Onko Brysselissa sairaalaa jossa vauvala?
Ei ole ihan hirvea kiire viela talla asialla, mutta olen jo alkanut miettia tata asiaa. Synnytin esikoisen Ixelless, ja mulla on sielta tosi hyva kokemus. MUTTA vauvalan puute tarkoitti sita, etta en nukkunut koskaan enempaa kuin kahden tunnin patkia, vaikka mies oli yos seuranani ja pidimme vahan niinkuin vuoroja. On ihanaa etta vauva saa olla paljon vierihoidossa mutta tuo vauvalamahdollisuuden taydellinen puuttuminen muoa huoletta nyt erityisesti sen takia kun toisen syntyess mies tuskin voi viettaa kolmea yota kanssani sairaalassa kun on se esikoinen joka tarvitsee hanta kotona...
Onko jollain tietoa vauvala mahdollisuuksista? Ystavani Knokkesta sanoi etta siella on, mutta on vahan kaukana Brysselsista... ;-)
Kommentit (4)
No, toivottavasti en tarvitse yhta paljon apua toisen kanssa. Tai etta en tarvitsis, kun enhan sita saanut ekankaan kanssa. Han ei ollut ns. helppo vauva! Huusi koko ajan ensimmaisesta paivasta eteenpain, ja itse sain nukuttua 2 tuntia putkeen 8ennatys) ekaa kertaa noin 20 tuntia synnytyksesta (jota enne olin ollut jo semmoiset 20 tuntia hereilla), kun itkien vain vein sen vauvan niille hoitajille ja he " laittomasti" pitivat hanta sen pari tuntia... muina oina oli mies mun kanssa sairaalassa ja se vahan helpotti.
Minakin olen vierihoidon kannalla, tai olin, mutta tuon kokemuksen jalkeen, kun tulin kotiin (ja mies myos) aivan uupuneena kun en ollut synnytyksen jalkeen nukkunut kertaakaan enemman kuin 2 tai 3 tuntia putkeen, paivalla tai yolla ja ajattelin etta semoine osa-aika vauvalamahdollisuus voisi olla mukava...
Ehka kuitenkin se Knokke sitten... ;-)
Kokemusta minulla on tosin vain osasta yötä. Hoitaja haki unettoman vauvan pois joskus aamuviideltä, että saisin nukkua pari tuntia.
En nyt muista (ei ollut äly ja aistit kirkkaimmillaan siinä vaiheessa :-), onko heillä oikein erillinen vauvala vai pidetäänkö sänkyjä vaan jossain kansliassa, mutta joka tapauksessa.
etten minakaan mikaan vierihoidon sankaritar ole jos vaikka edellisesta viestista tuli vaara kuva; ;-) meillakin ykkonen oli erittain hankala tapaus, matalat verensokerit, keltaisuus vaivasi ja piti syottaa kahden tunnin valein, vauva nukkui jo laitoksella mahdottoman huonosti ja samassa huoneessa oli vierihoidossa kaksoset joiden aiti ei saanut nousta vuoteesta pieleenmenneen epiduraalin takia, joten paikalla lappasi hoitajaa yot ja paivat... Mina en sitten nukkunut ihan oikeasti _yhtaan_ sen 72 h aikana jonka olin sairaalassa, paitsi 2 h ihan lopussa valiumin avulla koska meinasin kirjaimellisesti tulla hulluksi unenpuutteesta, ja hoitohenkilokuntakin vihdoin huomasi sen joten lopuksi tarjosivat rauhoittavaa... Mieskin vietti yon sairaalassa vaikka ei saanut samassa huoneessa ollakaan, ihan vain etten pimahtaisi. Tama siis Saksassa. Mutta tallakin ennakkotapauksella siis meidan kakkonen oli aivan toista maata ja tosi keskeista oli musta olla omassa huoneessa ilman hairitsevia huonetovereita. Tietysti kaikkea voi sattua mutta ihan samanlaista kuin ykkosen kanssa ei varmaan tule teillakaan. Tsemppia!
Ja kylla siella olisi kuulemma voinut antaa vauvan ainakin joksikin aikaa hoitajalle, en tosin tieda olisiko onnistunut yolla. Itse olin vain tyytyvainen etta sain hoitaa hanet itse, oli hyvin helppo vastasyntynyt eli ei tullut tarvetta vaikka hoitaja siita mainitsikin. Toisaalta St Luc on tosi iso kiireinen sairaala eli ihan rajattomasti tata palvelua ei voi kayttaa, ehka suihkun tms. ajaksi nyt kuitenkin (itsella oli yhden hengen huone ja otin vauvan viereen suihkun ulkopuolelle). Esikoisen kanssa olisin kylla tarvinnut apua, mutta han syntyi Saksassa ja siella oli kirjaimellisesti vierihoitopakko. Voi hyvin olla etta itsekaan et koe tarvitsevasi yhta paljon apua kakkosen kanssa.