Kun EI JAKSAIS kävelyttää

Meidän neiti on nyt 11,5 kk ja sitä pitäisi koko ajan kävelyttää, mut kun ei jaksais eikä tietenkään joudakaan jatkuvasti. Neidin liikunnallinen kehitys on ollut seuraavanlainen: Ekan kerran kääntyi selältään mahalleen vajaa 6 kuukautisena, seuraavaan kertaan menikin sit taas pitkä aika. Sitten oppi kyllä kääntymiset oikein mallikkaasti. 10,5 kk ikäisenä lähti vasta kunnolla ryömimään. Oliskohan ollut 11 kk, kun joskus kokeilin kävelyttää. Ensin meinasi piipottaa varpaillaan, mutta sitten alkoikin astua koko jalalla. Ja sitten aivan yhtäkkiä innostui kävelystä aivan valtavasti ja nyt neitiä sais kävelyttää KOKO AJAN. Aamulla heti kun koululaiset on saatu lähtemään, vie minut ulko-ovelle, että sinne pitäis päästä kävelemään. Useita metrejä kävelee ihan ettei pidä mistään kiinni, mutta mieluiten haluaa, että olis se sormi, josta voi pitää kiinni. Niin ja sekin vielä, että kun neidillä tasapaino pettää, niin lähtee suorin vartaloin kaatumaan selälleen (yhden kopsun on saanut, kun just olin kääntänyt pääni toisaalle). Eli neiti on TÄYSIN vahdittava vielä. Taaperokärryyn laitettiin kivi, että kärryt olis tukevammat. Osaa kyllä kärryä työntää ja homma toimisi ihan hyvin, mutta kun neiti ei vaan HALUA mitään kärryjä. Pitäis vaan olla se sormi, josta pitää kiinni ja sit sitä mennä tepsutellaan pitkin pihoja tai sisään ja ulos. Neidillä on nyt innostus kaikenlaisiin askelmiin. Äskenkin sen kanssa piti mennä ovesta ulos, kuistin askelma alas, heti takaisin ylös, sisälle ja taas ovesta ulos, askelma alas jne. jne. Aika työlästä/tylsää kuten voitte ehkä kuvitella ;-).



Tänään olen tehnyt niin, että jos kerta neiti haluaa kävellä, niin kävelköön mahdollisimman paljon itsenäisesti. Minä tietysti kuljen koko ajan neidin takana, ettei pääse kaatumaan. Käveli jo tuolla nurmikollakin ihan ilman tukea, mutta selvästikin koki sen aika työlääksi ja vaativaksi. Tarjosin tueksi taaperokärryä, mutta ei kelvannut, vaan lähti kävelemään aivan eri suuntaan. Voi että odotan, että neiti oppisi hallitsemaan tuon kävelyn. On niin työlästä, kun lattialla ei monestikaan haluaisi olla, syliin kun ottaa niin siitäkin rupeaa itkemään. Jonkun aikaa viihtyy kävelytuolissa, mutta sitten alkaa repiä minua vaatteista, että pois pitäis päästä ja kävelemään. Silloin kun on jaloillaan ja aikuisen sormi kädessään, on kaikista tyytyväisin.



Muu liikunnallinen kehitys on sellaista, että pari viikkoa sitten oppi nousemaan lattialla istualleen. Vielä on harjoittelua se istumasta takaisin mahalleen pääseminen. Konttaamista kovasti harjoitteli vielä joitakin päiviä sitten, mutta nyt näyttää ettei se kiinnosta tippaakaan. Vain kävely kiinnostaa.



Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kauankohan tässä mahtaa vielä mennä, että neiti alkais hallita tuon kävelyn kunnolla ja oppis myös nätisti pyllähtämään eikä lähtis suorin vartaloin kaatumaan?



neronja & hieman työläässä vaiheessa oleva neiti 11,5 kk