miehestäni, kun hän jaksaa touhuta ekstraa lasten kanssa, vaikka minä en olekaan mukana auttamassa.



Mukavaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa mukaan uudelle palstailijalle!

Pikaisesti ennen ruokakauppaan menoa, tervetuloa Äippä, tosi kiva saada uusia kirjottelijoita =)



Vaatteiden vaihto: Anton keskittyy riisumaan (Kent varmaan tapaamisesta muista =))) Kun saa vaatteet pois, ei itsenäisesti laita uusia tilalle. Nyt varsinaine riisumisinnostus on tasoittunut, mutta jos paidalle tiphtaa ruokaa/juomaa, Anton alkaa huutmaan " määkä paita, poiT" Yhtään ei kestä likaista/märkää vaatetta.



Lyle: Täältä sympatiaa teille rumbaan. Minullekkin tuo 10 tyttö on jotenkin tuttua ja välillä on tosi vaikea hyväksyä, että oikeasta aika_ei_riitä kaikkeen.



Kent; Kiva kun Amandan tarhaura on lähtenyt noin hienosti käyntiin. Saas nähdä mitä Anton toukokuussa sanoo...



Nyt siis kauppaan ja perjantai siivouksen kimppuun, illallla pizzaa ja hauskoja kotivideoita



Mareila+Anton

Ollaan koko perhe flunssan kourissa, paitsi mies. Minä en tajua miten se voi aina olla sairastumatta. Tahdonvoimallako? Kyllä se flunssa yritti senkin kimppuun, muttei saanut yliotetta. Tai ehkei mies vaan valita... Minä valitan, sillä mulla on aivan kauhean kipeä kurkku, en meinaa saada nukuttua edes, eikä mikään auta.



Vaatteista ja pukemisesta. Heh, meillä ei asu pikku prinsessaa vaan nakupelle. Helkan mielestä sitä parempi mitä vähemmän vaatteita, mieluiten kokonaan ilman. Kesällä oli jo ihan mahdotonta, kun joka välissä lensi vaatteet nurkkaan: " Minulla on hiiveen kuuma! Minä nakupelle!" Helka ei myöskään ole kauhean kiinnostunut siitä millaisia päällepuettavat vaatteet ovat, saan siis edelleen päättää. Helka on kyllä enemmän sellanen poikatyttö, saapa nähdä puhkeaako kunnon prinsessavaihe päälle ollenkaan. Pukemisessa Helka ei auta, riisumisessa sen sijaan yleensä ei saa auttaa:) Puolisen vuotta sitten se harjoitteli kovasti ulkovaatteiden pukemista ja osasikin jo oikein hyvin, mutta ei toivoakaan että sen nykyään saisi itse pukemaan haalarit päälle kun ollaan lähdössä ulos.



Helkalla näyttää menevän tosi vahvasti kausittain kaikki leikkijutut. Esim. tuo haalareiden pukeminen oli pinnalla silloin puoli vuotta sitten, ja kun se tuli opittua, se ei ole kiinnostanut enää lainkaan. Nyt on meneillään palapelit, se on tahkonnut synttärilahjaksi saamiaan palapelejä päivät pitkät ja osaa jo vaikeimmatkin noin 30 palan pelit tuosta vaan. Mun mielestä ihan kiva vaihe, kerrankin se on välillä ihan vaan paikoillaan :) Seuraavaksi tulee varmaan vastapalloon joku megariehuntavaihe... Lisäksi meneillään on lauluvaihe. Mielenkiintoisia sanoituksia, mm. " prinsessa ruusu menee duuniin" , " valle oli ville, äiti oli äiti, tuoli oli tuoli..." .



Lisäksi se höpöttää nykyään jatkuvasti jotain omia juttujaan ja ihan hassuja sanontoja sille on tarttunut (huomaa mitä itse tulee käytettyä...). Joku aika sitten Helka teki kaikkea " pikkästä aikaa" ja vastaus kaikkeen oli " Hmm. Ehkäpä."

Muita hassun pikkuvanhoja sanontoja joita se on jostain oppinut:

Putsattiin serkkutytön vanhaa nukkekotia ja siellä oli hämähäkki. Helka: " Mitä kummaa tuo hämä-äkki tuolla tekee? Minä IHMETTELEN! Olen HÄMMÄSTYNYT!"

Pihalla Helka nykii mua hihasta: " Minä hauaisin nyt kiikkumaan - mielellään."

