pinna kireellä...
Onko muita joiden mielestä kotiäitiys on ihanaa, mutta samalla hermoja raastavaa? Mulla on pojat 9kk ja 3v ja olin ensin ajatellu olla pidempään kotona, mutta hain kuitenkin hoitopaikkaa jo aikaisemmin et olisin vain muutaman kuukauden kotona. Päivät on yleensä suurimmaksi osaksi ihania, mutta jotenkin vaan tuntuu et iltapäivää kohti mulla pinna kiristyy. Ukolla on sellanen työ, että se tulee aina eri aikaoihin töistä ja tekee usein pitkiä päiviä. Oon jotenkin niin riippuvainen siitä ajasta mitä vietetään yhdessä perheenä ja nyt on kyl tuntunu siltä et sitä on liian vähän. Eli oon joka päivä kiukussa ku ukko tulee kotia milloin sattuu ja alan olla niin väsyny tähän ku riidellään vaan joka asiasta. Välillä on niin syyllinen olo kun lapset kärsii mun hermoilusta, mutta en vaan voi ittelleni mitään. En jotenki osaa antaa periksi tälle kiukulle ja sen takia oon aatellu et ehkä töihin meno on parempi ratkaisu niin elämästä tulis ehkä vähän rauhallisempaa...tai sitten ei, kunpa tietäis. Kaiken lisäksi oon neuroottinen siivoja ja haluan pitää kämpän järjestyksessä vaikka se on monien mielestä aivan turhaa, mut minkäs voit ku nautin siisteydestä.
Lapset on vaan kerran pieniä ja siitä pitäis nauttia eikä olla ressissä koko ajan, mut ku oon tällanen jääräpää...
Kommentit (7)
Meillä lapset 7kk ja 2v2kk ja välillä on niitä päiviä, kun vaan ei jaksaisi. Tammikuu on meillä ollut pientä sairastelua koko kuukausi eli huonosti nukuttuja öitä vanhemmilla ja se rassaa. Olen kyllä kovin tyytyväinen elämääni ja en voisi kuvitellakaan olevani töissä (kuka nämä kaikki hommat sitten hoitaisi?!), mutta väsymys ja pienet lapset on välillä hermoja raastava yhdistelmä. Syksyllä tuli jostain sellainen sosiaalisuuskausi, joka onneksi jatkuu edelleen ja se on auttanut paljon. Näen paljon kavereita, joko lasten kanssa tai ilman ja koitan järjestää joka päivälle jotain ohjelmaa. Täällä meidän pikkukaupungissa on 2-6 -vuotiaille lapsille puisto, jonne voi jättää kolmeksi tunniksi hoitoon ja sitä olen ajatellut hyödyntää jossain vaiheessa. Naapurin tyttö käy silloin tällöin leikkimässä esikoisen kanssa ja sekin helpottaa jo paljon. Syksyllä kävi opiskelijatyttö säännöllisesti hoitamassa lapsia ja ajattelin jatkaa samaa käytäntöä nyt keväällä. Kunhan vain tämä sairastelu loppuisi ja pääsisi kunnon arkirytmiin. Apua pitää jaksaa hakea, se auttaa jo pelkästään ajatuksena ihmeen paljon. Pelkkä tieto, että apua on saatavilla, auttaa. Olin haaveillut kolmannesta lapsesta aika pian toisen jälkeen, mutta nyt näyttää siltä, että muutama vuosi ainakin saisi tulla väliä... HUoh, ihanaa elämänvaihetta kuitenkin vietetään, se pitää koittaa muistaa joka päivä.
Luotettavaa lastenhoitoapua järjestää sekä MLL eli Mannerheimin lastensuojeluliitto 4,20 e/ h ja Väestöliitto 9 e/ h plus kulukorvaukset.
---
Kauppojen ilmoitustaululle en uskalitaisi ilmoitusta laittaa " näinä aikoina." - mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
---
Itselläni oli hoitovapaalla 2 vakihoitajaa,joille soitin vuorotellen- lapset haluavat tutun hoitsun-
ja käytin MLL-hoitajaa kerran viikossa.
---
Ps.
Pinnan kireys on normaalia- se miten tilanne hallitaan on sitten eri asia- lapsiin EI ainakaan saa omaa väsymystä ja pahaa oloa purkaa:)
saako ruuanlaittoa mistään ostopalveluna? Minulla tässä kotiäitiydessä ehkä suurin ongelma on löytää aikaa, mielikuvitusta ja ennen kaikkea kiinnostusta ruuanlaittoon. Varsinkin, kun en halua käyttää eineksiä, vaan antaa lapselleni (ja itselleni) kunnon ruokaa raaka-aineista alkaen. Eli ruuanlaittoon pitäisi jostain välistä löytää reilusti aikaa. Olisipa ihanaa, jos meitä odottaisi valmis, kauniisti katettu ateria, kun tulemme ulkoilemasta!
Täytyy myöntää, että minullakin on hermot usein tosi kireällä, ja hermostun lapselleni aivan mitättömistä pikkuasioista. Ja yleensä vieläpä vain omasta turhautuneisuudestani johtuen. Tämä tuntuu erityisen pahalta siksi, että lapsi on oikeasti todella kiltti.
tiedän tunteen. Minäkin olen työtä kotona tekevä äiti, kolmen lapsen kanssa ja juuri kolmevuotias taitaa olla rankimmassa iässä tällä hetkellä. Tahtoa riittää ja omatoimisuutta... Juuri äsken hän teki itse voileipiä keittiössä; pussillinen paahtoleipää meni ja iso läjä voita ja sitten söi kaikista leivistä vaan keskustat ja voit pois, reunat jätti... hauska juttu noin ajatuksena, mutta minäkään en JAKSA sitä siivoamista ja selittää tuhannetta kertaa että pyydä äitiltä apua, pitää kysyä lupa jne. Ja silloin jaksan todella vähän kun olen itse nukkunut huonosti!
