Osaako toisen lapsen vauva-ajasta ottaa enemmän irti kuin ensimmäisestä?

TArkoitan siis tätä voi kun se istuisi, konttaisi, alkaisi syödä kiinteitä jne. Toisen lapsen kanssa ei ole mikään kiire, siitä voi nauttia vauvana koska tietää että se kasvaa kuitenkin nopeasti, nopeammin kuin tahtoisikaan.

kun tietää miten nopeasti se aika menee ohi:' (

Ekan kanssa menee liikaa energiaa kaikenmaailman panikoitiin ja opetteluun. Seuraavan kanssa kaikki tulee selkäytimestä ja voi vain nauttia.

Ei malttanut odottaa seuraavan kans sitä melkein toivoo ettei se opi " yhtään mitään" ainakaan vielä(eikä panikoi jossei opi samaan tahtia naapurin Maijan kanssa ..menee niin äkkiä aika.. :DDD

Mutta tulee myös tilanteita, että huomaa vain että joko se on oppinut tuon ja tuon taidon... ne ei ole enään niin suurta kuin esikoisella esim. kävelemään oppiminen jne.... yksinkertaisesti ei ole aikaa " hössöttää"

Yhden kanssa oli niin helppoa että pystyi ottamaan kaiken irti ja nauttimaan, toinen roikkui käsivarrella tai liinassa kun juoksin esikoisen perässä...

Juuri se millonmillonmillon jäi pois ja vaan huomaa että kas vain, on tullu sitten pari hammastakin suuhun nähtävästi ;O)

kaksi ekaa oli vähän kuin harjoituskappaleita, kolmas meni niin rutiinilla, ettei mitään tarvinnut stressata.

Tästä oikeasti nauttii niin isä kuin äitikin. Suhdekin on läheisempi. Kaksi edellistä nukutettiinkin unikoulun avulla. Nyt tämän kolmannen isä ottaa joka ilta kainaloon kun menee sänkyyn katsomaan sarjaa ja parissa minuutissa vauva nukahtaa. Sitten vaan kaikki ollaan ja köllötellään ja ihmetellään kuinka me ollaan just saatu se maailman ihanin vauva. Kolmannella kerralla vaan kaikki on paljon parempaa.

mutta toinen olikin niin hirmu vaativa tapaus, että vauva-aika oli aivan kaameaa ja petyin, kun en osannut/voinut nauttia niinkuin olin odottanur.

Ensimmäisen kanssa oli kaikki niin jännittävää ja ihanaa. Toisen kanssa menee kaikki vähän liiankin rutiinilla. Tuntuu, etten ole saanut samanlaista yhteyttä toiseen vauvaan kuin esikoiseen.

Ekan kanssa stressasi ja oli huolissaan joka aivastuksesta, muka koko ajan oli kiire eikä ehtinyt syödä eikä nukkua vaikka esikoinen oli todellinen kiltti köllöttelijä :)



Kakkonen tuli 1½ v esikoisen jälkeen ja oli varsinainen raivotar. Koko kakkosen eka vuosi meni ihan sumussa, elämä tuntui olevan yhtä pukemista, riisumista ja vaipan vaihtoa :) Tähän kyllä vaikutti kakkosen vaativa luonnekin.



Kolmonen tuli meille vähän nurkan takaa yllärinä :) Ikäeroa kakkoseen 3 vuotta. Kolmosen vauva-aika oli ihanaa - lepoa töistä, ihanaa puuhastelua myös kahden vanhemman kanssa. kaikenkaikkiaan leppoisaa nautittavaa aikaa. Nyt on työt taas alkaneet ja kaiholla muistelen kolmosen äitiyslomaa :)