Helka pyysi iltapalalla lisää leipää (yleensä sillä jää aina syömättä kaikki mitä se pyytää lisää), kysyin että varmastiko jaksat syödä. Vastaus: " Uskon niin" .

Ei nää tietysti niin hassulta kuulosta, kun ette muuten tiedä millä tasolla Helkan puhe on.



Mies lähti Helkan kans ulos ja Oivakin nukkuu. Mun kai pitäis raivata tai tehdä jotain hyödyllistä... Vai pitäiskö? Minä en oikein muista milloin olisin ollut vaan tuntematta syyllisyyttä tekemättömistä kotihommista. Koko ajan raksuttaa päässä tekemättömien töiden lista: pyykkiä pitäs pestä, tiskipöytä pitäis raivata (onko kellään muulla samanlaista tiskipöytäongelmaa: siinä lojuu jatkuvasti vaikka mitä, mille ei ilmeisesti ole mitään oikeaa paikkaa, koska niitä roinia ei osaa kukaan viedä minnekään?), pöytäkin on ihan murusissa puhumattakaan pöydän alusesta, sängytkin vielä petaamatta ja tuossa lojuu jotain leluja ja penkillä kasvaa epämääräisen paperin pino, jolle pitäis joskus taas ehtiä tehdä jotain, verhot pitäis silittää ja ripustaa (hei, meillä on 1,5 vuoden asumisen jälkeen viimein verhot ostettuna!!) ja niin edelleen...



Kiva saada uusia kirjoittelijoita! Ja vanhoistakin ois mukava kuulla useammin, kyllä täällä kuitenkin lukijoita näyttää vielä käyvän.



Niin ja tosiaan ihme juttu miten aika huristaa, Milennallakaan ei enää kovin kauaa ole odottelua. Oivakin kohta jo 4kk, vaikka vastahan se syntyi... En ole edes ehtinyt nimeä kirjoittaa Oivan vauvakirjaan!! Enkä räpsinyt valokuvia joka päivä :) Pikku-ukko osaa jo peruuttaa ärinän kanssa noin puoli metriä ja pyllistelee siihen malliin, että eteenpäin tekisi mieli. Hampaita taitaa myös olla tuloillaan, kun poika on kuin etana: limajälki seuraa perässä.

Sitä onkin pitänyt kysyä, että millaista linjaa ja miten teillä on pidetty pöytätavoissa, varsinkin kylässä ollessa. Nyt kun Helka yltää itse ja pystyy hakemaan pöydästä, niin se myös hakee... Yksilläkin synttäreillä se kipaisi karkkikulholla oikein mättämässä suun täyteen makeaa kun vain vähänkin silmä vältti. Ja sitten valitti, että mahaan sattuu - aika klassista :D Kun ei viittis vieraissa pistää aivan kovinta kovaa vastaan, kun siitähän tulee sitten huutokohtaus, enkä minä oikein halua toisten kattauksiinkaan alkaa puuttumaan. Jotenkin pitäis siis mieluusti vähällä huudolla alkaa opettaa vieraskoreutta... Kotonahan se ei ole ongelma, kun voin nostaa tarjoilut pois jos sana ei tehoa.

Piitkästä aikaa taas täällä. En ole oikein ehtinyt/jaksanut/muistanut käydä teitä tapaamassa tällä sähköisellä puolella, mutta olette kyllä mielessä olleet =)



Helvi on kanssa nakuilijatyyppiä - hoitopaikassakin kuulemma kulkee pikkuhoususillaan aina päiväunien jälkeen ja pukee vasta, kun lähdetään ulos. Riisuu myös yöpuvun viimeistään aamuyön tunteina keskellä yötä ja löytyy sängystä nakuna aamulla.



Olipa tosi ihanaa, kun Helville tuli aivan taivaallisen ihana hoitotäti. Ei parempaa voisi ollakaan. Ihanaa! Paitsi, että jos nyt löydän joskus sen asunnon Helsingin suunnalta, niin tuskinpa saan tätä tätiä mukaani =). Kaikenlaista sitä miettiikin - pitäisikö nyt jäädä asumaan tänne 1,5h työmatkan päähän, koska Helvillä on kiva hoitotäti? Toisaalta, puoli vuotta asunnon etsimistä takana... Eikä loppua näy. Putkiremontit hilaavat kuukausikustannukset liian korkealle ja muutenkin hintataso on aivan sikamainen. Sainhan toki osituksessakin talosta lähes sen, mitä siitä 5 vuotta sitten maksettiin, mutta silti - Helsingissä se ei riitä edes kaksioon. Grrh. (Nyt olen päätynyt aluevalinnoissani Pikku Huopalahteen - ja saan varmaan loppuikäni odotella asuntoa, koska sieltä vapautuu asuntoja tooosi harvoin - ja tooosi kalliilla hinnalla. Mutta nyt ainakin tiedän, mitä haluaisin??)



