imetyksestä erikoiskorvikkeeseen

on uskomattoman pahanhajuista ja -makuista. Eli välttämättä ei tule mitään ongelmia kaikille, vaikkakin taitaa olla yleisempää että syöminen tökkii?



Korvikkeen makuun voi varmaan totutella jo ennen kuin sitä edes yrittää antaa isompaa määrää ruuaksi, vaikka antamalla lusikalla maitotippoja suuhun että tottuu makuun. Ja jos lapsi osaa jo istua niin vaikka aloittaa suoraan nokkamukilla jota ehkä vierastaa vähemmän kuin pulloa, mikäli se on se pullosta juominen itsessään hankalaa vaikka pullossa olisi lypsymaitoa.

Muutamana yönä ja pari kertaa päiväaikaan on poika saanut almiron peptiä, kun on ollut joku auttamassa yöhulinoissa tai olen itse ollut jossain käymässä päivällä. Rintamaitoa kun ei riitä nykyään pumpattavaksi asti, ja aiemmin pumpattujen aikana olen käyttänyt lehmänmaitoa joten se tavara on käyttökelvotonta. :(



Vaavi kyllä yöllä syö mukisematta almironia, ja päivällä on ottanut myös jos on ollut tosi nälkäinen. Nyt olen lisännyt jauhetta myös riisipuurovelliin jota olen pojalle alkanut maistattaa. Uskon, että poika nälkäisenä syö sitä mitä annetaan, mutta sotkeeko siinä se että itse kuitenkin varmasti tuoksun maidolta jne. Toisaalta meillä ei tissittely ole koskaan ollut sellaista hidasta nautiskelua, vaan poika on tehokkaasti muutamassa minuutissa imenyt sen mitä on tarvinnut ja halunnut kiireesti tissiltä pois.



Pelkään sitäkin, että jos almiron ei sittenkään sovi vauvalle, vaikka nyt ei olekaan mitään oireita tullut. Jos minulta on rintamaito jo ehtynyt, mitä sitten tapahtuu? Pitäisikö minun kaiken varalta yrittää jotenkin ohessa ylläpitää maidoneritystä esim. ensimmäisen korvikeviikon aikana tms? Miten te muut olette toimineet?



Kertokaa kokemuksia, olen hiukan hukassa koko asiassa! Neuvolassakin kun toiminta on vähän sun tätä...

Varmasti kannattaa suurentaa niitä pullottelumääriä pikkuhiljaa JA siinä samalla pumppailla varamaitoa pakkaseen. Ikävä kyllä se allergisoituminen apteekin korvikkeelle voi sinänsä tapahtua ihan koska vaan, mutta ei sitä kannata vainoharhaisesti pelätä. Meillä sirtyminen tapahtui iässä 7 kk niin, että ensin jäi päiväimetykset pois (oli tosi kuuma silloin kesällä, ja varmaan siksi tyttö ei edes rinnalle halunnut) eli tarjosin päivisin enemmän ja enemmän almironia pumpatun maidon ohella. Öisin sitten tissitteltiin kerran tai kaksi. Sinänsä viikossa oli tytön siirtyminen täysin pullolle tapahtunut, ja minä sitten sain pumppailla pahimpia paineita pois. Itse purin imetysdietin samantein, en olisi kertakaikkiaan jaksanut enään päivääkään!!!

Paljon tsemppiä teidän siirtymiseen :-)

Ensinnäkin halaus, koska tiedän omasta kokemuksesta millaista on laihtua. Itse olin todella tukevassa kunnossa ennen synnytystä (onneksi!), mutta nyt melkein 25kg:n tiputuksen jälkeen alkaa olla aika vähän jäljellä... Imetysdieetti on sitä luokkaa, että kovin on vähäenerginen olo koko ajan. Meille ei sopinut Almiron ja nyt olen osittaisimettänyt ainakin 1.5kk erityiskorvikkeen kanssa. Meillä on käytössä nyt Neocate. Ei olla voitu siirtyä kokonaan sille, koska ilman Kela-korvausta se maksaa lähes 20EUR litra. Nyt odotellaan päätöstä. Meillä ei ole myöskään ihan varmaa, että Neocatekaan sopii ja siksi on edetty varovasti. Jos sinun dieettisi toimii, niin mielestäni ei ole mitään estettä vähitellen suurentaa korvikeannosta ja varmistaa, että korvike sopii. Alat korvaamaan es. yhden imetyskerran korvikkeella ja etenet siitä sitten rintojesi ja lapsen mukaan. Voit myös jatkaa pumppaamalla maidontuotantoa, jos haluat varmistaa korvikkeen sopivuutta. Täysin varmanhan siitä ei voi olla, koska lapsi voi allergisoitua kuukausienkin jälkeen. Uskoisin, että jos annokset alkavat olla päivässä useamman desin vaikka kuukauden ajan ja sitten voit vielä pumpata kaksi viikkoa, kun lapsi syö ainoastaan korviketta, pitäisi aika suuri varmuus sopivuudesta olla. Jos et pysty pumppaamaan, niin sitten vain suurennat pikkuhiljaa päiväannosta, kunnes maitosi loppuu. Ja kyllä se korvike alkaa maistua, tarjoat joka aterialla aluksi vähän, vaikka hedelmäsokerilla maustettuna. Ja sitähän voi sekoittaa puuroihin yms.