Minullekin tämä siivoaminen on muodostunut jonkinlaiseksi ongelmaksi. Meillä on meneillään iso remontti ja sotkut vaan ahdistaa niin paljon! Mies ei oikeasti jaksa enää niuhottaa siivoamisesta yhtään, koska hänkin on hukkumaisillaan töihinsä, sanoo että siivotaan kesällä kun remppa on ohi!
Kaikkialla on leluja, ruuan murusia, remontti muoveja, koirankarvoja, pyykkejä jne. Eikä asiaan auta yhtään se että lähistöllä asuu joukkue mieheni siivousfriikkejä sukulaisia, jotka heiluvat meillä rättikourassa heti kun silmä välttää, katsovat ihmetellen notkuvia lehtipinoja jotka jonkun pitäisi keritä viedä keräykseen, pyykkejä jotka jonkun pitäisi ehtiä pestä ja viikata kaappeihin, tai kaiken huippuna ulko-oven edessä odottavia roskapusseja jotka jonkun pitäisi ehtiä viedä EDES roskikselle!
Mies on työmatkalla nytkin viikon ja minä täällä kolmen alle kouluikäisen kanssa...kiva.
Ja tiedän senkin, miltä tuntuu odottaa toista aikuista kotiin, ja miltä tuntuu kun toinen tuleekin vaikka vaan puolituntiakin myöhässä sovitusta. Sitä on oikeasti kateellinen jo siitä, että toinen saa istua rauhassa työmatkansa ruuhkabussissa - hassua sekin sinänsä. Mutta ehkä juuri se " hälytystilassa" oleminen, ainainen siivoaminen ja passaaminen ja vastuu lapsista ilman toista aikuista on tämän homman varjopuolia. Täytyy koittaa ajattella itsekin nyt myös niitä hyviä puolia; niitä monia, monia ihania hetkiä näiden murusten kanssa, jotka ovat kuitenkin vain hetken pieniä - ihan niinkuin sanoitkin. Eilenkin katseltiin vanhimman 6 v kanssa telkkua, ja syötiin poppareita sohvalla ja juotiin mehua (ruokaa ei meillä saisi tuoda ollenkaan olkkariin...=)pienemmät nukkuivat ja meillä oli oikein mukavaa!
Ei muuta kuin paljon jaksamista sinulle - meitä on varmasti monia samassa tilanteessa olevia ja samoin ajattelevia. Lohduttaudutaan sillä, että tämä vuodenaikakin on nyt mahdoton sietää, ulkona vaan kuraa (ja meillä rakennusjätteitä), lehdet pursuaa ideoita miten pitää joulua kotiin tehdä, kuinka keskivertoaikuinen laittaa 500 euroa joululahjoihin, kuinka lasten kanssa vaan leivotaan ja askarrellaan ja odotetaan joulupukkia. Varmaan niissä kiiltokuvakodeissa käy sitten myös siivooja:)
Nester:
Varmaan niissä kiiltokuvakodeissa käy sitten myös siivooja:)
Ja tätä ajattelin muun muassa ehdottaa! ;) Jos on vähän ylimääräistä rahaa niin kyllä kannattaa. Veroprosenttia voi käydä laskemassa sen mukaan, kuinka paljon aikoo käyttää siivoojaa, ja saada sitten käteen enemmän, niin että suurin osa siivouksen hinnasta tulee sillä kuitattua.
Toinen on oman ja yhteisen ajan järjestäminen eli lastenhoitoavun hankkiminen. Meillä tämäkin on ostopalvelua, kun sukulaisia tai hoitoavuksi soveltuvia ystäviä ei lähistöllä ole. Omaa aikaa kannattaa vaikka ostaa. Itse olin aivan piipussa ennen kuin ymmärsin nämä asiat. Nyt on mulla omaa aikaa vähintään kerran viikossa, samoin miehellä yksi harrastusilta. Yhdessä käydään jossain parin kolmen viikon välein. Tulevaisuus on alkanut näyttää vähän valoisammalta.
Parempaa elämää
Myöskin kärttyinen, mutta pidempää pinnaa pukilta toivonut heiviö.
pinna kireellä.. olen kaikki päivät yksin kotona lapsen kanssa ja mies paina pitkää päivää. Ei ole omaa aikaa niin paljoa ja jos on en keksi mitä teen kun olen tottunut niin olemaan lapsen kanssa. Ostopalveluihin meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta. Tilanne ajautunut siihen, että olla möllötetään vain ja lapsi leikkii onneksi paljon yksinään. Ei riitä voimat leikkiä tai laittaa aina kunnon ruokaa jne.. haluaa vaan itsekin lojua kaikki päivät vaikka pitäisi olla kotiäiti, joka hoitaa tunnolla lapsia ja kotia.
Toinen on oman ja yhteisen ajan järjestäminen eli lastenhoitoavun hankkiminen. Meillä tämäkin on ostopalvelua, kun sukulaisia tai hoitoavuksi soveltuvia ystäviä ei lähistöllä ole.
Sama homma meillä, eli ei oikein ketään sopivaa hoitajaa tarjolla. Mistä kannattaa lastenhoitoapua ostaa? Arveluttaa vähän ilman suosituksia jättää lasta ventovieraan hoiviin... Mutta omaa/miehen kanssa yhteistä aikaa kyllä tarvittaisiin.