Saakohan Helvi tuolla hoitopaikassa tarpeekseen ulkoilusta, kun ei viikonloppuisin enää tahtoisi lähteä pihalle lainkaan? Tänäänkin sain houkuttelemalla houkutella, että käytiin puoli tuntia pihalla keinumassa.



Ruokatavoista on helppo esittää mielipiteensä, kun Helvi on aina ollut tosi kiltti. Jos kiellän ottamasta, ei ota. Saattaa itkeä vieressä, suuret kyynelet poskilla valuen, mutta ei ota, kun olen kieltänyt. Voi, toista... Olen yrittänyt olla tiukkana siitä, että vieraiden paikalla ollessa pöytään mennään yhtä aikaa. Helvi tosin osaa olla oikein vakuuttava kysyessään, " voisinko tarjota kavereille keksiä ja ottaa sitten itse vain yhden samalla" - usein sitten saakin emännöidä näin.



Helvi puhuu hirmuisesti. Siksi onkin hassua, että r ja k ovat vielä ihan kateissa. Meillä on siis vieläkin pummisetä=kummisetä, tuula=kuula jne. Mutta kielioppi on kohdallaan! Joskus oikein huvittaa, kun joku vaikea sana tulee vastaan ja Helvi pysähtyy toistamaan sitä, kun se ei meinaa mennä oikein. Jatkaa puhetta vasta, kun osaa sanoa sanan oikein! Äidinkielenopettajan ainesta?



T. MugSkab (avioeron selviytymiskamppailun puolivälissä - ehkä?)

Yritin jo eilen kirjottaa, mutta jäi vain yritykseksi kun kullanmurut sitten heräsivät. Heidän hereillä ollessa ei vaan kirjottaminen onnistu.

Kovasti olette munkin melessä ja käyn lukemassa ainakin muutaman kerran viikossa. Kirjottelu onkin sitten aika omanapaista vaikka kovasti aina mietinkin teidän muiden juttuja ja haluaisin kommentoida. Jotenkin vaan en saa aikaiseksi kuin jotenkin sekavan kirjoituksen omista kuulumisista.

Mekin sairastettiin viime viikolla koko porukka, tai siis minä oikein kunnolla ja lapset onneksi vähän lievemmin. Miehellä oli taas tietty omat kiireensä töissä, mutta hengissä selvisin nipin napin. Luojalle kiitos Tomi Traktoreista ja titinalleista!

Tällä viikolla uskaltauduin ensimmäistä kertaa vajaan kahden sadan kilsan pääähän yökyläilemään tyttöjen kanssa yksin. Rankkaaa, mutta ihan kivaa vaihtelua. Perillä apuna olivat mun äiti ja mummo.

Helmi on aivan kamalan mustis pikkusiskolleen kaikista muista läheisitä ihmisistä. Hilma-parka sai läpsimistä osakseen kun kehtaakin olla niin ihana että mummotkin ihailevat.

Muutenkin neiti on niin uhmakas (aivan kuin Laurakin). Jos hommat ei mene mielen mukaan alkaa huitoa muhun päin ja kiljuu " tyhmää, tyhmää" . Viimeksi eilen lentokentällä kun oltiin miestä vastassa eikä neiti päässyt kolikolla toimivaan autoon. Kyllä hävetti!

Pöytätavat on kertakaikkiaan unohtuneet. Makeaa söisi aivan käsittämättömiä määriä. Mitä vieraampi kyläpaikka sen vähemmän kiellän. Tutuimmissa paikoissa ja kotona sitten harjoitellaan. Yritän myös käydä käytöskeskustelua ennen ja jälkeen kyläilyjen positiivisessa mielessä.

Meillä nakuilu on hieman vähentynyt säiden kylmettyä. Kotona Helmi tykkää olla ainakin ilman sukkia ja kesällä ulkonakin ilman rihman kiertämää. Vaatteet menee vaihtoon myös mitä pienimmästäkin tahrasta ja hän mielellään valitsisi ne itse. Yleensä saan suostuteltua sopivan vaateyhdistelmän päälle ja Helmi saa sitten valita pikkuhousut itse.



