Kun ei jaksais kävelyttää vajaa 1-vuotiasta
Laitanpa tänne saman kuin tuonne vauvapuolelle. Jos tulis täältäkin kommentteja :-).
Meidän neiti on nyt 11,5 kk ja sitä pitäisi koko ajan kävelyttää, mut kun ei jaksais eikä tietenkään joudakaan jatkuvasti. Neidin liikunnallinen kehitys on ollut seuraavanlainen: Ekan kerran kääntyi selältään mahalleen vajaa 6 kuukautisena, seuraavaan kertaan menikin sit taas pitkä aika. Sitten oppi kyllä kääntymiset oikein mallikkaasti. 10,5 kk ikäisenä lähti vasta kunnolla ryömimään. Oliskohan ollut 11 kk, kun joskus kokeilin kävelyttää. Ensin meinasi piipottaa varpaillaan, mutta sitten alkoikin astua koko jalalla. Ja sitten aivan yhtäkkiä innostui kävelystä aivan valtavasti ja nyt neitiä sais kävelyttää KOKO AJAN. Aamulla heti kun koululaiset on saatu lähtemään, vie minut ulko-ovelle, että sinne pitäis päästä kävelemään. Useita metrejä kävelee ihan ettei pidä mistään kiinni, mutta mieluiten haluaa, että olis se sormi, josta voi pitää kiinni. Niin ja sekin vielä, että kun neidillä tasapaino pettää, niin lähtee suorin vartaloin kaatumaan selälleen (yhden kopsun on saanut, kun just olin kääntänyt pääni toisaalle). Eli neiti on TÄYSIN vahdittava vielä. Taaperokärryyn laitettiin kivi, että kärryt olis tukevammat. Osaa kyllä kärryä työntää ja homma toimisi ihan hyvin, mutta kun neiti ei vaan HALUA mitään kärryjä. Pitäis vaan olla se sormi, josta pitää kiinni ja sit sitä mennä tepsutellaan pitkin pihoja tai sisään ja ulos. Neidillä on nyt innostus kaikenlaisiin askelmiin. Äskenkin sen kanssa piti mennä ovesta ulos, kuistin askelma alas, heti takaisin ylös, sisälle ja taas ovesta ulos, askelma alas jne. jne. Aika työlästä/tylsää kuten voitte ehkä kuvitella ;-).
Tänään olen tehnyt niin, että jos kerta neiti haluaa kävellä, niin kävelköön mahdollisimman paljon itsenäisesti. Minä tietysti kuljen koko ajan neidin takana, ettei pääse kaatumaan. Käveli jo tuolla nurmikollakin ihan ilman tukea, mutta selvästikin koki sen aika työlääksi ja vaativaksi. Tarjosin tueksi taaperokärryä, mutta ei kelvannut, vaan lähti kävelemään aivan eri suuntaan. Voi että odotan, että neiti oppisi hallitsemaan tuon kävelyn. On niin työlästä, kun lattialla ei monestikaan haluaisi olla, syliin kun ottaa niin siitäkin rupeaa itkemään. Jonkun aikaa viihtyy kävelytuolissa, mutta sitten alkaa repiä minua vaatteista, että pois pitäis päästä ja kävelemään. Silloin kun on jaloillaan ja aikuisen sormi kädessään, on kaikista tyytyväisin.
Muu liikunnallinen kehitys on sellaista, että pari viikkoa sitten oppi nousemaan lattialla istualleen. Vielä on harjoittelua se istumasta takaisin mahalleen pääseminen. Konttaamista kovasti harjoitteli vielä joitakin päiviä sitten, mutta nyt näyttää ettei se kiinnosta tippaakaan. Vain kävely kiinnostaa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kauankohan tässä mahtaa vielä mennä, että neiti alkais hallita tuon kävelyn kunnolla ja oppis myös nätisti pyllähtämään eikä lähtis suorin vartaloin kaatumaan?
neronja & hieman työläässä vaiheessa oleva neiti 11,5 kk
Kommentit (6)
Minäkin olen huomannut, että silloin kun neiti pitelee kaksin käsin palloa, niin silloin kävelee paremmalla tasapainolla. Ei vaan aina suostu ottamaan palloa käteen. Neiti käveli toissapäivänä jo tosi reippaasti, tv:n luota pöydän luo, pöydän luota nojatuolin luo ja siitä sitten taas eteenpäin eikä edes tarkistanut, tulenko perässä. Mutta sitten samana iltana kupsahti kaatua selälleen just silloin, kun katsoin toiseen suuntaan ja senpä jälkeen on kyllä ollut paaaljon varovaisempi, joten harmittaa kyllä, että sattui tuo kaatuminen :-/. No, jospas meilläkin kohta jo juostais... ja sit alkaakin erilainen vahtiminen ;-).