näin kävi meilläkin. Eli ekat neljä kuukatta lähes päivittäin peptidi-tuttelia lisämaitona (max desi päivässä), ja siis kuitenkin allergisoitui sille, ja sitä myöten myös mun syömät maitotuotteet meni pannaan. Nyt almironia vedellyt keväästä ja kaikki ok.

Jos imetysdietti on tosi rankka, niin ehkä ennemmin menisin lapsen allergisoitumisen riskillä (kuitenkin muita maitoja voi sitten kokeilla vauvalle) ottaen huomion että tässä tapauksessa on lapsi juonut almironia jo suht pitkään.

oli sama tilanne. Imetysdieetti oli niin kapea, että laihduin ja laihduin, vaikka söin usein. Lapsikin oireili tiukasta dieetistä huolimatta.



Ensimmäistä korviketta kokeiltiin sekoittamalla rintamaitoa ja korviketta keskenään. Tuloksena oli parempi maku+ lapsi oppi juomaan pullosta. Makuun tottuminen kävi yllättävän nopeasti ja lapsi hylkäsi rinnan itse. Lääkäri antoi vinkin sekoittaa aluksi hieman hedelmäsokeria korvikkeeseen. Meillä ei sokeria tarvittu, mutta se on yksi mahdollisuus totutteluvaiheessa jos lapsi irvistelee korvikkeelle eikä sekaan saa rintamaitoa.



Varsinaiset ongelmat alkoivat kun korvike aiheutti myöhemmin oireita ja maidontulo oli ehtynyt. Lopulta löytyi yksi sopiva korvike, jolla lapsi käytännössä kasvoi 2-vuotiaaksi. Vaihtoehtoja on useampia, joten ei kannata heittää toivoa kaivoon vaikka Almiron ei sopisikaan.



Kun lehmänmaito alkoi myöhemmin sopimaan, lapsi hylki sitä pitkän aikaa ja kaipasi korvikettaan. Onneksi nämä ovat pitkälti tottumuskysymyksiä ja nälkä on hyvin eteenpäin ajava voima! Teillä on lupaava alku kun lapsi suostuu juomaan pullosta.

Meidän lapsista kaksi on/on ollut laaja-alaisesti ruoka-aineallergisia. Vanhempaa allergikkoa imetin 9kk ikään tiukalla dietillä (allergiat huomattiin 2kk iässä), siinä samalla kokeiltiin korvikkeita ja kolmas kokeilu tuotti tuloksen eli oireet olivat selvästi vähäisempiä, kun hän sai enemmän korviketta (siinä tapauksessa Almiron Pepti). Almironin sopivuutta varmistelimme silloin reilun kuukauden ja lopetin imetyksen aika hiljalleen, ehkä kuukauden aikana. Pojan vointi parantui todella merkittävästi, kun hän lakkasi saamasta äidinmaitoa ollenkaan, koska tiukasta dietistä huolimatta ruokavaliossani oli vielä hänelle sopimattomia aineita. Silloin päätin, että jos toinen allergikko tulee, imetys lopetetaan heti, kun sopiva korvike löytyy.



Todellisuudessa eteneminen toisen allergikon kanssa oli vieläkin ronskimpaa. Poikaa ei saanut imetysdietillä oireettomaksi ja nyt testaaminen alettiin Almiron Peptistä. Sen kanssa oireet lievittyivät merkittävästi, mutta eivät poistuneet. Äidinmaidosta hän sai dietistä huolimatta kuitenkin niin rajuja reaktioita, että lapsi siirrettiin Almironille viikossa siitä huolimatta, että hän oireili vähän myös siitä. Sen jälkeen päästiin sopan selvittämisessä alkuun kunnolla, parissa viikossa oli Neocate selvitetty sopivaksi, kun rintamaidon kautta ei enää tullut virhettä testailuihin. Tällä hetkellä tämä lapsi on 1v2kk. Hänellä on ruokavaliossaan kuusi ruoka-ainetta, joista osa hyvinkin eksoottisia, eli imetysdiettiä ei todellakaan olisi hakemallakaan saatu sopivaksi. Eikä tuolla ruokavaliolla aikuinen kyllä jaksaisi porskutellakaan, vaikka joku medio olisi tämän repertuaarin osannut antaa ruokavaliokseni. Viimeisen kuukauden poika on alkanut taas hiukan oireilla ja nyt mietinnässä on, onko allergisoitunut Neocatelle vai jollekin noista kuudesta ruoka-aineesta. Kaikki kuitenkin olleet ruokavaliossa vähintään 2kk oireetta, joten nyt selvitetään mikä näistä seitsämästä on syyllinen.



