Väsyttekö joskus leikki-ikäiseenne?
Minä väsyn. Siis tietysti poikani, tasan 4v., on maailman ihanin lapsi, taitava ja fiksu. Mutta kun välillä tuntuu, että hän on äänessä _aivan koko ajan, kyselee _aivan koko ajan, jos meillä on vieraita, niin keskeyttää koko ajan (kyllä näin tapahtuu myös, kun puhun mieheni kanssa tai kun puhun puhelimessa). Halutessaan on hyvinkin omatoiminen, mutta tuntuu haluavan minut ainakin katsomaan. Ja sitä narinaa, sitä riittää: Hän haluaa koko ajan tehdä jotain, mihin tarvitaan minua: askarrella, auttaa ruoan laitossa ja siivouksessa, maalata vesiväreillä, haluaa juuri sen lelun, joka on yläkaapissa ja tätä rataa. On hienoa, että hän auttaa kotitöissä, mutta kun aina siinä tarvitaan pitkäjänteistä opastajaa.
Meillä on myös vauva 9kk, ja varmaan osin pojan käytökseen vaikuttaa sekin. Äiti vaan joutuu vähän tiukoille, kun koko ajan pitäisi revetä joka suuntaan. Tai siis ei tarvitse, mutta pitäisi jaksaa kärsivällisesti selittää asioita ja luovia, mutta kun välillä tekisi mieli laittaa hanskat tiskiin. Laitankin, ja sanon, etten nyt jaksa vastata tai että haluan tehdä jonkun asian itse. Mutta siis väsyttää tämä tämmöinen, ja varsinkin vieraitten kanssa keskustelu, kun lapsi on joka välissä keskeyttämässä. Meillä on kuitenkin opeteltu jo 2v., että omaa vuoroa pitää odottaa, ja kiinnitetty huomiota, että lapsi saa sitten oman vuoronsa sanoa ja häntä tosiaan kuunnellaan.
Huoh. Miten muilla menee tän ikäisten kanssa?
- tiukkis
Kommentit (6)
Viestisi muistutti, kuinka tärkeää olisi jaksaa vastata lapsen kysymyksiin, vaikka ne tulisivat useinkin.
Totta on, että tuosta tiedonnälästä ja elämänjanosta pitäisi osata ennen kaikkea iloita ja olla ylpeä, että lapsi kyselee juuri minulta. Eiväthän nuo iän kaiken pidä meitä luotettavina tietolähteinä, tai ainakin joutuu kovasti perustelemaan ja väittelemään sitten isomman kanssa, kun tämmöinen 4v. vielä aika lailla nielee ja imee kaiken. Toisaalta se tuo myös kovan vastuun.
Keksin, että minun hermostumiseeni taitaakin olla syynä pms, kun vauvan jälkeen on vasta hormonitoiminta käynnistymässä. Että vika ei olekaan pojassa, mikä oli helpottavaa huomata, mutta toisaalta sitten iski aivan kamala morkkis, kun en ole tänään ihan lähimaillekaan ollut sellainen äiti, mitä haluaisin. No, kaipa äidilläkin voi joskus olla se huono päivä.
- ap
ja saa ollakin, sehän on vain inhimillistä :) (ehkä kaikki ei kehtaa sanoa ääneen, tai sitten todella on niitä, jotka ei tuskastu...?)
Täytyy kyllä tunnustaa, että toisinaan tulee siihen miksi-tulvaan vastattua " siksi, että sulla olis jotain kysyttävää" ;)
Toisaalta välillä on tosi hauska nähdä, että kun lapsi kyselee jotain vaikeita asioita - esim viimeisin " vaikea" selitettävä: äiti, mikä on ramppi - ja huomaa, että juttu onkin ymmärretty.. Siis, yritän selittää asioita (yleensä) ihan oikein, eikä mitään lastenversioita.
Meillä 4v tyttö ja vauva 6kk... Suurimmaksi osaksi tietysti ihana tyttö, mutta voi miten tuttua oli tekstisi ;) Välillä väsyttää, kiukuttaa, ja pinna palaa- molemmilta, sekä äidiltä että tyttäreltä..