Mugskabille kovasti jaksuja avioeroprosessiin! Varmasti on rankkaa. Kiva että mukava hoitotäti löytyi!



Mareilalle, Vaakikselle ja Lylelle kovasti tsemppiä kiireisen arjen pyöritykseen!



Ja Errjille, Ompunäidille ja kaikille muille kotona oleville jaksuja sinne kotiin! Musta ainakin tuntuu etten kykenisi tämän lisäksi mihinkään muuhun! Vaikka välillä tuntuu että kaipaisi jotain muutakin...



Nyt lyö jo tyhjää. Kaikki tekin joita en nimimerkiltä maininnut, olette kovasti ajatuksissa! Mukavaa syksyä!



mallu ja tytöt

Meilläkin Miialla on kyl niitäkin päiviä, että tuo vaatetus on miten sattuu, joskus pelkät vaipat..ja sitten kunn sattuu löytämään joko minun tai isänsä kengät tai vielä parempaa, jotain muita vaatekappaleita, nii nekin on sit päälleen saatava..



Ai juu, tulikin mieleen kun yks ilta Miia oli jo ihan valmiina nukkumaan, kun sit tulikin mieleen että haluaa vielä ottaa vettä. No, muki vähän heilahti ja vettä tippui toiselle hihalle, ihan vaan sen verran että sen huomas. Siitähän tyttö huudahti; Määkää,puku poi!! Vesi oli siis märkää eikä pukua voinut enää pitää päällä..hoh hoi, eikun yökkärin vaihtoon ja nukkumaan..:)



Pöytätavat;

Ollaan yritetty opettaa ettei saa mennä pöytään,ennen kuin pyydetään(harvoin onnistuu) eikä saa ottaa lisää esim. keksiä ennen kuin on syönyt edellisen loppuun..tämäkään ei iha helpolla onnistu, pitää laittaa keksejä kauemmas.



Ja jos en muistanut tuossa aiemmin jo kirjottaa, on tytöstä tullut hirmuinen diktaattori, jos joku asia ei menekään oman mielen mukaan, alkaa hirvee käskytys ja huuto. Äitiii,tuu nyt!! tai ikkää, anna maitoo!! on ihan tuttuja huutoja, vaikka oiskin just sanonut että odotatko hetken, niin ei, sillon ei voi odottaa..



Tosin veljeni ihmetteli, miten Miia kiittelee joka asiasta useinmiten " automaattisesti" . Miusta hyvä vaan, että on alkanut mennä edes tuo kiitos-asia perille.



Mutta, nyt lähdetään kyläilemään..illanjatkoja kaikille!

tulla naputtelemaan hetkeksi, kun pikkuinen makailee lattialla ja ihmettelee formuloita...



Meillä on myös tuo ' kiitos' tullut ehkä puolisen vuotta. Sille naurettiinkin, kun Jenna pöydästä lähtiessään juostessaan sanoi pesukoneen kohdassa ensin: ' tiitti' , jatkoi eteenpäin pari metriä ja eteisestä vielä kuului: ' heippa' . Nyt on kääntynyt toisinpäin, ensin tulee heippa ja sitten ' tiitos' . Ja jos et vastaa samoin, pysähtyy katsomaan ja sanoo uudestaan. :) Onhan se hyvä, että edes jotain tapoja löytyy.



Jennasta on myös tullut viime aikoina erittäin omatoiminen. Ennen aina huuteli keittiöstä jotain halutessaan, mutta nyt ottaa itse jääkaapista mitä haluaa (opetin vahingossa miten saa jääkaapin auki). Yksikin kerta pikkuveljeä syöttäessä neiti tuli leipä kädessään ja hymy naamalla totesi: Nenna otti leipää. Oli voita ja makkaraa leivällä... :D



Ne pukemiset jatkuu, ja riisumiset myös. Nytkin oltiin pihalla viemässä puita pannuhuoneeseen (poltetaan puita, ettei vielä tarvis öljyä tilata). Neiti puki päälleen takin (vedin pihalla vetoketjun), lakin, kumpparit ja hanskat tikkujen takia. Eikä päällä sitten muuta ollutkaan. Eikä kuulemma ollut kylmä... Huih! Ja Milennan tyttö saa täältä kaverin, välillä sain etsiä korkokenkiäni (vaan 2-3 cm korot) pihalta, kun neiti oli niillä kopsutellut esim. hiekkalaatikolle. Onneksi oli kesä, niin ei mennyt kengät ihan pilalle, kun harvoin satoi. Ja toinen huippujuttu on vaunujen hyönteissuoja. Se päähän ja äidin kengät, niin johan on prinsessa valmis! :D



Jaahas, nyt katoaa keittiöstä kaurajälkkäri. Pitää mennä pitämään puoliaan...