Näiden kokemusten jälkeen olen taas sitä mieltä, että jos vielä meille allergikko tulee (olen raskaana), korvikkeelle siirrytään reipasta tahtia, jos imetysdietillä ei vauvaa oireettomaksi saa. Oireilevan vauvan imetys tiukalla dietillä on minusta sekä äidin että lapsen kiusaamista (minä myös tapellut alipainoa vastaan ja tiukalla dietillä se on tosi haastavaa). Asia erikseen, jos dietillä vauvan saa kuntoon ja dietti on sen verran laaja että äiti sillä jaksaa.



Tuo on tosiaan jo puoli voittoa, jos pullosta juominen sujuu entuudestaan. Meillä molemmille piti opettaa juominen muualta kuin rinnasta, vanhempi oppi lopulta nokkamukista, nuorempi oppi helposti juomaan pullosta. Vanhempi joi Almironia mukisematta alun lievän takkuilun jälkeen, nuorempi lakkoilee välillä todella hermoja raastavasti edelleen yli puolen vuoden jälkeen tuon Neocaten kanssa (kuten vuorollaan jokaisen hänelle sopivan ruoka-aineenkin kanssa). Onneksi se on kuitenkin kausiluontoista, yleensä uppoaa kohtuulisesti.

Ihan tulee tippa linssiin näitä viestejä lukiessa, ihana saada vertaistukea! On hyvä kuulla erilaisia tarinoita, saapa nähdä minkälaiseksi meidän perheessä elämä muodostuu... Omassa mielessä kummittelee muistot huomattavasti minua nuoremmasta pikkuveljestäni, olin murkkuikäinen kun hän oli vauva. Muistan vieläkin, miltä hänen vereslihalla oleva poskensa tuntui ja haisi. En usko, että oman poikani vointi menisi niin huonoksi, mutta silti ne muistot kummittelee.



Oma äitini onkin ollut ainoa ihminen, joka meitä ymmärtää ja ottaa tosissaan. Tuntuu, että neuvolassa vähätellään pojan ongelmia niin kauan, kun iho on siisti. Meillä poika reagoi äidinmaidon kautta saatuun maitoon tosi voimakkailla suolioireilla, ja vain tutteli tms aiheuttaa välittömästi ihottumaa. Neuvolantädit ja jopa lääkäri vain ihastelevat, miten on hyvin kasvanut vauva ja kovasti touhukas, ja " äitihän voi jatkaa dieettiään jos haluaa" . Viis siitä, mitä kerron masuvaivoista ja pitkään kestäneestä yöitkusta, parahtelusta ja jatkuvasta heräilystä. Tuntuu että pitäisi kerätä ne vihreät limakakat ja viedä näytille...



Äitinä olen todellakin sitä mieltä, että jokin muukin vaivaa kuin lehmänmaito. En vain ole saanut sitä selville. Miksi muuten poika itkisi ja heräilisi yöt läpeensä jo 2,5 kk ajan, vaikka sitä ennen nukkui varsin hyvin?! Ja aina välillä tulee yllättäen pahat ilmavaivat ja kipuitkut ja epämääräistä näppylää sinne tänne. Lukemieni viestien jälkeen tuntuu, että voi kun olisin osannut vaatia maitoaltistusta aikaisemmaksi ajankohdaksi, ettei tarvitsisi turhaan kärsiä ja arvailla. Lastenlääkäri vaan halusi, että imetystä jatketaan puolen vuoden ikään asti ja sitten altistetaan. Ja nyt kun väliin tulee joulut sun muut, niin altistuskutsu tuli vasta tammikuulle.



No, ei tässä enää ole montaa viikkoa jaksettavana ja odotettavana. Jospa sitten päästäisiin kokeilemaan jotain kiinteitäkin jossain vaiheessa, nyt tuntuu niin epämääräiseltä kaikki... Ja jospa meidänkin vauva pystyisi joskus nukkumaan yöllä ja sen myötä äitikin! :) En odotakaan mitään täysiä yöunia, mutta jos edes vähän vähenisi heräilyt ja rauhoittelut nykyisestä 5-20 kerrasta yössä...



Jopas nyt tuli vuodatettua. Mutta siis tosiaankin kiitos kaunis, kun viitsitte kertoa kokemuksianne! :)