Tuntuu välillä että vaan jankutan asioita päivästä toiseen :) Ja päivästä toiseen tyttö levittelee lelunsa minne sattuu, vaatteet tippuvat just siihen lattialle missä nyt sattuu olemaan, ruokapöydässä tuntuu olevan mahdotonta istua-pompitaan siellä täällä kun silmä välttää, jokin asia on pakko tehdä just silloin kun vauvaa esim. syötetään, syliin on päästävä just silloin kun vauvakin huutaa, yhtäkkiä ei osatakaan enää pukea jne jne..
Mutta on niitä hyvin sujuviakin päiviä onneksi ;) Jaksamista!
Kuullosti niiiiin tutulta tuo lapsesi kuvaus. Meilläkin 4 v tahtoo tietää kaiken, osallistua kaikkeen ja osata kaiken. Kysymyksiin vastailen omasta mielestäni paljon ja asiallisesti (nyt on esillä kuolema, vauvojen syntyminen, naimisiinmeneminen...), mutta aina en todellakaan jaksa kun on tätä muutakin häsellettävää tässä. Minulla on nimittäin myös 2,5 v ja 4,5 kk ikäiset tytöt tämän esikoisen lisäksi. Silloin kun en jaksa, niin sanon tytölle, että " äiti ei nyt enää jaksa jutella näistä asioista, jutellaan vaikka huomenna lisää" .
Meillä on tuttua myös tuo keskustelun keskeyttäminen, vaikka meilläkin on aina annettu lapselle oma vuoro ja kuunneltu lapsen asia, mutta kaipa tuo ajan kanssa alkaa sujua. Tyttö taitaa vaan olla niin innoissaan siitä omasta asiastaan, että ei malta odottaa. Aina kyllä muistutan, että jokainen puhuu omalla vuorollaan ja äidillä on nyt asiaa isille tms.
Jaksamista! Vaikka ihania ja rakkaita nuo lapset ovat niin kyllä sitä välillä väsyy.
4 - vuotias tyttömme äänessä kaiken aikaa ja juuri kuvailemallasi tavalla. Kyselee ja kyselee ja mitä tahansa vastausta ei hyväksy. Itse haluaa tehdä paljon asioita ja välillä kuvailemiasi haavereita sattuu. Pinnaa ei ole ollenkaan ja heti hermostuu kun asiat ei mene odottamallaan tavalla!
Ja pienempi sisko tulee perässä. Hän kyselee 2 - vuotiaan innolla kokoajan että mikä ja isompi sitten jatkaa että niin mutta miksi???Isompi tytöistä juttelee kaiken aikaa ja pienimpi onkin sitten musiikista ja lauluista innostunut ja laulaa keikenaikaa. Sitten ihmetellään miksen minä kuuntele radiota tai musiikkia kotona :) 2 vuotias on kielellisesti hyvin kehittynyt ( oliskohan isosiskon puhetulvalla osuutta asiaan ? ) ja väittelyitä ja kinaa tulee sitten joka asiasta.
Mutta ulkoilua, ulkoilua ja paljon ulkoilua ja energian purkua. Tarkat ja tiukatkin rutiinit. Siinä meidän lääkkeet tähänkin pulmaan :)
Ihanaa se on silti kuunnella kun 4 - vuotias kovin viisaana kertoo asioista siskolleen ja opastaa. Toisaalta myös usuttaa pahantekoon kun jo itse ymmärtää että tulee torutuksi. Sitten onkin helppo sanoa etten se minä ollut!
Minsku
Meidän kohta 4 v myös kyselee ihan koko ajan, osallistuu jne... Tänäänkin on ollut lettutaikinat pitkin lattioita kun vatkaaminen oli vähän innokasta, maalipurkilla piti käydä, neljät vaatteet mennyt vaihtoon ja vastattu on varmaan sataan eri kysymykseen ;)
Välillä oikein hengästyttää kysymykset, mutta yritän kyllä vastailla kiltisti. Joskus tulee hermostuttuakin pojalle, erityisesti se liika osallistuminen käy hermoille kun joka ikistä asiaa pitää koskea, avata purkit, kaapit jne jne ja kaikki tahtoo mennä pienen näpeissä rikki ja sotkua tulee, mutta sitten sovitaan ja kaikki taas hyvin.
Toisaalta vaikka välillä rasittaakin, suurimman osan ajasta osaan kuitenkin olla onnellinen pojan taidoista ja tiedoista ja siitä ihanasta elämänilosta ja uteliaisuudesta :)