Hyvää alkavaa viikkoa, toivoo äippä ja muksut

Paljon oli tullut juttuja viikonloppuna, koitan niitä nopeasti kommentoida, kun pitää tenttiin mennä lukemaan. Tentti on siis tänään ja sitten aah, pari viikkoa " vapaata" ja taas luennolle.



Pöytätavoista, tähän mennessä ollaan opetettu " kiitos" , joka on tullut jo reilun vuoden, alkuun Anton sanoi " tack, tack" nyttemmin sanoo kiitos. Kiitos tulee, kun annan lautasen/leivä/kaadan mehua/annan lisää ruokaa ja luonnollisesti ruokailun päätyttyä. Ollaan koitettu opettaa, että lautanen viedään tiskipöydälle kun ruokailu loppuu. Lisää saa, kun on lautanen tyhjä ja keksi tms. syödään loppuun, ennen kuin lisää saa. Siinäpä oli. Ai niin ja kesken ruokailun ei poistuta pöydästä, paitsi vessaan. Antonia on kehuttu kohteliaaksi pojaksi, aina kaupassa sanoo hei ja kiitos hei, kun lähdetään. Isi opetti sanomaan päivää, tosin sitä Anton ei juuri koskaan suostu vieraille sanomaan, äidille ja isille vain =)) Vierailla otan rennommin (isoissa juhlissa/ihmisten luona joita en tunne niin hyvin) tutuilla sitten opetellaan, huudon kanssa, ettei saa mättää karkkia napaan liikaa. Onneksi Anton on niin arka, että juhlat yleensä loppuvat, kun Anton uskalatautuisi yksin noutopöytään. Äidin luona kun ollaan, otan rennommin, helpompaa niin ja saapahan isoäiti hemmotella poikia =)



Äippä: Anton myös huutelee heippa, kun lähtee ruokapöydästä/menee vessaan/omaan huoneeseen. Aina kuuluu " hei, hei mamma" =)) Ja jääkaapin poju osaa avata itsenäisesti, valitettavasti. Ei kylläkään pätkänä yletä mitään sieltä ottamaan, mutta tykkää paukuttaa jääkaapin ovea kaapin ovea vasten, mikä on KIELLETTYÄ ja mitä pitää tehdä aina kun äidin silmä välttää.



Vaatteista vielä sen verran, että Anton osaa pukea, jos haluaa, tänään aamulla puki oikein reippaasti vaatteet päälle.



Tuolla aikaisemmin kirjoittelin, että Anton ei kestä märkiä vaatteita, pojat olivat äidilläni lauantaina hoidossa ja äiti kertoi että oli neljä kertaa joutunut vaihtamaan paidan, koska oli " määkä paita" ja minä illalla vielä pari kertaa =)))



Errj: Nostan käden pystyyn, meillä on samanalainen tiskipöytä ongelma, siihen kasaantuvat kaikki ne tavarat joille a) en löydä paikkaa b) en keksi paikkaa c) en juuri sillä hetkellä jaksa viedä niitä minnekkään. Astioita on vähemmän, muuta roinaa sitten enemmän.



MugSkap; Kiva,kun olette löytäneet kivan hoitotädin. Kypsyttele rauhassa sitä, missä meinaatte tulevaisuudessa asua. Oikea päätös syntyy ajan kanssa. Meidän esikoisella oli kausi, ettei halunnut lähteä ulos, se meni kyllä ohi itsekseen. Jaksamista avio-ero prosessiin.



Anton rakastaa kumisaappaita, hakee ne aina eteisestä ja laittaa jalkaan ja lompsottelee ympäri asuntoa, joko omilla saappailla/isoveljen saappailla.



Viikonloppu meni tenttiin lukiessa ja poikien kanssa oleilemisessa, eli aika rauhallinen viikonloppu. Lauantaina pojat olivat isoäidin luona ja leipoivat siellä pullaa. Toivat sitten kotiin, tosi hienoja pullapoikia ja -matoja yms.



Nyt on pakko mennä lukemaan, kerron meidän kuulumisia paremmalla ajalla.



Hauskaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton