Melkein 1-vuotiaan kiukkukohtaukset ja huonot yöt
Tyttömme täyttää tällä viikolla 1 vuotta. Nyt parin viikon ajan hän on saanut päivisin hirveitä " kiukkukohtauksia" , eli huutaa vaan, kiehnää ja vääntelehtii sylissä, on tyytyväinen vain jos kävelen ympäri kämppää pitäen häntä sylissä. Huuto alkaa yleensä aika yllättäen, eikä syynä ole nälkä, väsymys tms. Joskus huuto liittyy selvästi tilanteisiin, jossa häntä on kielletty tekemästä jotain, mutta pääasiassa ihmettelemme miehen kanssa huuli pyöreänä että mikäköhän sille taas tuli... Tyttö saattaa huutaa puolikin tuntia rauhoittumatta, lopulta sen saa rauhoittumaan rusinoilla, lukemalla kirjoja tms., välillä eivät nämäkään keinot tepsi.
Toinen juttu on surkeat yöt. Tai lähinnä aivan liian aikaiset aamuherätykset. Alkuyön nukkuu yleensä hyvin, tai saattaa välillä huudella hetken mutta rauhoittuu itsestään. Huuto alkaa aina 3.30-5 välillä, nykyään lähempänä tuota aikaisempaa ajankohtaa. Eikä jälleen rauhoitu millään, olisi ilmeisesti valmis nousemaan jo sängystä vaikka on silminnähden aivan väsynyt vielä.
Olemme pitäneet aiemmin unikoulua, jonka seurauksena tyttö oppikin helposti nukkumaan yönsä (ennen oli heräilyjä tunnin välein läpi yön), ja olen nyt koittanut samoja temppuja kitkeäkseni tuon aamuyön huudon pois, tuloksetta. Yhtenä yönä vauva huusi yli tunnin, rauhoittui aina kun menin silittelemään mutta huuto alkoi max. minuutin päästä siitä kun olin poistunut paikalta. Nyt ainoana keinona saada jatkettua yöunia on, että otan vauvan viereen, tissi suuhun ja nukutaan siinä vielä tunnin verran. Siltikin nousemme uuteen päivään usein jo klo 5. Tähän tissiratkaisuun en ole kovin tyytyväinen, sillä tarkoituksenani oli lopetella imetystä kun vauva täyttää vuoden...
Olisin siis kysynyt, että onko muilla melkein yksivuotiailla tällaista? Vai onkohan tytöllä kenties korvatulehdus, allergiaa tai muuta... Muistan erään tutun äidin kertoilleen jotain saman tapaista kun hänen tyttönsä oli vuoden ikäinen, joten toivon, että kyseessä on vain joku kasvuvaihe joka menee ohi. Tuo jatkuva huudon kuunteleminen alkaa rasittaa ihan toden teolla, tuntuu etten jaksa tätä arkea näin!! Onneksi parin päivän päästä on neuvola, voin tarkistuttaa korvat yms. samalla.
Eli, kohtalotovereita?
_tuuli_ ja tyttö 301105
Kommentit (2)
Piti vielä sanoo, että ei se jatkuvaa silti ole tuo kiukuttelu. Meillä selkeesti se helpotti jo, kun ensin pari viikkoa kiukuteltiin. Nuo unishow' t on vaan rasittavampia, ku on sit ihan väsy eikä kestä päivien touhuja. Mut tsemppia, kyl se helpottuu...
Moi,
Meillä on myös melkein vuoden ikäinen poika, joka on n. 1,5 kk terrorisoinut meidän öitä. Se alkoi aika pian sen jälkeen, kun poika oppi seisomaan ja sitten öisin noustiin välistä tunnin välien huutamaan. En ole enää 7-kuisesta lähtien imetellyt öisin, koska se vaikutti pojan syömiseen päivällä ja nälkä pahensi yöheräilyjä. Ollaan koitettu kaikkee mahdollista, isän hoiteluita, siirretty poika omaan huoneeseen, tassuteltu, otettu viereen/syliin, välillä pieniä aikoja huudatettukin, koska huudon sävystä kuulee, että se on kiukuttelua eikä mitään hätää. Mikään ei auta, tai oikeastaan viereen ottaminen tms. on pahentanut vaivaa, koska sitten poika on tahtonut vaan enemmän viereen. Päivän tekemiset tai syömisetkään ei ole vaikuttanut. Nuha tai ei nuhaa, korvissa ei vikaa, silti samaa vaan...
Olen tullut siihen tulokseen (neuvolantätiä ja muita äitejä konsultoituani), että heräily johtuu vaan pojan tempperamentista. Kun pojan uni kevenee, poika herää. Onneksi yön helpottuivat ensin niin, että poika nukahti saman tien, kun laski hänet takaisin alas, sitten pojan yöt alkoivat muuten parantua, muutaman kerran ollaan jopa nukuttu heräämättä kuuteen. Neuvolantäti sanoi, että usein yöt helpottuu, kun lapsi oppii kävelemään, joten sitä me odotellaan. Muuten en usko, että meillä ainakaan auttaa yhtään mikään muu kuin aika. Valitan.
Samalla tavalla meillä on päivisin alettu osoittaa mieltä. Ei onneksi noin pahasti olla huudettu, mutta huudettu silti on ja muuten kiukuteltu, kun on kielletty esim. repimästä cd-telineen cd:itä pois. Sekin on sitä tempperamenttisuutta. Sitä pitää lapsen vaan antaa kiukuta, kunhan varjelee satuttelemasta itseään. Kyllä sen huudon tietää, onko se kiukkua vai hätää. Hätään pitää vastata, mutta kiukku pitää saada vapaasti purkaa. Sitä voi vaan myötäelää tyyliin " voi ku ny harmittaa" ...
Näin mä ainakin koitan pärjätä tulta ja tappuraa olevan pienen poikani kanssa... Tsemppiä. Tää on tätä vanhemmuutta :]
T: Rossu