Apua, kurinpito ongelmia 3,5 vuotiaan kanssa?!
Meidän 3,5v pojalla on taas vaikea kausi meneillään. Tuntuu ettei meillä vanhemmilla ole oikein minkäänlaista auktoriteettia ja elämä on siksi välillä melko vaikeaa. Päivittäin taistelemme pukeutumistilanteissa, kun vaatteet vaan eivät löydy päälle ja homma menee pelleileyksi, karkuun juoksemiseksi tai velttoiluksi. Myös muut ns siirtymävaiheet, kylästä kotiin lähteminen tai kotoa ulos lähteminen on joka kerta taistelun kautta suoritettava. Ollaan käytetty palkitsemis keinoja, mikä toimi hyvin muutaman kerran, mutta menetti tehonsa alle kahdessa viikossa. Uhkailu ei toimi juuri lainkaan. Näen, että muiden lapset ovat vaan niin paljon helpompia (ja tottelevaisempia.)
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Olen raskaana, enkä kohta enään jaksa tätä taistelua. Muuten poika on aivan mahtava persoona, oikea kuningas EI.
Itse olen ajatellut niin, että jos meidän nuorimmainen vielä tästä villiintyy ja kehittyy " omatoimisemmaksi" , otan yhteyttä perheneuvolaan ihan ennaltaehkäisevässä mielessä, ennen kuin tulee eteen tilanne, ettei ole enää keinoja ohjata tai kieltää lasta. Meillä päin aika mukavasti saa ohjausta perheneuvolasta ihan tuollaisiinkin asioihin. Ovat aika rautalanka-ohjeita ja sekin on ihanaa, että sitten joku muu arvioi omaa lasta, että onko se nyt oikeasti " aivan mahdoton" . Vielä ei olla siis käyty kun lapsi vielä niin pieni ja vasta oma erillisyys ja omat voimat ja tahtotilat kehittymässä mutta muuten on tietoa, että sellaista palvelua tarjoavat ihan mielellään, etteivät tilanteet mene liian pitkälle.
Mutta lohdutukseksi vielä, että tavallistahan se on, vaikkakin hermoja vaativaa, että juuri äitiä tai isää lapsi koittelee. Ketäpä muuta hän koittelisi?