Meidän poikaa sai kävelyttää myös n. kaksi kuukautta. Konttaamaan lähti 8,5 kk, nousi muistaakseni jotain 9 kk ja käveli sitten tukea vasten n. vuoden ikään. Poika oli ja on minusta yhä varovainen liikkeissään, vaikka kävelee jo hyvin (nyt 1v 4 kk).
Niin, vuoden iässä aloimme kävelyttää, kun ajateltiin että poika saa harjoitusta ja oppii sitten nopeammin kävelemään. Siinä 1v ja 1 kk hänellä oli ihan selvästi valmiuksia kävellä, mutta ei rohkeutta yksin. Otti silloin n. 6 askelta.
Olimme siis 2 kk miehen kanssa kiinni pojassa, kun tämä tykkäsi kävellä, mutta halusi pitää aikuisen sormesta kiinni - tai tuli huuto. Välillä sit saikin huutaa.
Kyllä väsytti - ja pelotti, että mitä jos kävelyttämistä saa tehdä 4 kk! Mutta sitten kun poika oli 1v ja pikkaisen päälle 2 kk, alkoi kävely sujua yksin. Kylässä oli kolme serkkua, joiden perässä piti pysyä ja meno oli hauskaa kädet ojossa. Siitä se lähti. Kyllä nyt on helpompaa, kun poika liikkuu itsenäisesti:)
Toinen lapsi on nyt tulossa ja mietin jo etukäteen, että voisiko pitkän kävelyttämisvaiheen välttää...? Siskon lasta ei tarvinnut kauan kävelyttää. Eli totutimmeko lapsemme liian hyvään palveluun? Tai kyllä se varmaan on myös lapsen rohkeudesta ja valmiuksista kiinni.
Jaksamista kävelyttämiseen.
Kyllä kai sen kävelyttämisvaiheen voi välttääkin, meillä sellaista ei ollut ollenkaan. Toki esimerkiksi mummi satunnaisesti kävelytti lasta, mutta muutoin muksu sai itse opetella tasapainoa. Taaperokärry oli hyvänä apuna.
KL.
Tämä meidän kävelytettävä neiti on meidän viides lapsemme (kuudes tulossa ;-) eikä isosisaruksista ole ketään tarvinnut tällä tavalla kävelyttää. Puita pitkin ovat kävelleet ja sitten työntäneet taaperokärryä tai potkuautoa. Ei me olla heistä ketään kävelytetty, ei ainakaan paljoa, kun ei tosiaan ole mieleen jäänyt. Eli pelkosi tuosta pitkästä kävelytysvaiheesta voi olla täysin turha.
Tätä meidän viitosta ajattelin pikkuisen kokeeksi kävelyttää, kun on liikunnallisesti ollut aika hitaasti kehittyvää sorttia ja sitten kun neiti selvästi innostui liikkumisesta, niin ajattelin, että no kokeillaan vähän kävelyttää. En olis ikinä arvannut, että neiti siitä noin kauheasti innostuu ;-). No, päivä kerrallaan eteenpäin. Eihän tämä vaihe tosiaan voi kauhean pitkä olla eli kohta tämäkin on muisto vain ;-).
neronja & viisikko
Meillä pojalla oli samanlaista, piti kävelyttää ihan kokoajan. Poika innostui kävelyttäen kävelemään hieman alle 1v ja kyllä sai äippä ja iskä selkä vääränä kävelyttää (hän halusi pitää molemmin käsin meidän sormista kiinni) heppua pari kuukautta ennen kuin uskaltautui ihan itsenäisesti tepastelemaan!
Muistan kuinka silloin ei _aina_ olisi jaksanut kävelyttää, mutta nyt jo välillä toivon ettei pääsisi niin itsenäisesti joka paikkaan :)))
Tuo lelu homma kuulosti oivalta keksinnöltä, eipä tullut meille aikoinaan mieleen ;) Ja taaperokärryä ei halunnut lykkiä.
Joten tsemiä tepsutteluun! =)
Hupulin(1½v)äiti
Meillä oli tän kuopuksen kanssa samantapaista ja siihe tehosi useimmiten (ei siis aina..) kun antoi käteen jonkun pienen lelun tmv. Noin sormen paksuisen mutta ei terävää jos sattuu muksahtamaan ;)
Ja kummasti käveli paljon tasapainoisemmin kun kädessä oli lelu tjsp, kuin että olisi kävellyt ilman mitään =)
Nyt sitte jo juostaan vaikka kädet olisi tyhjätkin ja ikää 1v2kk, karvaa vailla...
Toivottavasti teillä tepsisi tuo samainen kikka-kolmonen ;)
Marieela ja Pallero